Mitä te masentuneet olette tehnyt tänään?

Kävin työvoimatoimistossa kertomassa virkailijalle, että olen hakenut tänä vuonna n. 50 työpaikkaa, joihin en ole päässyt. Sain uuden ajan alkusyksylle. Kyllä tässä oli ihan tarpeeksi yhdelle päivälle.

pullaa =)

-kipeenä-

Kävin psykiatrin juttusilla. Terapeuttini on lomalla, joten pakko laittaa kerran viikkoon psykiatrille aika. (Normi terapiakäyntitahti 2x/vko.)

Ajattelin repäistä ja käydä myöhemmin kaupungilla oleilemassa, ehkä puolisen tuntia. Ahdistaa vaan helvetisti ihmispaljous ja tuo kuumuus.

Nukkunut. Heräsin just.

Syön aamupalaa, heräsin just.

tv.tä klo 12:00 asti, ja noin litra kolaa juotu.

Sain pakon sanelemana kaivettua kesävaatteita esiin ja pantua talvirytkyjä syvemmälle vaatehuoneen uumeniin. Silitin kesävaatteita - silittää tässä helteessä, huhhuh...

Juonut vettä. Huomasin vasta, etten ole syönyt tänään mitään. Ei nälän tunnetta, ja janokin pysyy poissa, kun tankkaa pikkuhiljaa nestettä.

Kyllä tämä riitti tälle päivälle.

Mä en oo tehny mitään! Raporttini koskee päivää maanantai. Kello lipsahti just tiistain puolelle... - Kauheen masentunut, tylsä, tyhjä ja stressaantunut olo. Myös outoa pelkoa tulevaisuudestani. Vikatikki oli jäädä kotiin.
Olen herännyt aamupäivällä ja sitten vain käväissyt vähän väliä netillä, syönyt jotakin, sillä monipuolisesti ja herkullisesti en voiut, kun kaakaappini tyhjä. en jaksanut kauppaan. Olen vain ollut ja surrut! Eipä tee hyvää, ihan kropassa tuntuu. Jospa tiistai reippaampi!
Olen tänään kuitenkin seurannut radiota eri kanavilta; uutisia yms. sekä nyt illan olen kuunnellut radio Dein ihanaa, rakentavaa hengellistä musiikkia.Se on hoitanut! Lauluissa usein puhutaan just tämmösestä fiiliksestä, saa samaistua ja saa opastusta toivoon.

Hienoa! Pinestä se alkaa. Kertokaa toisetkin masentuneet onnistumistarinoitanne. Ihan pieniä arjen juttuja - sitä tämä elämä on. Ei vaadita liikoja. Samoja asioita tekevät nekin jotka eivät koe olevansa juuri nyt masentuneita. Ole iloinen että jaksoit tehdä juuri nuo jutut ja kerroit vielä toisillekin.

Värkkäsin valmiiksi yhden koristetyynyn. Tein päällisen, ompelin käsin koristenyörin ympärille. Tuli oikein nätti, melkein ylellisen hieno!

Tiskasin, aamulla kävin kaupassa

Työharjoittelussa ja psykologin juttusilla. Aamupäivällä sain soitettua pari tärkeää puhelua, josta olen kyllä ylpeä. Psykologin jälkeen on ollut apeat fiilikset, sielläkin meni vaan itkiessä. Söin 2 jätskiä ja nyt kulutan aikaa. Olis kamala kiire tehdä opiskeluun liittyviä töitä, mutta en saa aikaiseksi.

Juttelen mun kissoilleni ja haaveilen että jaksaisin lähteä lenkille. En jaksa.

Huono päivä.

Tehnyt aamupalaa, käynyt kaupassa ostamassa valmisaterian ja katsonut tvtä.
Nyt koneella ja pian uppoan keinotekoiseen uneen.
Suihkuun menen huomenna tai myöhemmin.
Hienoa vain että jaksoin tehdä ruokaa, ihan hyvä päivä menossa :)

Käynyt siskolla, koirapuistossa ja kaupassa. Minäkin menen suihkuun vielä joku päivä.

Aamulla naapurin luona tupakilla, iltapäivällä kaupassa pari x-tra pizzaa hakemassa sekä colaa. Syönyt ne ja netin ääressä bb:tä katsellut bbviewerillä. kohta unilääke ja aamulla psykiatri.

