Otsikko on kommentti SamiA:lta Haavisto-ketjussa. Avaan oman, koska haluan käsitellä suvaitsevaisuutta ja uskoa yleensä.
Minusta tämä homomyönteisyyden kasvu vain osoittaa sitä, että tämä yhteiskunta on muuttunut yhä humaanimmaksi ja uskontojen vaikutus alkaa hiipua yhä nopeammin kun niiden absurdius ja syrjivyys tiedostetaan. Uudenlaista uskonnollisuutta ja henkisyyttä tulee tilalle, haetaan universaalia totuutta, kun sivistystaso nousee. Toki on niitäkin, jotka takertuvat tiukasti menneisyyteen ja vanhoihin lakeihin: se auttaa torjumaaan muutoksia yhteiskunnassa ja omassa mielessä. Ihmisillä on nyt enemmän aikaa pohtia, kuin että hyväksyisivät muinaisia ja absurdeja oppijärjestelmiä niiden tulkitsijoiden eliitin kautta.
Siksi varmasti suomalaisen jumalakäsityskin on aivan erilainen kuin kirkkojen opettamana. Tutkimusten mukaan (esim. teos Kääriäinen, Niemelä ja Ketola: ”Suomalainen kirkkokansa” ) suomalaiset pääsääntöisesti uskovat Jumalaan, mutta se Jumala on erilainen, kuin se, mitä uskonnot opettavat, ja joka on niin kovasti sen uskonnollisen eliitin näköinen.
Totuuden etsijälle mielekkäämpiä ovat henkiset suuntaukset ja näiden pyrkimys etsiä totuutta myös tieteen ja järjen keinoin. Totuus ei ole kulttuurirelativistinen, eikä millään ihmisryhmällä tai uskonnolla ole yksinoikeutta totuuteen. Totuus kuuluu kaikille ja koskee kaikkia. Sellainen, joka ei itsestä tunnu totuudelta, ei sitä ole.
En ole siis ateisti, mutta en mitenkään voi allekirjoittaa minkään uskonnon totuudellisuutta, koska kaikki ovat syntyneet valtaeliitin toimesta sopivaksi muokattuna. Kaikki on kehittynyt kulttuurissa ja yhteisössä sen sääntöjen puitteissa. Nämä säännöt kuitenkin muuttuvat vääjäämättä ihmisten itsensä ja yhteiskunnan näköisiksi. Ei polteta enää noitarovioita, mutta ei suinkaan siksi, etteikö uskonto sitä sallisi - sallihan kristinusko roviot ja kidutuksen ennenkin - perinteet eivät siis aina ole kunniassa, eikä niihin voi aina vedota.
On ihmisiä, jotka eivät voi pitää itseään ateistina koska tunnetaan kuitenkin jollain tasolla (kuten minäkin) ja myös käytännössä ihmeellisinä kokemuksina, että Jumala, elämän, ja luonnon voima, suuri ja hyvä voima on, mutta uskonnot ja niiden toimijat näivettävät ja vääristävät Jumalan käsitteenä sellaiseksi kuin itse persoonina ovat.
Minusta tämä homomyönteisyyden kasvu vain osoittaa sitä, että tämä yhteiskunta on muuttunut yhä humaanimmaksi ja uskontojen vaikutus alkaa hiipua yhä nopeammin kun niiden absurdius ja syrjivyys tiedostetaan. Uudenlaista uskonnollisuutta ja henkisyyttä tulee tilalle, haetaan universaalia totuutta, kun sivistystaso nousee. Toki on niitäkin, jotka takertuvat tiukasti menneisyyteen ja vanhoihin lakeihin: se auttaa torjumaaan muutoksia yhteiskunnassa ja omassa mielessä. Ihmisillä on nyt enemmän aikaa pohtia, kuin että hyväksyisivät muinaisia ja absurdeja oppijärjestelmiä niiden tulkitsijoiden eliitin kautta.
Siksi varmasti suomalaisen jumalakäsityskin on aivan erilainen kuin kirkkojen opettamana. Tutkimusten mukaan (esim. teos Kääriäinen, Niemelä ja Ketola: ”Suomalainen kirkkokansa” ) suomalaiset pääsääntöisesti uskovat Jumalaan, mutta se Jumala on erilainen, kuin se, mitä uskonnot opettavat, ja joka on niin kovasti sen uskonnollisen eliitin näköinen.
Totuuden etsijälle mielekkäämpiä ovat henkiset suuntaukset ja näiden pyrkimys etsiä totuutta myös tieteen ja järjen keinoin. Totuus ei ole kulttuurirelativistinen, eikä millään ihmisryhmällä tai uskonnolla ole yksinoikeutta totuuteen. Totuus kuuluu kaikille ja koskee kaikkia. Sellainen, joka ei itsestä tunnu totuudelta, ei sitä ole.
En ole siis ateisti, mutta en mitenkään voi allekirjoittaa minkään uskonnon totuudellisuutta, koska kaikki ovat syntyneet valtaeliitin toimesta sopivaksi muokattuna. Kaikki on kehittynyt kulttuurissa ja yhteisössä sen sääntöjen puitteissa. Nämä säännöt kuitenkin muuttuvat vääjäämättä ihmisten itsensä ja yhteiskunnan näköisiksi. Ei polteta enää noitarovioita, mutta ei suinkaan siksi, etteikö uskonto sitä sallisi - sallihan kristinusko roviot ja kidutuksen ennenkin - perinteet eivät siis aina ole kunniassa, eikä niihin voi aina vedota.
On ihmisiä, jotka eivät voi pitää itseään ateistina koska tunnetaan kuitenkin jollain tasolla (kuten minäkin) ja myös käytännössä ihmeellisinä kokemuksina, että Jumala, elämän, ja luonnon voima, suuri ja hyvä voima on, mutta uskonnot ja niiden toimijat näivettävät ja vääristävät Jumalan käsitteenä sellaiseksi kuin itse persoonina ovat.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se on varmaan niinkuin Ghandi sano.
"Jeesus oli hyvä tyyppi mutta en siedä hänen seuraajiaan"
Pröstitsekselle:
Aivan niin! "Ennen Jeesus ratsasti aasilla, mutta nyt aasit ratsastavat Jeesuksella". ;)
"Siksi varmasti suomalaisen jumalakäsityskin on aivan erilainen kuin kirkkojen opettamana. Tutkimusten mukaan (esim. teos Kääriäinen, Niemelä ja Ketola: ”Suomalainen kirkkokansa” ) suomalaiset pääsääntöisesti uskovat Jumalaan, mutta se Jumala on erilainen, kuin se, mitä uskonnot opettavat, ja joka on niin kovasti sen uskonnollisen eliitin näköinen."
Itse taas olen ateisti. Mutta vaikka olisinkin "uskovainen" olisin jokatapauksessa sidottu omaan tulkintaani Raamatusta. Ellen sitten itse haluaisi olla kuuliainen seurakunnalleni - Jote en ole koskaan ollut. Jolloin taas nousee esille kysymys kuka raamattua sitten lukee ja tulkitsee oikein.
Jatkuva pyhien kirjoitusten uudelleen tulkitseinen ja kääntäminen aiheuttaa itsessään myös uusia ristiriitoja ja eriäviä näkemyksiä eri ihmisillä. Joten omalla tavallaan kristityt ovat jokatapauksessa aika sekulaarinen sakki. Koska tähänkin piskuiseen maahammekin mahtuu hyvin erillaisia ihmisiä. Joten sekulaarisuus on jokatapauksessa korotetummassa osassa yhteiskuntaamme.
atac, kiitos vastauksesta ja siitä että saat pohtimaan! On mukava määritellä itseäänkin ja miettiä miten muut itseä määrittelevät.
Olen elämäni aikana, näillä rajoittuneilla aivoillani tullut tulokseen, että kaikki uskonnot omaavat hippusen totuutta ja 99% niistä on selitysyrityksiä ja vallankäyttöön ja kontrollointiin tarkoitettuja sääntökokoelmia, joilla pidetään rahvas kurissa. Jumala on jotain sellaista, mitä ei näillä aivoilla ehkä käsitetä, avaruus ja koko maailmankaikkeus ja kaikki me, kaikissa on osa kosmista jumaluutta. Olen kuitenkin valmis päivittämään käsitykseni heti, kun uutta tietoa tulee. Ehkä Jumala on jotain sellaista, mitä ei tarvitsekaan käsittää tai yrittää pohtia liikaa, jotta keskityttäisiin elämiseen itseensä.