tuleeko meistä jumalia?

Niiku sillee jätät huonon elämän vaiheen taakses ja et edes muista enää, sillee se menee, ei vanhat mieleen muistu ei edes se että olet ollut lihakassa?

Me olemme jo Jumalia.

Kaikki on yhtä tässä ja nyt.

Olemme juuri nyt erillisiä ja siksi jumalia(luojia). Tässä ja nyt lienee se oleellisin kysymys Kokonaisuuden eheytymisen kannalta se; nöyrymmekö anihiloitumaan Jumalaksi?
Käytännössä se merkitsee paljonkin, mutta mm. sitä, onko meillä jumalilla(epä) rohkeutta nöyryyden ja rakkauden kautta tuhota erillisyytemme/egomme/itsekkyytemme.

Kun itse hankkimamme kuoret ovat poistuneet, jää jäljelle vain puhdas Jumala.

Ihmisellä on sinänsä jännä taipumus hahmottaa mielekkyyttä tekemisen ja ajan kuluttamisen kautta.

On olemassa myös olemisen kautta eläminen, joka on tiedostettua, jolloin tekemisestä tulee enemmänkin tekemisen tiedostamista. Ihminen on siis nykyisellään tiedostamaton, mutta läpimurto tiedostamiseen on lähellä hyvinkin monilla. Hommat tulevat tiedostavassa tekemisessä edelleen tehtyä, muttei niitä varsinaisesti tehdä, vaan enemmänkin tiedostetaan tehtävän.

Tällaisessa duunissa ja ihmisen tekemisessä on hiuksenhieno ero, mutta silti ratkaiseva. Tiedostamisessa pääpaino on olemisessa. Ihminen siis opettelee olemaan, jotta alkaisi oikeasti elämään. Jos jotain elämistä emme havaitse, niin silti se voi olla intensiivistä ja aktiivista, ja elämisen korkeampi oktaavi. Olemisen korkeammassa oktaavissa aika menettää liiallisen merkityksensä, se koetaan apuvälineenä, ei itsetarkoituksena, jolla olisi mitään todellista olemassaoloa.

Ajan arvoituksen ratkaisu onkin sisäisen ihmisen mysteeri.

Emme me elä kuin tämän yhden elämän tässä maallisessa muodossa, ei ihminen synny uudelleen ja taas uudelleen, vaan kaikki päättyy kerran, eikä meistä tule jumalia eikä kristuksia. Meidän on itse tehtävä valinta tässä ajassa kummassa haluamme viettää iäisyyden, Jeesusta seuraten Jumalan yhteydessä ilman Jeesusta ikuinen ero Jumalasta luojastamme. Valinta on jokaisen tehtävä henkilökohtaisesti, kukaan ei tee sitä toisen puolesta eikä voikkaan.

Meidän päämäärämme on Kristustason Jumaluus, jollainen Jeesus oli meille esimerkkinä.
Tämäntasoinen sielu on valmis ns. taivaaseen,..koettuaan sitä ennen kaikki mahdolliset tasot, kaikilla mahdollisilla kokemuksilla.

Minulle on opetettu, että olemme pieniä siruja siitä kalliosta joka on Jumala. Me siis olemme samanlaisia koostumukseltamme kuin Jumala. Ainoa seikka mikä meidät erottaa Jumalasta on, että meiltä puuttuu se vahvuus joka Jumalalla on. Olemme täällä aineellisuudessa opiskelemassa vahvuutta, että tulisimme vahvuudeltamme sellaisiksi kuin "isämme taivaassa"