Töistä suoraan nettiin kuten aina. Illemmalla paikkaamaan pyöränkumia mutta paikat loppu. 21.30 kauppaan ostaan eväitä ja sipsipussin ja nyt hiema enne puolenyön nukkuun ja huomen väsyneenä töihin.

ensin nukuin pitkään ja sen jälkeen piirtämään ja kuuntelemaan musiikkia ja nyt oon koneella :3 mikäs tässä

suihkussa vois kohta käyä jos jaksais ja nälkäkin ois mut ei ruoka maistu

Koitin herätä aamulla aikasin lukemaan huomiseen tenttiin mut en saanu itteäni sängystä ylös. Päivällä oli hoitokokous jonka seurauksena päätin etten jaksa mennä siihen tenttiin. Heti on olo vähän kevyempi. Sit oon vaan töllöttänyt telkkua ja selaillut nettiä ja (samoin kuin joku aikaisempi kirjoittaja) haaveillut että jaksais lähtee lenkille!

Lorvaillut, käynyt mäkkärissä ja istunut koneella. Melko mielenkiintoinen päivä minun kohdallani.

Nukkunut klo 14 asti, syönyt ja maannu sängyssä kannettava sylissä, miettinyt mikä pitää minua hengissä ja helpotusta antaa se, että tämä paska ei kestä onneksi loputtomiin.

Nukuin pitkälle päivää, oon maannu koneella koko päivän. pitäs lähteä ruoka kauppaan että saisi vähän murua massuun. ei saa vain aikaiseksi. taidan vain keittää makaroonit kaapista niin helpolla pääsen

Kävin aamusta lenkillä, sen jälkeen imuroin kämpän. Sitten kuuntelin musaa ja selasin nettiä kunnes mun tukka tultiin värjään. Kuuntelin lisää musaa ja tein ruokaa. Räksytin puolisolleni. Nyt on hetki aikaa olla yksinään, saa hengähtää ja olla rauhas. BB:n aijon katsoa.

Että tämmönen päivä. Ihan ok.

Herättyäni kovasta puudutuksestani keitin kahvit ja söin puuron. Vitutksen
saattelemana tähän päivään jouduin viemään roskat joka aamuhöyryissä
tuntui menevän suhteellisen vaivattomasti. Aamulääkkeiden jälkeen olin
katsovanani tv:stä "jotain" jota en nyt muista. Hermoiltuani siinä kotvasen
odottelin muiden perheen jäsenten siirtymistä ulkotiloihin, että sain olla ns.
rauhassa kaikelta hälinältä räjhtämättä. Mietin taas tilannettani, joka on
erityisen epänormaali, peläten taloudellista tilannettani johon myös kuuluvat
muitakin jäseniä sen epätoivoisuuden vallassa mikä on...jouduin ottamaan
20mg pameja, että unohtuisi edes hetkeksi nämä syyllisyyden tunteet vaikka
en ole mitään tehnytkään. En ole käynyt koko päivänä ulkona ainoastaan 20m
matkan roskiksille ja postilaatikolle.. vihamielisyyden tunteita pitänyt sisälläni
näyttämättä sitä muille.

aamulla ajoin auton huoltoon, menin sit naapuriin tupakille, söin mikrohampurilaisen ja nukuin päikkärit. Sit kävelin kilometrin korjaamolle ja hain autoni pois. Nyt katson Big Brotheria http://bbviewer.blogspot.com/ tuon kautta.
Citalopram alasajossa nyt vielä 20 mg ja pe 10 mg.

Kun heräsin huonosti pillereiden ansiosta saavuttamastani unesta, herääminen
kesti n.45 min . Keitin kahvit ja puuron joka hiukan epäonnistui kun viljamäärä
jäi hiukan vajaaksi(se vitutti ensinmäisenä),. muistin kelan maksavan tänään
työmarkkinatukeni, joka ei tilinylityksen jälkeen riittänyt kaikkiin laskuihin. Rahaa
jäi pankkitilille 45e ja sillä pitäisi kuukausi pärjätä!. Olen siis käytännössä
konkursissa. Siitä hetken pyykkejä laitettuani kiroilin hetken saatanan kovaa
vihaten tätä oloa ja systeemiä joka on langetettu päälleni...mietin hetken millä
"sekoittaisin pääni", mielialalääkkeen lumevaikutuksen lisäksi tänään. Tehnyt
olen lisäksi pahan mielen kumppanilleni, joka on syytön ahdistukseeni ja
masennukseeni.

Nukuin hyvin ja sikeästi yön imovanella. Nyt päivällä huomaan ahdistusoireitteni lisääntyneen citalopramin annoksen pienentämisen myötä, tällä viikolla vielä 20 mg, perjantaista alkaen 10 mg ja Voxra käyttöön.
No, muuten taas kävin naapurin luona tupakilla kello 10 , sain eiliset iltasanomat ja luin sen. Kävin tankkaamassa skootterini ja hain apteekista lisää beetasalpaajaa sekä hesburgerista syötävää.
loppupäivän olen hajoillut kotonani. Lataajavarmista, osta pastaa sekä soijarouhetta niin syöt monta päivää edullisesti.

Vienyt pullot kauppaan 10min kävelylenkin.
oi tätä auvoista elämää -.-

suunnitellut kaikkee mitä pitäs tehä ja tehnyt vaan pakolliset.sit kävin kaupassa ostamassa 6 kaljaa ja roikkunut nyt netissä.huomenna taas suunnittelen mitä PITÄS tehä ja teen vaan pakolliset,jotta kuvio pyörii.....

Tänään taas vituttaa ihan perkeleesti-.

Heräsin klo 13 ja istuin sen jälkeen tietokoneella tähän saakka. siinäpä se.

Karmee morkkis, en oo tehny oikeestaan mitään tänään. En saanu aloitettua mitään. Olin ihan möllinä koko päivän.

Ajoin 600 km autolla ja odotan huomista aamua kun voin aloittaa Voxran käytön.
Nyt on takki ihan tyhjä.

En ole tehnyt muuta kuin istunut sohvalla. Aamupalaksi nautin leipäpalan ja teetä ja sen kanssa lääkkeet. Illemmalla lämmitin valmisaterian. Nyt odotan, että voin mennä nukkumaan.

Olen noin vuoden ajan yrittänyt tehdä jotain, mut en vaan jaksa. Illalla ajattelen, että huomenna jaksan, teen jotain. Herään aamulla ahdistukseen, enkä pysty tekeen mitään. Raahaudun tv:n ääreen, enkä meinaa jaksaa avaa tietsikkaa. Mulla perusasiat romahti noin vuosi sitten ja silloin vielä ajattelin, että tästä selvitään, mut mun asiat menee vaan huonompaan suuntaan henkisen honovointisuuteni myötä.
Siis miten ootte päässeet liikkeelle? Tiedän että pitää ottaa itseensä niskasta kiinni, mutku mutku...Mistä se voima? Kaikki mahdollinen psykka ym. apu koettu. Joka aamuki aion lähtee ulos lenkille, illalla huomaan etten mennyt mihinkään

Aamulla kävin psykiatrilla joka korotti Cipralexin annostusta ja kirjotti uuden nukahtamislääkkeen. Kauhea ahdistus ollut kun siellä tuli taas vatvottua asioita, tuttava toi pari Diapamia mulle. Mummulla kävin poikani kanssa. Pyykkiä oon saanut pestyä ja parit laskut maksettua ja muutenkin oon vähän siivoillut. Poika on nyt päikkäreillä, mitään ei ole tarkotus tänään enää tehdä.

heräsin. Ja taas on selvitty yhdestä päivästä. jippii?
ei inspais yhtään mennä nukkumaan, painajaiset munkin yöseurana.

Aamupäivä meni iha jees..syöny i1 pikkulautallisen päiväl keittoa ja sillä on pärjätty ja tässä sitä vieläkin ollaan koneella kun ei saa nukuttuakaan...ja tiiän etten nuku kyl seuraavaankaan vuorokauteen. odottelen malttamattomana ens viikkoa jotta saan psykiatrilta reseptin...jospa lääke tepsisi.
Mä en tiedä mut nää viikonloput on mulle kyl niin pirun kauheita et toivoisin ettei näit olisi lainkaan....

Heräsin koomasta 9.30 söin lautaseellisen puuroa, join 2 kuppia kahvia
lasin tuoremehua. Kävin Fuckbookissa, ei mitään uutta..menin takaisin
nukkumaan 10.45 ja tunnin olin nukkuvinani väsyyneenä huolissani hoitamatta jättäneistä asioista. Nyt kirjoitan 12.30 tätä.

Tänään pesin astiat ja kävin suihkussa pitkästä aikaa... Lakaisin jopa, imurin pölypussi täynnä, mitenhän sen sais tyhjennettyy. Lakanat vielä vaihtoon. Sain sentäs likaset pois päältä. Kaikki tää siis sen takii, kun poika piti tulla tänään, muuten ei oo tarvetta tehdä mitään. No nyt se ilmoitti ettei ehkä tuukkaan ja taidan mennä sillä viimeisellä kympillä ostaan viinipullon. Tiedän ettei pitäs, mutku oon taas klo 3.00 valvonu ja vatvonu ongelmiani ja ahdistus on käsin kosketeltava, en jaksa enää miettii. Jos vaan hetkeksi pääsen tästä tuskasta

Tänään heräsin yhdeksältä kävin naapurissa tupakilla kymmeneltä, sitten nukuin reilun tunnin. söin pizzaa jota oli jääkaapissani , otin muutaman palan kofeiinisuklaata ja harjasin rappusiani.
Muuten päivä on kulunut netin ääressä ja tänään oli toinen aamu kun otin Voxraa.

öööö nukkunut reilut 7 tuntia, herännyt, käynyt naamakirjassa, mennyt takasin nukkumaan, herännyt, kattonut tv:tä, kävin jopa kaupasta hakemassa maitoa ja juustonaksuja :)
Ja sitten pelaillut kaikkia paskoja pelejä mitä koneelta löytyy. Ja tällänen on mun lähes joka päivä. Kavereita ei taida enään ollakaan.

Voxraa kolmas päivä, parin viikon päästä vasta osaa sanoa miten se toimii. Ei siitä haittaa ainakaan ole ollut eli jonkin verran piristää.
Juustonaksukausi on mullakin menossa.

Tänään olen herännyt 06:15 ja nettin chattailemaan olen jo kerinnyt.

Join eilen 11 olutta, koko päivän killittelin niitä. Yritin paeta, ettei ikävät ajatukset tulvisi mieleen. Klo 5 heräsin ahdistukseen ja join 12:nnen oluen, nyt on loppu. Pitäsi tehdä jotain kun tulee vieraita, mutten jaksa. Juuri nyt olut vähän turrutti, niin että menen makoilemaan ja keräämään voimia. Miten tämä elämä voi olla näin raskasta? Puuttuu kokonaan turvallisuus, jotenkin vain pelottaa tulevaisuus ja se ettei jaksa enää.

en mitään

Ollut koko päivän sohvalla ja koneella, hetken katsoin Kelan papereita aamusta (opintotuen lakkautus, yleinen asumistuki, sairauspäiväraha), äsken kävin kaupassa ostamassa vähän syötävää, täälläkin ateriat jäävät usein päiviksikin väliin, tänään tosin ajattelin yrittää muistaa syödä ranskalaisia.Vielä pitäisi lähteä kaupungille palauttamaan eilinen vuokraelokuva, mutta odotan iltaa ja kauppojen sulkeutumista, silloin ihmisiä vähemmän. Sitten varmaan suihkuun (addiktio lämpimään veteen) ja katson jonkun elokuvan omasta hyllystä. Aika normaali päivä siis, kauppa tosin iso plussa.

-Heräsin
-Söin
-Kävn pesulla ja pas... vessassa
-Siivosin
-pesin myös pyykkiä
-kävin asioilla
-join kahvia
-päätä särkee ja vitut.. masentaa tämä yhksinäinen elämä

jaksoin tehdä kokeen koulussa, jonka jälkeen kotiin
-6 km lenkki
sen jälkeen lagannut kotona :/

Aikainen herätys paniikkikohtaukseen (painajainen joulusta). Parin tunnin rauhoittuminen, pariksi tunniksi asioiden hoitoa (eli Kela), koneella, sitten nukkumaan, nyt heräilin ja tuntuu taas aamulta, jolloin olo on pahimmillaan. Ei ole mitään tekemistä, harvinaisen yksinäinen. levoton ja ahdistunut olo monen tyhjän päivän jälkeen. Himoitsen sipseja ja mietin, jaksaisiko lähteä hakemaan kulman takaa kaupasta. Tänään nauttimaan lämpimästä vedestä, eilen jäi.

Heräsin ok sekä peseydyin ja pukeuduin, alakropan osalta. Sitten pukeutuminen, muu peseminen, varsinkin hampaat, jäivät tekemättä. Menin petille takasin, miettimään. Tein asioidenhoitolistaa, ruokaostoslistaa. Oli katsottava sähköpostit, ei ollut. Jäin vähäksi aikaa nettiin. Oli jo syötävä jotakin lisää ja nyt on ihan kaikki jääkaapista loppu, päivän varsinainen ruoka syömättä. Siellä kaupassa ei siis 'kukaan ole käynyt', ei vienyt roskiakaan.

Iltapäivällä taas petille, yritin nukkua, otin rauhoittavaakin. Ikkunasta näin, miten oli hieno päivä sään puolesta. Hävettää.

Oli taas noustava; leipäpalaa ja veski plus avasin netin lukeakseni muita masis-angsti-ihmisiä, mikä ollee vertaisuuden tunnetta.

Edelleen, kun klo yli 18, en todellakaan ole tehnyt mitään. Kotini on raivoisan sekaisin, olisi monta tehtävää täällä, että olisi ihmismoista, edes itselleni. Masennun tästä lisää. Vieläkin on kaupassa käymättä. En jotenkin pysty pukeutumaan. Nyt jo pimeä. Sama vaikka ottaisin lisää rauhoittavaa ja menisin peiton alle yrittäen nukkua. Jospa sillä tavalla uusi aamu tulisi pikemmin. Jospa se olisi parempi. Jospa huomenna saisin tämän päivän laiminlyönnit korvattua! Stressi siis kovempi, paine kovempi, ihan itsen tähden.

Onneksi sain puhua hyvän puhelun, kun oli oikeasti asia ystävälle. En tuolloin päivällä vielä tiennyt edes, miten mäkeen tämä päivä menee. Elän siis yksinään. On häpeä ja kuin piilosilla olo, 'onnex kukaan ei tiedä', että mä, aikuinen ihminen. En tee, en toimi yhtään mitään. Se vähä, normaali arkinen, mitä olisi tarjolla, ei suju?!

Motivaatio? Aihh, ku kaduttaa etten lähtenyt päivällä ulos aurinkoon kävelylle ja vaikka kuppilaan syömään. Pelottaa, että sairastun fyysisesti tämmöisestä!
- Ymmärsikö joku?
Radioni on auki, tv ei huvita. Nettisurffi jatkuu...

Käsijarru päälle, tiedän tunteen. Tosin, ulkona paistava aurinko ei jaksa liikuttaa. Positiivista siis, että jaksat tuntea huonoa omaatuntoa siitä.

Perjantaina oli hyvä päivä, kaksion sotku alkoi raivostuttamaan, ajattelin, että siivoan. En siivonnut. Seuraavan päivänä alistuin ja jopa soitin äidilleni (olen parikymppinen opiskelija), jos hän tulisi auttamaan. Sitten jouduin paniikkiin, en tahdo tänne ketään, en halua ketään asuntooni yöksi. Joka päivä ajattelen, että huomenna teen jotakin, herään seuraavana aamuna pahaan oloon ja pian huomaan, että taas yksi päivä on ohi. Saan tehtyä jotain vain, jos on pakko. Eräs lääkekin lopussa, pitäisi hakea lisää, mutten jaksa etsiä reseptiä. Keittiö pikkukärpästen vallassa, mutta en jaksa tiskata niitä viikkojen takaisia tiskejä, jotka tulivat, kun innostuin leipomaan. En muista, milloin olen syönyt kunnon aterian, jos toisinaan syötyä pakasteateriaa ei lasketa. Ennen rakastin ruuanlaittoa.

- Heräsin ja söin ja kävin vessassa ja pesulla
- Vähän siivoilin pintapuolisesti
- Lähdin käymään kaupassa
- Silitin eiliset pyykit ja laitoin uuden koneellisen pyykkiä pesuun
- Laitoin ruokaa ja söin ja kuuntelin radiosta uutisia
- Nyt ihmettelen tätä tyhmää elämää

mitähän oon tehny tänään...en mitään,ahdistaa koko elämä..
eilen sain nostettua itseni ylös 12, ahdistus oli todella paha et hyvä kun sain henkeä, itketti, masenti ja päässä pyöri vaan kuolema..otin lääkkeet, kävin vessassa , söin jotain pientä ja menen uudestaa sänkyyn ja sit illalla katsoin telkkaria
tälläisiä mun päivät nykyään, missäään ei näy hyvää...

Kumpa tämä päivä olisi pian ohi. Kumpa kaikki päivät olisivat. Aamusta asti olen vain itkenyt pahaa oloani, toivonut, etten olisi edes heräänyt. En jaksaisi tätä. Tahtoisin maata sängyssä ja vain nukkua, mutta en pysty jäämään sinne ajatusteni kanssa. Miettimään, miten onnistuin pilaamaan uskomattoman asian elämässäni ja nyt olen taas tässä. Vuosi sitten pääsin jaloilleni masennuskaudesta, jolloin jäin vain sänkyyn. Siksi en pysty enää palaamaan siihen tilaan. Mutta en jaksa mitään muutakaan. Pitkästä aikaa on nälkäkin, mutta tiedän, ettei kaapissa ole ruokaa. Enkä jaksa lähteä mihinkään.

kävin aamulla kaupassa hakemassa colaa ja syötävää, sitten odottelin kellon tulevan 10 ja menin naapuriin tupakille. Seuraavaksi olikin vuoros päivän postin odottelu joka toikin mukanaan kolme laskua. Tukari chatissa on muuten päivä kulunut .

podin laskuja ja vollotin koko päivän.

Istunut koneella tuijottanut ruutua koska koulu ei innostanut, kävin grilillä syömässä, ja istun taas koneella. innokasta touhua.....

Nukuin pitkään, itkin. Iltapäivällä sain itseni jälleen kauppaan ja jopa loppuillan lukemaan kirjaa. Loppuilta menee varmaan taas itkien, ahdistaa koko ajan.

en mittää.. mut oonko masentunu.. jaaa kai mä oon : ) : ( no ei oo leikin asia niin lääkäri sano et oon masentunu.. hyviä jaksamisia teille : ) ja mulle : ) hei

Heräsin aikaisin, sain vietyä vanhoja tarpeettomia romuja kierrätyskeskukseen. Nyt vähän mieliala laski, täytyy kai lähteä ulos jonnekin tallustamaan...

Olen lukenut koko päivän Harry Pottereita ja yrittänyt tunkea kasvavaa ahdistusta syrjään. Typerää, tiedän, koska jossain vaiheessa se iskee sitten paljon pahempana. No, mutta ainakin teen jotakin muutakin kuin istun paikoillani tai koneella, vaikkei netissä ole mitään kiinnostavaa.

Kelassa käydessäni minun oli pakko tappaa aikaa kaupungilla, kävin yhdessä kaupassa kääntymässä ja näin unelmieni laukun. En vain jaksa mennä hakemaan sitä. Pitäisi myös maksaa laskut, tiskata astiat, siivota, alkaa laittaa itse ruokaa (ylipäätään syödä), pestä pyykkiä... No, totta puhuen en jaksa välittää.

Mul ei oo ketään, jota vois kutsua kaveriks ja mua kiusataan koulus ja musta puhutaan paskaa. Itken n. kuutena iltana viikosta ja se yksi vähemmän onneton ilta on yleensä viikonloppuna. Äiti ei anna mun mennä kotiopetukseen eikä jäädä päiväksikään kotiin, vaikka olis kuinka huono olo. Kuumemittarin pitää näyttää vähintään 37.5, eikä mulla oo kolmeen vuoteen ollu lämpöä yli 37 astetta. Siks mä oon kastanu kuumemittarin pään kuumaan veteen ja esittäny et oon kipee.

Joskus mä yritän myös pyörtyä tai saada jonku myrkytyksen, ettei tarvis käydä koulua. Nykyään mä en jaksa oikeesti tehä muuta ku olla koneella ja maata itkien sängys. Mä saan vaa nelosia ja vitosia kokeista ja mun huoneenlattia on niin täynnä roinaa, että siellä tuskin pystyy kävelemään. Äiti valittaa et nykyään mä suutun tosi helposti ja oon ilkee kaikille. Uskon, että mulla vois olla jonkulainen masennus, mut mitä sille pitäis tehä? Auttaisko se muka jotenki jos mä saisin siitä lääkärin todistuksen?

Mä heräsin melkeen virkeenä aamuun, oijoi ! Myöhästyin vain puolitoista tuntia kurssilta. Siellä viihdyin muutaman tunnin, kuuntelin jotain kouluttajan saarnaa työharjottelusta ja maalasin jotain psykedeelisia kuvia. Sen jälkeen menin erään psykoterapeutin pakeille ensimmäiseen tutustumishaastatteluun. Jännitin kyllä niin PIRUSTI sitä haastattelua nämä parit viikot ennen sitä.. Nyt jännitys on sitte purkautunu väsymyksenä ja migreeninä.. Onneksi on ohi, oon ylpee että jaksoin mennä sinne :)))

Jaa-a.
Heräsin ajoissa, söin kai leivän ja myöhästyin bussista. Noo ei siinä mitää, venasin seuraavaa bussia ja myöhästyin vain 15 min koulusta. Sitten klo 16 kun päästiin koulusta niin kotia koneelle kuuntelemaan angst musiikkia ja kattomaan mitä uutta naamakirjassa. Sitten nukuin 5 tunnin päikkärit, kävin suihkussa, ja olen täällä. Tämmösiä on mun joka päivät

Heräsin myöhään. Söin leipää. Makaan sohvalla ja surffaan. Mietin pääsenkö ulos tänään. Käyn ehkä suihkussa. Ajattelen kaikkea kurjaa ja mitä en saa aikaiseksi. Miten elämä valuu läpi sormien. Niskaa ja hartioita särkee. En pysty edes itkemään. Rintaa puristaa. Ulkona paistaa aurinko. Sisällä on harmaata ja tunkkaista. Olen yksin. Huokaus.

Mulla menee jokainen päivä suunnilleen noin että aika vaan kuluu mut mikään ei muutu. Tuskastuttaa koko elämä niin paljon. Tulevaisuudessa ei ole mitään hyvää näkyvissä mitä kannattais odottaa.

No, olen kirjoittanut sivukaupalla opintoihin liittyviä tekstejä. Sitten selvittelin yhden pienen järjestön asioita (palkaton luottamustehtävä). Surffailin netissä. Soitin Bachia. Laitoin ruokaa. Päihdyin.

Tässä on kovin SUPERFOOD aine ikinä!! Auttaa kaikkiin mahdollisiin vaivoihin eikä maksa paljoa!!

http://www.iherb.com/Madre-Labs-Immune-Punch-with-AHCC-and-Epicor-6-35-oz-180-grams/8951?at=0?code=siv106

Koodilla SIV106 saat vielä ensitilaajana 5$ alennuksen, reilua eikö vain?? :)

Heräsin suht aikaisin tänään (12), kävin kaupasta ruokaa ja tein. Mässäsin liikaa ja vedin unilääkkeitä ja takas nukkumaan. Heräsin illalla (20), älysin että kaupat kiinni huomenna ja hakemaan kaupasta jotain satunnaista. Koneella siitä lähtien ja mässyttänyt keksejä. Lääkkeitä ja nukkumaan kun tulee liian tylsää.

Lukenut kuten eilen, yrittänyt taistella ahdistuksen kanssa. Tulos: ahdistus on työnnetty jonnekin mielen perälle, vaikka tiedän, että kun se palaa, niin se palaa niin voimakkaana, että olen taas muutaman päivän sängyn pohjalla. En vain jaksa sitä enää.Olen niin kyllästynyt tähän taistelemiseen, vaikken voikaan lopettaa sitä sen paremmin kuin pahaa oloa.

En tajunnut käydä eilen kaupassa, joten nyt elelen sillä, mitä sattuu olemaan: jugurttia, mysliä ja klementiinejä.

heräilin tänään klo 11 maissa kaameeseen alakuloiseen aamuun. join kupin kahvia ja poltin tupakan. siitä pari tuntia söin muusia ja savukalaa. sitten menin lepäämään pariksi tunniksi. lueskellu sen jälkeen suomi24 keskusteluja. edelleen sama alakuloisuus on jatkunut pitkin päivää. kello tulee pian 20. huomenna kuulee lääkärin arvionti tulevaisuudesta. ehkä tämä nyt johtunee siitä. en tiedä.

Lukenut. Alkaa tökkiä, mutta sen avulla pääsen ainakin hetkeksi pois kaikesta. Iltaäivällä menin kaupungille ostamaan sitä laukkua, mutta ahdistuin niin pahasti, että laukku jäi kauppaan, saa jäädäkin. Illalla katsoin elokuvan pitkästä aikaa. Niidenkin katsomisesta on mennyt into, kun eivät oikeastaan herätä mitään tunteita (paitsi kuvotusta tai helvetillistä ikävää).

Kävin Lidlistä ostaan nobelaneria, joka on 20 minuutin pyöräilymatkan päässä. Hyöty liikuntaa, jota harrastan useasti viikossa.

Sitten vaihdoin patterit kelloon ja taskulamppuun. Hitto tuli hyvä mieli.

Aamulla menin töihin,olin täpinöissä koska olin sopinut illaksi treffit.
Työn jälkeen junassa lähetin treffikumppanille viestin etten voi tavata.
ajattelin etten jaksakaan laittaa hänelle ruokaa ja siivota kotia yhtään.

Kävin vaan kaupassa ja söin leipiä,jäätelön ja suklaalevyn.Olin ihan ähky.
Olin hetken netissä ja painuin peiton alle.

Illalla katoin diiliä tv:stä ja olin taas netissä.Kahvia on tullut litkittyä.

Olo oli tosi yksinäinen,itkin....

Kämppis ollu kaks viikkoo Thaimaas, jolloin olen jäänyt yksin. Mitä olen tehnyt tänä aikana? Huomannut etten kykene tekemään mitään yksin ja tarvitsevani hoitoa. Tarvitsen jonkun viereen tekemään arkisia asioita, jotta kykenisin siihen itse.

Kahden viikon aikana lopetin työvoimakoulutuksen heti ekana päivänä kämppiksen lähdettyä, kun en saanut itseäni edes sängystä ylös. Illalla join viinapullon ja paketillisen Panacodia, sammuin ja aamulla oksensin lattialle. En edes jaksanut sitäkään siivota heti, vaan venyi kahden päivän päähän. Loppuviikon makasin sohvalla katsoen telkkaria ja elokuvia, en hakenut edes postia 8m päästä koko viikkona.

Sunnuntaina sitten sisko tuli yllättäen käymään ja toi samalla koko viikon postit. Huomas heti miten huonossa jamassa olin ja missä kunnossa kämppä on ja raahas mut sen luo siihen asti, että kämppis tulee takas.

Tänään sitten tulin takasin kotiin, siivosin roskat ja imuroin. Huomenna tulee kämppis takas ja pitää yrittää saada sovittua aika psykiatrille.

Työharjottelu alko eilen, ahdistus iski heti ja lähdin pois juteltuani esimiehen kanssa. Tänään koitin uudelleen mutta ei siitä tullu mittää, nyt pari päivää pitäs levätä ja saada vihdoin ja viimein nukuttua.. :( Loppupäivän katselin televisiota ja datailin. Jee. Perus.

Heräsin ja makasin sängyssä pari tuntia.
Venyttelin, tuntu muuten ihan sairaan hyvältä.
Join monta kuppia teetä ja söin ite tehtyjä teeleipiä.
Ulkona oli niin nättiä, että oli pakko mennä kävelylle! Sitten jonkun ajan päästä voimat loppu, niin jäin vaan istumaan jonkun puun juurelle varmaa puoleks tunniksi. Kattelin siinä jotain sorsia, alko hymyilyttää niiden touhut. Kotiin päästyä olo oli virkeempi, sain soitettua äitille ja kaverille ja juteltiin niitä näitä vähän aikaa. Ja sitte sain jopa aikaiseksi opiskella vähän aikkaa! Toi ulkoilureissu pelasti mun koko loppu päiväni! =)
Nyt on semmonen raukee olo, kerrankin ei ahdista. Taidan mennä vähän pötköttelee ja jos vielä vaikka vähän lukis kirjaa.

ps. Kun rajotin mun netin käyttöö tunti per päivä nii rupesin pikkuhiljaa jaksaa tehdä muita asioita. Suosittelen, vaikka tiiän kuin vaikeeta se voi olla =/

Eilen oli pakko kävellä lähikirjastoon palauttamaan kirjaja tuli pitkästä aikaa ulkoiltua. Oli ihan mukavaa (siinä missä mikään voi olla mukavaa, kun en kykenen pahemmin tuntemaan kuin kipua surua, ikävää tai ahdistusta tai sitten pelkkää tyhjää), varsinkin kun ekan vartin jälkeen ahdistus alkoi kadota (en tiedä miksi ajdosti, kun melkein tyhjillä teillä kävelin). Muuten taisin potea ahdistusta, itkeä vähän ja lukea.

Tänään nukuin pitkään ja heräilin taas vähän sekavana unieni takia, luin kirjaa kunnes piti lähteä tuttavan kanssa leffaan.Sinänsä huono, että olisin pitkästä aikaa kyennyt itkemään normaalisti, ilman kauheaa kipua, mutta kaupungille lähdön takia jouduin sitten siirtämään sitä ja nyt olo on taas turta, en tunne juuri mitään. Millainenkohan vaikutus mahtaisi olla lääkityksellä, kun joskus minulle sellainen saataisiin (siis sellainen, mitä suostun syömään)? Nyt en tiedä mitä tekisin, sain kirjasarjan loppuun, eikä huvita tarttua mihinkään uuteen kirjaan, netissäkään ei ole elämää eikä olekuva kiinnosta. Alkaa ahdistaa, kun ei voi uppoutua johonkin, piiloutua.