Lukekaa vähemmän, eläkää elämä itse!

MonaLisa kirjoitti:

Mitä meditaatio on?

--------------------------------------------------
------------------------------

Todistajana oleminen: meditaation syvin olemus

Meditaatio on seikkailu, suurin seikkailu, johon
ihmismieli voi lähteä. Meditaatio merkitsee vain
olemista, ei minkään tekemistä, olemista vailla
toimintaa, ajatuksia tai tunteita. Puhdasta
olemista, joka on silkkaa riemua. Mistä riemu voi
tulla, jos ei tee mitään? Se tulee ei-mistään tai
sitten se tulee kaikkialta. Se syntyy ilman
syytä, sillä olemassaolon koko ydin on riemua
itseään.

Kun et puuhaa mitään erikoista fyysisesti,
mentaalisesti tai millään muulla tasolla, kun
kaikki toiminta on lakannut ja sinä vain olet,
olet olemassa, silloin olet meditaatiossa, Sitä
ei voi tehdä; sitä ei voi harjoitella; sen voi
vain ymmärtää.

Aina kun sinulla on hetkinenkin aikaa vain
olemista varten, lopeta kaikki tekeminen.
Ajatteleminen on myös tekemistä, samoin
keskittyminen ja asioiden pohtiminen. Jos vain
hetkenkin olet tekemättä mitään, olet vain
syvällä itsessäsi, täysin levollisena, olet
meditaatiossa. Ja kun ihminen on kerran
oivaltanut miten se tapahtuu, voi hän olla
meditaatiossa niin kauan kuin haluaa; lopulta
pystyy olemaan meditaatiossa kaksikymmentäneljä
tuntia vuorokaudessa.

Kun on kerran tullut tietoiseksi mahdollisuudesta
olla häiriintymättä, voi hitaasti alkaa tehdä
muita asioita muistaen olla valppaana ettei oma
sisin ala mennä sekaisin. Se on meditaation
toinen osa. Ensiksi opitaan vain olemaan, sitten
voi opetella tekemään pieniä asioita: lakaisemaan
lattian, menemään suihkuun niin, ettei syvä sisin
häiriinny. Sitten voi jo tehdä monimutkaisempia
asioita.

Minä esimerkiksi voin puhua teille nyt, mutta oma
meditaationi on täysin rikkumaton. Voin jatkaa
puhumistani, mutta syvällä sisimmässäni ei käy
pieninkään vire. Siellä on tyyntä ja täysin
hiljaista.

Meditaatio ei siis ole toiminnan vastaista. Se ei
merkitse elämästä pakenemista. Meditaation avulla
voit oppia uuden tavan elää: sinusta tulee
pyörremyrskyn silmä. Elämäsi jatkuu, se jatkuu
intensiivisempänä, riemuisempana,
näkemysrikkaampana ja luovempana, mutta sinä jäät
kaiken yläpuolelle, tarkkailijaksi kukkuloille,
tekemään havaintoja kaikesta mitä ympärilläsi
tapahtuu.

Et enää itse ole tekijä, vaan tekojen havaitsija.

Siinä meditaation koko salaisuus; sinusta tulee
havainnoitsija. Teot jatkuvat omalla tasollaan
ongelmitta; voit hakata halkoja tai nostaa vettä
kaivosta. Voit tehdä pieniä tai suuria asioita,
vain yksi on kielletty: älä anna kirkkauden
sisälläsi samentua. Tuon tietoisuuden ja
valppauden tulisi säilyä ehdottoman pilvettömänä
ja häiriintymättömänä.

Juutalaisuudessa on kapinallinen mystinen liike
nimeltään hasidismi. Sen perustaja Baal Shem oli
harvinaislaatuinen ihminen. Keskellä yötä hän
tuli joelta. Se oli hänen jokaöinen tapansa,
sillä yöllä joki oli täysin tyyni ja hiljainen.
Hänellä oli tapana vain istua joen rannalla
tekemättä mitään, katsoen vain itseään, katsoen
havainnoitsijaansa. Kun hän eräänä yönä palasi
joelta, ohitti hän eräälle rikkaalle miehelle
kuuluvan talon, jonka oven pielessä seisoi
yövartija.

