Hei!
Minulle tuli keskiviikkona kissanpentu, ja minua häiritsee paljon, etten tunne mitään sitä kohtaan. Siis eikö mun pitäisi olla onnesta soikeana? Kissa ei tunnu yhtään omalta, ihan kuin se olisi jonkun muun kissa ja vain käymässä täällä. Haluaisin rakastaa sitä syvästi, mutta en vaan osaa. Kissassa itsessään ei ole mitään vikaa, onhan se ihana ja söpö, mutta itse en vain tunne mitään. Täytän ruokakupit ja tyhjennän hiekkalaatikon vain oikeastaan velvollisuudentunnosta, enhän halua kissalle mitään pahaa kuitenkaan.
Tuntuu ihan hirveältä. Onko muilla ollut tällaisia tuntemuksia (tai tunteettomuuksia) kun uusi lemmikki on tullut taloon vai onko se tuntunut heti omalta ja rakkaalta? Helpottaako tämä joskus vai oliko kissan hankinta ihan silkka virhe? Apua!
Minulle tuli keskiviikkona kissanpentu, ja minua häiritsee paljon, etten tunne mitään sitä kohtaan. Siis eikö mun pitäisi olla onnesta soikeana? Kissa ei tunnu yhtään omalta, ihan kuin se olisi jonkun muun kissa ja vain käymässä täällä. Haluaisin rakastaa sitä syvästi, mutta en vaan osaa. Kissassa itsessään ei ole mitään vikaa, onhan se ihana ja söpö, mutta itse en vain tunne mitään. Täytän ruokakupit ja tyhjennän hiekkalaatikon vain oikeastaan velvollisuudentunnosta, enhän halua kissalle mitään pahaa kuitenkaan.
Tuntuu ihan hirveältä. Onko muilla ollut tällaisia tuntemuksia (tai tunteettomuuksia) kun uusi lemmikki on tullut taloon vai onko se tuntunut heti omalta ja rakkaalta? Helpottaako tämä joskus vai oliko kissan hankinta ihan silkka virhe? Apua!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Veikkaisin, että helpottuu, ainakin itsellä ollut samanlaisia tuntemuksia, niin uusien marsujen kuin koirienkin suhteen. Kun otin marsunpoikaset reilu vuosi sitten, meni jonkun aikaa, ennen kuin aloin kiintyä niihin ja tuntea omaksi. Sama jokin aika sitten, kun kaksi koiraa tuli taloon, ahdisti ja halusin ne pois. Nyt tietysti jo tottunut tilanteeseen