Murrosikäinen poikani sairastaa
aivosairautta,jonka yksi oire on raivarit.Hän on
isokokoinen,en mahda hänelle mitään.Eilen kävi
niin,että hän oli laittamassa eräälle läheiselle
viattomalle,julman hävyttömän ala-arvoisen
teksiviestin.En saanut häntä tottelemaan,hän
ylimielinen ilme kasvoillaan laittoi viestin
menemään.Sanoin moneen kertaan,et laita sitä
viestiä,mutta hän nauttii tällaisesta.Pamahdin ja
itkin,menin ihan shokkiin,ja kävi niin että
huitasin häntä trikoilla takapuoleen.Tiedän
olevani kamala äiti,mutta missä kulkee raja.Onko
minun pakko kestää lähes päivittäin muutaman
tunnin raivareita ja sitä hirveää
kielenkäyttöä,jota hän viljelee.Tämä sairaus on
kestänyt jo yli 10v.eikä ole lääkettä
löytynyt.Rukoilen vaan voimia kestää,mutta tunnen
itseni niin avuttomaksi.Onko tarkoitettu,että
minun elämäni menee tässä syyllistäessä itseni,ja
jättäen oman elämäni elämättä.Tiedän että tein
väärin kun hiillyin,mutta on ne voimat rajalliset
äideilläkin.Ottakaa kantaa,jospa oppisin
jotain..joskus..?
aivosairautta,jonka yksi oire on raivarit.Hän on
isokokoinen,en mahda hänelle mitään.Eilen kävi
niin,että hän oli laittamassa eräälle läheiselle
viattomalle,julman hävyttömän ala-arvoisen
teksiviestin.En saanut häntä tottelemaan,hän
ylimielinen ilme kasvoillaan laittoi viestin
menemään.Sanoin moneen kertaan,et laita sitä
viestiä,mutta hän nauttii tällaisesta.Pamahdin ja
itkin,menin ihan shokkiin,ja kävi niin että
huitasin häntä trikoilla takapuoleen.Tiedän
olevani kamala äiti,mutta missä kulkee raja.Onko
minun pakko kestää lähes päivittäin muutaman
tunnin raivareita ja sitä hirveää
kielenkäyttöä,jota hän viljelee.Tämä sairaus on
kestänyt jo yli 10v.eikä ole lääkettä
löytynyt.Rukoilen vaan voimia kestää,mutta tunnen
itseni niin avuttomaksi.Onko tarkoitettu,että
minun elämäni menee tässä syyllistäessä itseni,ja
jättäen oman elämäni elämättä.Tiedän että tein
väärin kun hiillyin,mutta on ne voimat rajalliset
äideilläkin.Ottakaa kantaa,jospa oppisin
jotain..joskus..?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Onko kyseessä Asberger, AD/HD, MBD vai mikä?
Yksi pahimmista kuviteltavissa olevista
rangaistuksista on huitaiseminen trikoilla
takapuoleen. Hirvittävää! Vähän sama kuin
heittäisi tamponilla (käyttämättömällä) nenään.
mitä on elää jatkuvassa
pelossa,pelätä,pelätä,pelätä?sinun on helppo
sanoa,että väärin tein ja tietenkin teinkin,mutta
jos voisimme vaikka vaihtaa osaa vaikka
vuodeksi,niin mietitään asiaa sitten
uudelleen.sivusta katsojan on aina helpompi sanoa
neuvojansa,kuin tässä arjessa eläjän!!
ohimolohko-peräisestä epilepsiasta,otsa-lohkosta
löytyi myös pesäke.Ja motoriikka-
ongelmia,hahmotushäiriötä ym.ym.....Eikä kyse ole
suinkaan pelkästä murrosiästä.Tietenkin siinä on
mukana sitä,mutta se on todella erityyppistä
meininkiä.Olen sen kyllä erottanut ihan selkeästi.
Kyllä minusta näyttää siltä, että pojassasi on
paha henki! Hänhän ajaa niitä sisään ja ulos ihan
tuosta vain!Tommy Hellsten on erikoistunut
näihinkin tapauksiin. Sitä kautta te molemmat
löydätte yhteyden sisäiseen lapseenne, kaikkeuden
meren äärelle! Ei mitään hätää! Kyllähän
Hellsteninkin mielestä vanhempien tulee uskaltaa
frustroida lapsensa..että silleen. Ei kun
raivoryhmään vain.
Tämä viesti voi helposti mennä täysin harakoille
jos lukija ei jaa samaa pohjaa kuin minä.
Jos olet sairastuneen poikasi kanssa yrittänyt jo
kaikki mahdolliset lääkkeet ja lääkärit eikä
mikään ole auttanut, on olemassa vielä kaikkein
paras apu, eli suoraan rukoilee Jumalalta apua,
pelkästään yksin Jumalalta, antaen kaiken Jumalan
valtaan. Sanoo suoraan sydämmestään että jätän
tämän kaiken Jumalan haltuun. Jos tämän sanot, se
auttaa. Uusi Testamentti on pullollaan
samankaltaisia tapauksia, ja jokaisen Jeesus
paransi. Nyt ei ole kyse siitä kuinka paha tauti
on, tai onko edes mahdollista parantua tai onko
syyllisyyden tuntoon lievitystä, nyt on kyse
uskosta Jumalaan.
Uskottomille ja ateisteille: meissä Jumalaan
uskovissa ja teissä uskottomissa on se vissi ero,
että Jumalaan uskovat lupaavat vähintään toivoa
ja uskoa parempaan, kun ateistit tässäkin
tapauksessa voisivat neuvoa vain luovuttamista,
koska ovat yksinkertaisesti sokeita.
Olenkin siitä kiitollinen,että uskon Jumalaan ja
olen paljon rukoillut.Ja rukoilen aina voimia
jaksaa,ja niin on että ilman hänen apuansa en
todellakaan olisi tässä kirjoittamassa.Kyllä
olisi voimani loppuneet.Mutta aina vaan niitä
näköjään annetaan sen mukaan kun tarvitaan.Ja
uskon kuitenkin että Jumala hoitaa lapsenikin ja
hänen tahtonsa tapahtukoon.Vaikka uskonkin
Jumalaan,silti joskus hermostun.Ja takaan ja
alleviivaan että moni muukin hermostuisi.Me
olemme täällä vaan ihmisiä!!
Eivät kaikki sokeat ole ateisteja eikä kaikki
hevoiset(salv)
Jees, ihmisiä on kaikki me, ja Jumalakin tietää
kyllä että asia (ja asiatkin) käy hermojen
päälle. Mutta Jumala pitää huolen kuitenkin,
vaikka välillä vähän koetteleekin rajumman käden
kautta.
jos poikasi häiriköi tuolla tavalla, oli se
sitten mistä tahansa johtuvaa, onhan täysin
ymmärrettävää, että hermostut.
ymmärrän myös että on tosi työlästä saada
raivareita itsekin koska eiväthän kenenkään
hermot kestä rasitusta tuntikausia vuorokaudessa.
jonkuinlaista apua varmaan ja tukea tarvitset
tuon poikasi kanssa.
onko sinulla auttavia ystäviä jotka ymmärtävät
tilanteen?
onko sinulla ketään jonka kanssa jutella ja joka
voisi antaa tukea niin pojalle kuin sinullekin.
kyllä nyt on ystävät ja auttajat tarpeen, ei
tässä pelkällä rukouksella pärjätä.
että vain sellaiset ystävät joiden lapsi
sairastaa samaa sairautta,vain he
ymmärtävät.olimme juuri tässä sairaalassa,sanoin
lääkärille,että mulla on lyhyt pinna hänen
kanssaan.Hän sanoi:Enpä olisi samaa mieltä
kanssasi,kuka tahansa hermostuu
vastaavaan..Tuntui jotenkin lohdulliselta että
lääkäri Ymmärsi!!! Hän tietää kamppailumme,ja on
empaattinen.
Olemme me aina silloin tällöin käyneet
psykologilla juttelemassa,ehkä se auttaa ainakin
vähän.Koska nuoret eivät kykene tuskaansa ja
pahaa oloaan aina puhumaan,kun emme me
aikuisetkaan aina välttämättä sitä osaa.
kokeilla jotain "lempeämpää" hoitomuotoa
pojallesi ja itsellesi tukea ja voimia antamaan?
Tarkoitan jotain ehkä homeopatiaa,
vyöhyketerapia, rosenterapiaa, shindo body
workia, hierontaa, yms.yms.
Tutustu ensin vaikka nettisivuilla aiheisiin,
hauilla löytyy jo vaikka mitä!
:)
mitähän se mielestäsi ruma viesti sisälsi?
ehkä se poikasi mielestä ei ollut rumempi kuin
muutkaan viestit, joita lähetellään?
tietysti se on piinallista jos hän lähetti sen
jollekin tutulle.
mutta sellainen juttu on ehkä hoidettavissa tuon
tutun kanssa.
millaisia rajoja teillä laitetaan?
uhmaako poika ?
tietyssä iässähän nuori haluaa itse päättää
mielipiteensä ja kolisuttaa rajoja, sitä
kutsutaan itsenäistymisvaiheeksi.
olisiko tällaisella myös osuutta asiaan?
Sehän on selvä,että uhmaa on mukana.Mutta jos
tappo-uhkauksia viestiin laitetaan 5-vuotiaan
pojan äidille,,niin olen sitä mieltä,että moni
äiti voi kyllä kiehahtaa.Kai olen sitten
epäonnistunut kasvattaja,toisissa perheissä on
onnistuttu kasvattaan lapset fiksuiksi ja jne...
ja kyllä meillä on mielipiteitä saanut esittää ja
niitä ollaan myöskin kuultu ja kunnioitettu.Mutta
kaikkea en katso sormien läpi!!
eihän tällaisesta voi sitä johtopäätöstä tehdä,
että olisit jotenkin epäonnistunut äitinä.
päinvastoin sinulla tuntuu olevan erittäin pitkä
pinna ja olet onneton jos vähänkään hermostut tai
menetät malttisi.
pojallahan on kuitenkin sairaus, minkä on todettu
aiheuttavan aggressioita ja raivonpurkauksia.
tällaisiahan ei kasvattamalla voi saada pois
kokonaan koska hänellä on täten aivan fyysinen
vamma aivoissa.
siis olisi tosi vaikeaa kellekkään saada
kasvatuksen avulla parempaa tulosta.
sitäpaitsi vaikutat tosiaan tehneen paljon
poikasi hyväksi ja varmaan tarvitset itse tukea
eniten tässä tilanteessa.
Jos olet rukoillut asian puolesta ja tuntuu, että
mikään ei auta, niin yksi hyvä keino on rukoilla
porukassa.
Ohessa seurakuntani esirukoussivu, johon voi
laittaa rukouspyyntöjä. Sinne kannattaa
kirjoittaa, niin porukalla rukoilemme puolestasi.
http://www.palatsi.net/esirukous_main.html
Terveisin
ei voi kirjoittaa huono äiti!
Sinä välität ja haluat tehdä oikein, ja sitten
podet huonoa omaatuntoa, kun menetät malttisi.
Tosin kyllä täytyy sanoa, että trikoitten sijalla
monella olisi vähän järeämpää kalustoa....
En ihan ymmärtänyt tässä, että minkä verran
poikasi ymmärtää kiellot, eli onko mitään
käsitystä missä menee raja tahallisuuden ja
sairauden välillä.
Yleensähän rangaistus täytyy suhteuttaa
rikkomukseen, ja silloin täytyisi tietää tämän
pojan ymmärryspuoli.
Joka tapauksessa te tarvitsette paljon apua, eikä
varmaan olisi huono ratkaisu jonkinlainen osa-
aikainen hoitolaitos aina välillä vaikka, sillä
sinäkin ansaitset omaa elämää, se ei todellakaan
vähennä sinun rakkauttasi, vaan ehkä antaisi
sinulle mahdollisuuksia antaa sitä jopa enemmän.
koska pojallani on todettu,että hänelle ei
yksinkertaisesti mene asiat aina perille.Välillä
menee ihan ok,sitten sama asia on aivan
tuntematon.Ja sekin on tutkittu sairaalassa,että
juuri kun hänelle tulee nämä muutaman päivän
raivarit,niin silloin juuri hänellä on
mielettömän paljon purkausta aivoissa.Onneksi
tämäkin on tutkittu,ettei tämä ole äidin
höpinää.Ja kun raivari-kohtaukset on mennyt
ohi,niin hän nukkuu paljon.Pohjimmiltaan hän on
hyvin kiltti ja herttainen.Ja osaa olla tosi
fiksu sekä kotona että ihmisten ilmoilla.Ja tässä
onkin juuri syy,miksi en meinaa käsittää ja
tottua vastaanottamaan näitä myrskyisiä päiviä ja
hetkiä.Vaikka nämä onkin jatkunut jo pitkälti
toistakymmentä vuotta,niin aina se tuntuu yhtä
kurjalta.Mutta toivotaan onnistuisi lääkärien
suunnittelema aivoleikkaus.Jospa se auttaisi
ainakin vähäsen poikaakin,koska hän se tässä
eniten kärsii.
teille onnistunutta leikkausta, luottamusta
Jumalaan, sekä mahdollisimman monta hyvää päivää.
Ethän sinä hyvä äiti voi tietää miksi Jumala on
antanut elämääsi rikkaaksi ristiksi
raivokohtauksia saavan pojan.
Naapurissa on muuten yksi sellainen .
Kolmekymppinen.Aina joskus vanhemmat vie sitä
sairaalaan suljetulle, kun sillä rupeaa
keittämään.
Tänään luin Kesipohjanmaa -lehdestä
Ristosta ,joka on 12 vuotta sairastanut
pahalaatuista MS-tautia. Makaa sairaalassa ,eikä
puheeesta saa juurikaan selvää.Tauti on vienyt
miehen käsistä motoriikan ja kirjoitustaidon.
Mutta runoja elämänhaluinen ja uskova Risto vaan
rustaa. Julkaisi ensimmäisen runokoelmansa.
Hänen lempiajatuksia on:"Taikina ei saa vaivata
leipuria. Leipurin pitää vaivata taikinaa.Eli
runoilijan pitää kuljettaa sanaa eikä päinvastoin"
oleellisin neuvoni on, suostu olemaan se "huono"-
äiti, älä kysy enkö ole, enhän?, vaan koe se
tosiasia.
Katsos, kukaan täällä ei voi olla pelkästään hyvä
tai huono. Mellä jokaisella on hetkemme ja
puolemme.
Kun kohtaat ilman mitään lieventäviä asiaharoja
ja puolusteluita "huonon"äidin ominaisuutesi,
otat selville mikä sinussa saa nuo "huonon"äidin
tuntemukset ja merkit aikaan ja silloin teet
jotain sellaista, mikä päästää sinut
irti "huonoudestasi" ja saat kokemuksen sen
jälkeen myös "hyvänä" äitinä olemisesta.
Näitä Hellstenkinkin
havannoimia "totuuksia" "saat sen mistä luovot"!
Luovu sinnikkäästä yrityksestä olla "hyvä-äiti"
ja tulet siksi, mutta se todella edellyttää
sen "huonouden" todellista myöntämistä,
näkemistä, kokemista ja elämistä todeksi, ilman
puolusteluja vaikkakin ehkä vanhojen setvimistä.
onko sinulla TUKEA???
Sitä sinä tarvitset, oletko hakenut tukea ja apua?
Eihän sinun pidä missään tapauksessa selvitä
yksin tuollaisesta, hyvän Äidin merkki ei ole se,
että hän ajaa itsensä uuvuksiin ja
hermoromahduksen partaalle olemalla joka hetki
käytettävissä.
Minulle tulee mieleen vanha "tarina" (lieneekö
peräti raamatussa?), jossa kaksi äitiä riiteli
siitä, kumman lapsi on. Molemmat väitti; "lapsi
on minun". Riita aiottiin ratkaista niin, että
lapsi laitetaan kahtia. Oikea äiti sanoi;"minä en
ole tämän lapsen äiti"!
Ymmärrätkö äidinrakkaus voi olla lapsestaan
luopumista, sillä rakkaus on jotain niin suurta,
että se ylittää kaiken oman ulkoisen arvon ja
suoritteen kautta hankitun arvon säilyttämisen
tarpeen.
Rakkaus on nöyrää ja suurta!
En kuitenkaan tarkoita henk.koht. sinulle mitään
lapsesta luopumisen neuvoa, vaan "ideana"
mainitsin sen. You know, what I mean?!
Auringonpaistetta elämääsi ja VOIMIA!!!