Yövartija oli ymmällään, koska Baal Shem tuli
joelta joka yö täsmälleen samaan aikaan. Vartija
lähestyi häntä ja sanoi: "Ethän pahastu, mutten
pysty enää hillitsemään uteliaisuuttani.
Kummittelet mielessäni päivin ja öin, jatkuvasti.
Mitä sinä teet? Miksi menet joelle? Olen usein
seurannut sinua, mutta siellä ei tapahdu mitään.
Sinä vain istut siellä tuntikaupalla ja palaat
sitten keskellä yötä." Baal Shem sanoi: "Tiedän
sinun seuranneen minua monesti. Yö on niin
hiljainen että voin kuulla askeleesi. Tiedän
sinun piileskelevän portin takana päivittäin.
Mutta sinä et ole ainoa utelias, sillä myös minä
olen utelias sinusta. Mikä sinun tehtäväsi on?"
Mies vastasi: "Minä olen pelkkä yövartija."

"Hyvä Jumala," huudahti Baal Shem, "annoit
minulle avainsanan. Minäkin olen juuri sitä."
Mies vastasi: "Tätä minä en ymmärrä. Jos kerran
olet yövartija, pitäisi sinulla olla joku talo
tai palatsi vartioitavana. Mitä sinä siellä
hiekalla istuen oikein vartioit?" Baal Shem
sanoi: "Eräs pieni ero meissä on: sinä vartioit,
ettei kukaan ulkopuolinen pääse palatsiin
sisälle. Minä taas vartioin tätä vartijaa. Kuka
on tämä vartija sisälläni? Tämä on ainoa tavoite
elämässäni; vartioida omaa itseäni." Yövartija
sanoi: "Mutta sehän on outoa puuhaa. Kuka sinulle
maksaa siitä?" Baal Shem sanoi: "Niin suunnaton
ilo, riemu ja siunaus maksaa itsensä
moninkertaisesti. Yhtään hetkeä siitä en
vaihtaisi kaikkiin maailman aarteisiin."
Yövartija sanoi: "No onpa erikoista! Minä olen
vartioinut koko ikäni, enkä kertaakaan ole moista
kokemusta kohdannut, Huomenna tulen kanssasi.
Saat opettaa minua. Vartioimisen minä osaan,
mutta minusta tuntuu, että olen vartioinut vääriä
asioita; sinä katsot johonkin toiseen suuntaan."

Vain yksi askel on tarpeen, mutta tuo askel
täytyy ottaa oikeaan suuntaan, kohti oikeaa
ulottuvuutta. Me voimme joko kohdistaa huomiomme
ulkopuolisiin asioihin, tai voimme sulkea
silmämme kaikelta ulkopuoliselta ja keskittää
koko tietoisuutemme sisäämme. Ja jokainen voi
löytää, sillä olemme kaikki havainnoitsijoita.
Jokainen on pelkkä tietoisuus. Emme ole koskaan
muuta olleetkaan. Tietoisuutemme on vain
sotkeutunut tuhanteen ja yhteen verkkoon. Kun
irrotamme tietoisuutemme näistä sotkuista ja
annamme sen levätä sisimmässämme, olemme tulleet
kotiin.

Meditaation ydin, sen syvin olemus, on oppia
olemaan todistajana. Varis raakkuu... sinä
kuuntelet. Tapahtumaan osallistuu kaksi, objekti
ja subjekti. Mutta pystytkö havaitsemaan
kolmannen, todistajan, joka näkee molemmat, sekä
variksen että kuulijan? On vielä joku joka
tarkkailee molempia. Ilmiö on hyvin
yksinkertainen. Katselet puuta: sinä olet siinä
ja puu on siinä, mutta löydätkö vielä muuta? Sinä
katsot puuta, mutta sisälläsi on todistaja, joka
näkee sinut katsomassa puuta.

Meditaatio on todistajana olemista. Se, mitä
katsot, on yhdentekevää. Voit katsoa puita,
jokea, pilviä tai lapsia leikkimässä. Se, että
huomaat katsovasi, on meditaatiota. Katsomisen
kohteella ei ole merkitystä, objekti ei ole
tärkeä. Tärkeää on tarkkailun laatu; tietoisena
ja valppaana oleminen on meditaatiota. Yksi asia
kannattaa muistaa: meditaatio merkitsee
tietoisena olemista. Kaikki, mitä teet
tietoisesti, on meditaatiota. Itse teko ei ole
tärkeä, mutta tekemisen laatu on. Käveleminen voi
olla meditaatiota, jos kävelee tietoisena.
Istuminen voi olla meditaatiota, jos istuu
valppaana. Meditaatio voi olla lintujen laulun
kuuntelemista, jos sitä kuuntelee tietoisesti.
Jopa oman mielensä sisäisen hälyn seuraaminen voi
olla meditaatiota, jos pysyy valppaana ja
tarkkaavaisena. Koko asian ydin on siinä, ettemme
kulje unessa. Silloin kaikki toimintamme muuttuu
meditaatioksi.

Ensimmäinen askel tietoisuuteen on olla hyvin
tietoinen kehostaan. Hitaasti, hyvin hitaasti
ihminen tulee tietoiseksi jokaisesta eleestään,
jokaisesta liikkeestään. Tietoisuuden kasvaessa
tapahtuu ihme: monet ennen tekemäsi asiat
yksinkertaisesti häviävät. Kehostasi tulee
rentoutuneempi ja hienovireisempi. Syvä rauha
alkaa vallita kehossasi ja sen lävitse alkaa
sykkiä vieno musiikki.

Sitten voit tulla tietoiseksi ajatuksistasi,
joille voit tehdä saman. Ne ovat hienojakoisempia
kuin kehosi ja tietysti myös vaarallisempia. Kun
tulet tietoiseksi ajatuksistasi, yllätyt kaikesta
siitä, mitä sisälläsi liikkuu. Jos kirjoitat
muistiin kaiken, mitä mielessäsi liikkuu millä
tahansa hetkellä, koet elämäsi yllätyksen. Tuskin
saatat uskoa todeksi, että kannat sisälläsi
kaikkea sitä. Jos kymmenen minuutin kuluttua luet
kirjoittamasi, toteat mielesi olevan hullun!
Koska emme ole tietoisia, koko tämä hulluus
jatkaa juoksuaan mielessämme kahlehtimattoman
tulvan tavoin. Se vaikuttaa kaikkeen toimintaasi;
myös siihen, mitä jätät tekemättä. Se vaikuttaa
kaikkeen. Ja tämän kaiken loppusumma on sinun
elämäsi. Siksi tuolle mielipuolelle on tehtävä
jotain.

Tietoisuuden ihme on siinä, ettei meidän tarvitse
tehdä mitään muuta kuin tulla tietoiseksi.
Todistajana oleminen muuttaa kaiken. Vähitellen
mielipuoli katoaa sisältämme ja ajatukset alkavat
kulkea tiettyä kaavaa. Ajatusten kaaos väistyy ja
tilalle astuu eräänlainen kosmos; syvä rauha
astuu ajatuksiin. Ja kun sekä kehossa että
ajatuksissa vallitsee rauha, toimivat ne
sopusoinnussa keskenään, niiden välille rakentuu
silta. Ne eivät enää juokse eri suuntiin, ne
eivät enää ratsasta eri hevosilla. Ensimmäisen
kerran ne ovat liitossa ja tuo liitto auttaa
tavattomasti kolmannen askeleen ottamisessa.
Silloin meidän täytyy tulla tietoisiksi
tunteistamme, tuntemuksistamme ja mielialoistamme.

Tämä on hienojakoisin kerros ja kaikkein vaikein,
mutta jos pystyy olemaan tietoinen ajatuksistaan,
on tämä vain yksi askel lisää. Määrätietoinen
tarkkaavaisuus auttaa ihmistä tulemaan vähitellen
tietoiseksi myös mielialoistaan, tunteistaan ja
tunnehnistaan.

Kun olet tietoinen kaikilla näillä kolmella
tasolla, yhdistyvät ne yhdeksi ainoaksi ilmiöksi.
Ja kun kaikki nämä kolme toimivat täydellisessä
yhteistyössä, hyräillen yhdessä, voit tuntea
kaikkien kolmen yhteisen musiikin. Niistä on
tullut orkesteri. Silloin tapahtuu neljäs asia.
Sitä sinä et voi tehdä. Se tapahtuu itsestään. Se
on lahja kaikkeudelta niille, jotka ovat ensin
tehneet muut kolme. Neljäs on ääretön tietoisuus,
joka herättää ihmisen. Ihminen tulee tietoiseksi
omasta tietoisuudestaan ja muuttuu buddhaksi,
heränneeksi. Ja vasta tässä heräämisessä tulee
ihminen tuntemaan todellisen autuuden. Keho
tuntee mielihyvää; mieli tuntee iloa; sydän
tuntee onnea; neljäs tuntee autuuden. Autuus on
sannyaksen, etsimisen, tavoite ja tietoisuus on
polku sitä kohti.

Tärkeintä on pysyä todistajana; olla unohtamatta
valppauttaan ja tarkkaavaisuuttaan. Ja sitten,
kun todistajasta sisälläsi tulee vähitellen
kiinteämpi, vakaa ja vankkumaton, tapahtuu
sinussa muodonmuutos. Asiat, joita olit
todistamassa, katoavat ja todistajasta itsestään
tulee todistus, tarkkailijasta itsestään tulee
tarkkailtu. Silloin olet saapunut perille.

-Osho-

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä