D-ykkösille kysymys

Toki sen tiedän, että omahoito on hoidon ydin.
Ei se omatoimisuus auta aina ja pitäisihän se hobiskin ottaa vähintään kerran vuodessa ja munuaisten tilanne tarkistaa. Ilman lääkärin lähetettä ei pääse labraan. Inskareseptit saa onneksi uusittua kanslian kautta.
Millä opilla olet päässyt erikoissairaanhoitoon? Kateeksi käypi.

neuvotta kirjoitti:

Toki sen tiedän, että omahoito on hoidon ydin.
Ei se omatoimisuus auta aina ja pitäisihän se hobiskin ottaa vähintään kerran vuodessa ja munuaisten tilanne tarkistaa. Ilman lääkärin lähetettä ei pääse labraan. Inskareseptit saa onneksi uusittua kanslian kautta.
Millä opilla olet päässyt erikoissairaanhoitoon? Kateeksi käypi.

Lue lisää

No itse pääsin erikoissairaanhoidon puolelle jo about 30 vuotta sitten, kun oli ongelmia saada tasapainoa (ja motivaatiotakin) kuntoon. Sille tielle sitten jäin, tosin hetken kävin vain kerran vuodessa ns. "vuosikontrolleissa" erikoissairaanhoidon puolella ja muu tapahtui terveysaseman kautta. Labrat minä sain terveysaseman kautta niin, että varasin soittoajan lääkärille ja tulokset sitten kävin hakemassa hoitajalta. Ja eivät kumpikaan olleet mitään erikoisesti diabeteslääkäreitä tai -hoitajia.

Siirto taas takaisin vain erikoissairaanhoidon puolelle tapahtui siinä vaiheessa, kun tarvin lääkitystä, johon reseptin voi kirjoittaa vain erikoislääkäri.

Nykyisin on hoito siirtynyt yliopistolliseen keskussairaalaan, koska minulla on insuliinipumppu. Siellä käyn vastaanotolla vain kerran vuodessa (ei tarvetta useampaan), mutta puhelimella saan diabeteshoitajaan yhteyden milloin vaan ja hänen kauttaa myös puhelinkonsultaatio lääkärin kanssa onnistuu aika helposti.

Mutta kateellinen minulle ei kannata olla. Nimittäin en suinkaan ole "perus-D1", vaan hyvinkin monesta ongelmasta sen kanssa kärsivä. Diabeettiset liitännäiset ovat minut tavoittaneet vähän liiankin hyvin tämän yli lähes 50-vuotisen D1-urani aikana.

D-ykkösen jatkoa kirjoitti:

No itse pääsin erikoissairaanhoidon puolelle jo about 30 vuotta sitten, kun oli ongelmia saada tasapainoa (ja motivaatiotakin) kuntoon. Sille tielle sitten jäin, tosin hetken kävin vain kerran vuodessa ns. "vuosikontrolleissa" erikoissairaanhoidon puolella ja muu tapahtui terveysaseman kautta. Labrat minä sain terveysaseman kautta niin, että varasin soittoajan lääkärille ja tulokset sitten kävin hakemassa hoitajalta. Ja eivät kumpikaan olleet mitään erikoisesti diabeteslääkäreitä tai -hoitajia.

Siirto taas takaisin vain erikoissairaanhoidon puolelle tapahtui siinä vaiheessa, kun tarvin lääkitystä, johon reseptin voi kirjoittaa vain erikoislääkäri.

Nykyisin on hoito siirtynyt yliopistolliseen keskussairaalaan, koska minulla on insuliinipumppu. Siellä käyn vastaanotolla vain kerran vuodessa (ei tarvetta useampaan), mutta puhelimella saan diabeteshoitajaan yhteyden milloin vaan ja hänen kauttaa myös puhelinkonsultaatio lääkärin kanssa onnistuu aika helposti.

Mutta kateellinen minulle ei kannata olla. Nimittäin en suinkaan ole "perus-D1", vaan hyvinkin monesta ongelmasta sen kanssa kärsivä. Diabeettiset liitännäiset ovat minut tavoittaneet vähän liiankin hyvin tämän yli lähes 50-vuotisen D1-urani aikana.

Lue lisää

En minä ole mikään perus-d-ykkönen. Ongelmia on omassa hoidossa monia ja mistään ei neuvoja saa. Kaikkeen ei itse keksi ratkaisua. vaikeita ovat esimerkiksi yllättävät hypot, joille en ole löytänyt selitystä ja Diabetes-kirja on koirankorville luettu. Hiilarilaskenta sujuu, käytän vaakaa, Fineliä ja tuoteselosteita apuna. Toinen ongelma on neuropaattiset kivut jaloissa, joita on ollut vaan pakko oppia sietämään. Silmälääkärillä käyn yksityisesti kerran vuodessa kun näkö huononee niin nopeaa. Kaksi vuota sitten tk-lääkäri sanoi, että ei se lääkäri kaikkea voi ratkaista. Kun harva lääkäri haluaa oppia diabetestä tuntemaan.Ja sekin on tullut selväksi, että kaikkia ei kannata hoitaa kunnolla. Ikä on yksi syy. Lapset ja nuoret ensin. Heillä on koko elämä edessä. En minä sitäkään lajittelua hyväksy, Minusta tehtiin noin vaan alempiarvoinen ihmisenä, vaikka käynkin töissäjoka päivä ja veroillani rahoitan melko monta palvelua. Ja pitkästi on vilä matkaa eläkkeeseen. Jotain kaksitoista vuotta.
Kunnalliseen hammaslääkäriin pääsen kerran vuodessa, kun diabeetikkojen kuuluu päästä ja eivät hoksineet panna yläikärajaa.
Minä olen nyt ihan kypsä tähän ihmisten lajitteluun. Eikä täällä ei pääse lääkäriin muuten kuin pää kainalossa tai kirves niskassa päivystykseen.
Tasan ei käy onnen lahjat.

Apu saamatta kirjoitti:

En minä ole mikään perus-d-ykkönen. Ongelmia on omassa hoidossa monia ja mistään ei neuvoja saa. Kaikkeen ei itse keksi ratkaisua. vaikeita ovat esimerkiksi yllättävät hypot, joille en ole löytänyt selitystä ja Diabetes-kirja on koirankorville luettu. Hiilarilaskenta sujuu, käytän vaakaa, Fineliä ja tuoteselosteita apuna. Toinen ongelma on neuropaattiset kivut jaloissa, joita on ollut vaan pakko oppia sietämään. Silmälääkärillä käyn yksityisesti kerran vuodessa kun näkö huononee niin nopeaa. Kaksi vuota sitten tk-lääkäri sanoi, että ei se lääkäri kaikkea voi ratkaista. Kun harva lääkäri haluaa oppia diabetestä tuntemaan.Ja sekin on tullut selväksi, että kaikkia ei kannata hoitaa kunnolla. Ikä on yksi syy. Lapset ja nuoret ensin. Heillä on koko elämä edessä. En minä sitäkään lajittelua hyväksy, Minusta tehtiin noin vaan alempiarvoinen ihmisenä, vaikka käynkin töissäjoka päivä ja veroillani rahoitan melko monta palvelua. Ja pitkästi on vilä matkaa eläkkeeseen. Jotain kaksitoista vuotta.
Kunnalliseen hammaslääkäriin pääsen kerran vuodessa, kun diabeetikkojen kuuluu päästä ja eivät hoksineet panna yläikärajaa.
Minä olen nyt ihan kypsä tähän ihmisten lajitteluun. Eikä täällä ei pääse lääkäriin muuten kuin pää kainalossa tai kirves niskassa päivystykseen.
Tasan ei käy onnen lahjat.

Lue lisää

Noiden yllättävien hypojen vuoksi minä lopulta tuon insuliinipumpun sain ja siirron yliopistollisen sairaalan puolelle diabeteshoitoon. Kun oli tarpeeksi monta kertaa ambulanssi joutunut päivystykseen viemään, tuli ehdotus omalta diabeteslääkäriltäni, siis ei toki ta-lääkäri hänkään.

Nuo yllättävät hypot ovat vähän sellainen ongelma, että niihin ei kukaan lääkäri osaa suoraa neuvoa antaa. Syitä mistä johtuvat kun voi olla tuhansia ja tilanteet ovat hyvinkin henkilöstä kiinni, siis milloin tulee ja milloin ei.. Toivottavasti saat tarpeeksi verensokeriliuskoja, koska tuo tarkka verensokeri seuranta on tärkein apu hypoja torjuttaessa (ja muutenkin sitä tasapainoa hakiessa)

Diabeettinen nefropatia on mulla ollut se syy, joka on lähinnä koko hoitoni pitänyt erikoissairaanhoidon puolella. Eli mulla taitaa sittenkin tilanne olla vähän toinen kuin sinulla.

Toki silmänpohjakuvauksiin pääsisin kaupungin pisteeseen, mutta kun kuvat eivät onnistu, niin yksityisellä käyn minäkin. Normaalit näköön liittyvät jutut eivät täällä ainakaan kuulu kunnalliselle puolelle, vaan yksityiselle. Toinen juttu on, jos on havaittu silmänpohjamuutoksia.

Hammaslääkäriin ei mulla ole mitään etuoikeutta eli varaan normisti ajan tarkastuksiin kunnalliselle puolelle, se on hidasta eli jonotus kestää. Toisaalta akuutit ongelmat on saanut hoidetuksi aika hyvin.

Täällä on poistettu tuo ennenvanhaan ollut diabeetikoiden oikeus päästä kunnalliseen hammashuoltoon kerran vuodessa. Muistaakseni siitä valitettiin ja ei enää ollut joidenkin pykälien mukaista.

Tuota ikäsyrjintää en ole kokenut vielä koskaan. Olen työelämässä toki vielä, mutta kuitenkin jo lähempänä 60v ikää.

D-ykkösen jatkoa kirjoitti:

Noiden yllättävien hypojen vuoksi minä lopulta tuon insuliinipumpun sain ja siirron yliopistollisen sairaalan puolelle diabeteshoitoon. Kun oli tarpeeksi monta kertaa ambulanssi joutunut päivystykseen viemään, tuli ehdotus omalta diabeteslääkäriltäni, siis ei toki ta-lääkäri hänkään.

Nuo yllättävät hypot ovat vähän sellainen ongelma, että niihin ei kukaan lääkäri osaa suoraa neuvoa antaa. Syitä mistä johtuvat kun voi olla tuhansia ja tilanteet ovat hyvinkin henkilöstä kiinni, siis milloin tulee ja milloin ei.. Toivottavasti saat tarpeeksi verensokeriliuskoja, koska tuo tarkka verensokeri seuranta on tärkein apu hypoja torjuttaessa (ja muutenkin sitä tasapainoa hakiessa)

Diabeettinen nefropatia on mulla ollut se syy, joka on lähinnä koko hoitoni pitänyt erikoissairaanhoidon puolella. Eli mulla taitaa sittenkin tilanne olla vähän toinen kuin sinulla.

Toki silmänpohjakuvauksiin pääsisin kaupungin pisteeseen, mutta kun kuvat eivät onnistu, niin yksityisellä käyn minäkin. Normaalit näköön liittyvät jutut eivät täällä ainakaan kuulu kunnalliselle puolelle, vaan yksityiselle. Toinen juttu on, jos on havaittu silmänpohjamuutoksia.

Hammaslääkäriin ei mulla ole mitään etuoikeutta eli varaan normisti ajan tarkastuksiin kunnalliselle puolelle, se on hidasta eli jonotus kestää. Toisaalta akuutit ongelmat on saanut hoidetuksi aika hyvin.

Täällä on poistettu tuo ennenvanhaan ollut diabeetikoiden oikeus päästä kunnalliseen hammashuoltoon kerran vuodessa. Muistaakseni siitä valitettiin ja ei enää ollut joidenkin pykälien mukaista.

Tuota ikäsyrjintää en ole kokenut vielä koskaan. Olen työelämässä toki vielä, mutta kuitenkin jo lähempänä 60v ikää.

Lue lisää

Hypothan ne ovat niitä pahoja ongelmia. Yritän pitää sokerit mittaamalla aina vähän yläkantissa. Taitaa hobis olla korkeanpuoleinen. Siksi tahtoisinkin päästä useammin lääkäriin tai d-hoitajalle, että saisi pari kertaa vuodessa tietää hobiksen. Menen juhannusviikolla lomareissulla yksityiselle lääkäriasemalle, siellä saa labrat. Maksaahan se aika paljon, mutta on alkanut niin huolettaa. Varmaan siksi en ole päässyt tarpeeksi usein lääkäriin, kun on viime vuosiin asti ollut minulla hyvä tilanne. Ymmärrän kuitenkin, että kun tänne ei saa vakituisia lääkäreitä, niin pakko on vähällä väellä hoitaa pahimmat tapaukset ensin. Täällä on kakkosten määrä lisääntynyt räjähdysmäisesti ja nuortenkin lihavuus alkaa suorastaan nolottaa katsella. Heitäkin on jo monta kakkosissa, ihan teinejä.

Olen myös D2 ja hoitoni on aivan samanlaisella kannalla kuin edellisellä kirjoittajalla. Diabeteslääkärillä ja -hoitajalla en ole käynyt koskaan, terveyskeskusessa omalääkäri ja -hoitaja ovat hoitaneet. Silmäpohjakuvaukset ja jalkahoito ovat olleet ainoa ylimääräinen hoito kerran vuodessa tapahtuvan terveyskeskuksessa käynnin lisäksi. Käypähoitomääräysten mukaan nämä lisähoidotkin ovat vähentyneet kun hoidan itseäni "liian hyvin". Silmäpohjakuvaukset 2 vuoden välein ja jalkahoito 2-3 vuoden välein. Olen aina ajatellut että diabeteslääkärit ja -hoitajat ovat vain D1 varten.