Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Teille kaikille

    Ja minä ajattelin sanoa jotain syvällistä.
    Kunnes tajusin,
    että yhtä syvällistä
    olisi minun puhua kakkavaipoista
    tai kaksihaaraisista hiuksista
    kuin jumaluudesta.
    Ennen minä ajattelin,
    että kylläpä jotkut ihmiset
    ovat pinnallisia.
    Kunnes ymmäsin,
    ettei ole olemassa
    syvällisyyttä
    ei pinnallisuutta.
    Mutta kylläkin negatiivisuutta
    ja positiivisuutta.

    Miksi minä sitten
    kirjoitan näin?
    Yritänkö minä kuitenkin
    olla syvällinen?
    Miksi minusta tuntuu
    kuin "normaali"
    kirjoitetun kielen muoto
    tappaisi ajatuksen sanoistani?
    Ja miksi minun edes täytyy
    kirjoittaa mitään?
    Olenko tässä pönkittämässä
    egoani (kuten MonaLisa ehkä sanoisi).
    Vai miksi en voi lakata kirjoittamasta?
    Tai nyt minä tiedän…
    se johtuu siitä,
    etten voi lakata välittämästä
    teistä.
    Niin, ikään kuin suuri
    rakkaudentunne,
    jota nykyaikana myös
    kritiikittömyydeksi kutsutaan,
    purkautuisi sisältäni.
    Niin, minulla on niin hyvä olla,
    että halusin jakaa sen kanssanne.

    p.s. En ole aineissa!
    Elämä vain on huumannut minut.
    1178
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    suorasanainen kommentti jaettuna "runoksi" - no,
    voi sitä tuollakin tavalla olettaa, että runoja
    kirjoitetaan...

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Pisara kirjoitti:

    Ja minä ajattelin sanoa jotain syvällistä.
    Kunnes tajusin,
    että yhtä syvällistä
    olisi minun puhua kakkavaipoista
    tai kaksihaaraisista hiuksista
    kuin jumaluudesta.
    Ennen minä ajattelin,
    että kylläpä jotkut ihmiset
    ovat pinnallisia.
    Kunnes ymmäsin,
    ettei ole olemassa
    syvällisyyttä
    ei pinnallisuutta.
    Mutta kylläkin negatiivisuutta
    ja positiivisuutta.

    Miksi minä sitten
    kirjoitan näin?
    Yritänkö minä kuitenkin
    olla syvällinen?
    Miksi minusta tuntuu
    kuin "normaali"
    kirjoitetun kielen muoto
    tappaisi ajatuksen sanoistani?
    Ja miksi minun edes täytyy
    kirjoittaa mitään?
    Olenko tässä pönkittämässä
    egoani (kuten MonaLisa ehkä sanoisi).
    Vai miksi en voi lakata kirjoittamasta?
    Tai nyt minä tiedän…
    se johtuu siitä,
    etten voi lakata välittämästä
    teistä.
    Niin, ikään kuin suuri
    rakkaudentunne,
    jota nykyaikana myös
    kritiikittömyydeksi kutsutaan,
    purkautuisi sisältäni.
    Niin, minulla on niin hyvä olla,
    että halusin jakaa sen kanssanne.

    p.s. En ole aineissa!
    Elämä vain on huumannut minut.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu