Aika..

Fyysisessä ajassa on aika 'todellisuutta', se että vertaamme olosuhteita muille tasoille on kokonaan toinen asia?

Täällä meille on kello, tunnit, minuutit, sekunnit, joka on 'ajan' määritelmä.
Aikaa esim. 13,7 miljardin vuoden takaiseen menneisyyteen...mm.suureen 'tussahdukseen'....että näin.

Voimme poiketa muille tasoille...'korkeamille', muistona menneisyys, olevaisuus, tulevaisuus...kaikki selkeänä ja terävänä kuin partaveitsi.

Kyllä mä uskon, että kaikki on merkitsevää omalla tavallaan. Jokainen tapahtuma ihmiselämässä on kasvun paikka. Sillä on isokin merkitys. En alkaisi vähättelemään sitä mitä meillä täällä on meneillään.

Tietenkin jos asiaa katsoo laajemmassa mittakaavassa asioiden merkitys saa erilaisen näkökulman, mutta en sanoisi että se mitätöisi sen mitä täällä tapahtuu kullakin hetkellä. Jokaisella näkökulmalla on merkityksensä ja tärkeä sellainen. En ainakaan itse osaa laittaa niitä johonkin tärkeysjärjestykseen.

Viittaan tällä siihen myös siihen ajatukseen, että jokainen on tärkeä ja merkityksellinen, juuri siinä kohdassa polkuaan kuin on. Palapeli on täydellinen vain kun jokainen pala on paikallaan ja jokainen palapelin osa on siten yhtä tärkeä ja merkityksellinen. Me olemme luomassa palapeliä yhdessä. Se mitä luomme ei ole merkityksetöntä.

DivineLight kirjoitti:

Kyllä mä uskon, että kaikki on merkitsevää omalla tavallaan. Jokainen tapahtuma ihmiselämässä on kasvun paikka. Sillä on isokin merkitys. En alkaisi vähättelemään sitä mitä meillä täällä on meneillään.

Tietenkin jos asiaa katsoo laajemmassa mittakaavassa asioiden merkitys saa erilaisen näkökulman, mutta en sanoisi että se mitätöisi sen mitä täällä tapahtuu kullakin hetkellä. Jokaisella näkökulmalla on merkityksensä ja tärkeä sellainen. En ainakaan itse osaa laittaa niitä johonkin tärkeysjärjestykseen.

Viittaan tällä siihen myös siihen ajatukseen, että jokainen on tärkeä ja merkityksellinen, juuri siinä kohdassa polkuaan kuin on. Palapeli on täydellinen vain kun jokainen pala on paikallaan ja jokainen palapelin osa on siten yhtä tärkeä ja merkityksellinen. Me olemme luomassa palapeliä yhdessä. Se mitä luomme ei ole merkityksetöntä.

Lue lisää

Palataanpa perimmäiseen?
Kausaalisesti merkitseviä valintoja olivat kehitys-kulullemme perimmäiset alku-valinnat joita tehtiin, tai vain syntyi aivan alussa.
Sinun ja minun valintamme on siis jo sidottu valmiiksi geeniemme, ympäristön, aikakauden ja sillä viisii avulla/kautta määrätynlaiseen ajatteluun ja toimintaan. Ihmismäisen ajattelun muuntaminen aivan toiseksi kuin mitä se on ja mihin se tähtää on pääosin mahdotonta.
Ihmisestä ei siis kehä-päätelmällisesti ole kuin ihmiseksi.
Jumalista voi ehkä olla jo moneksi, mutta ihmisen kohdalla alkuvalinnat jotka häneen kohdistuivat sitovat ihmiset ihmisiksi.

Ihmiskunta voi muuntaa itseään ihmisyyden sisällä olevan kautta, mutta vaikeaa on nähdä sellaista vaihtoehtoa että i h m i s i n ä voisimme olla jotain aivan muuta kuin olemme tai muussa kontekstissa kuin olemme.
Jos siis laajempia merkityksiä haluaa hakea elämälleen olisi oltava täysin "jotain muuta" kuin vain ihminen.
Mutta onko ihmisessä edes sellaista erillaista potentiaalia niiden tulosten perusteella joita on näkyvissä nyt ja ihmiskunnan historiassa?

Tuota kun on tolkutettu nyt jonkin aikaa niin kerrotaanpa miten se ego oikein syntyi.

TIETOISUUS joka on materiaton ja ajatukseton, keksi ulkoistaa itsensä ajatukseen. Se pyöräytti itsestänsä ajatuksen, ja kas siinäpä tietoisuus oli ulkoistettuna materia-ajatus-aikakimppuun. Tietoisuus unohtui pitämään kiinni tuosta ajatuksesta, joka kivettyi heti ajaksi, kun tietoisuus oli siihen kiinnittynyt ja itsensä alkuperän unohtanut.

Tietoisuus oli kuin apina, joka mekaanisesti tarttuu banaaniin eikä kykene päästämään siitä irti. Tietoisuus oli lapsenasteella, siksi se tarttui heti voimakkaasti ja mekaanisesti uuteen leluunsa. Siinä ihmiskunta edelleen on, tarttuneena kuin kärpäspaperissa. Me ihmiset olemme tällaisia apinoita, jos olemme kiinni ajatuksissa.

Tapahtui projektio, missä tietoisuus projisoitui ajatukseen, luullen olevansa ajatus. Tällöin syntyi lankeemus Paratiisista. Ajatusmaailmassa, jota deevachaniksi jotkut sanovat. Tällöin syntyi aika, keinotekoinen luomus, joka on liitetty materiaalisiin egoihin.

Paratiisi oli ajatukseton tietoisuuden tila.

Sillä:ajatus on materiaa, puhumattakaan tunteista tai fyysisestä ajopelistämme. Kaikki materia on samalla kivettynyttä aikaa.

Myöhemmät projektiot ovat projisoituminen tunne(affekti)maailmaan ja fyysiseen maailmaan.

Kun joogassa tai hiljentymisessä tai muuten kelaamme takaisin tuohon ensimmäiseen projektioon, niin voimme ymmärtää Alun. Kun ymmärrämme Alun (ensimmäisen projektion ja miten se syntyi), olemme Lopussa ja vapautuneet. Siinä se yksinkertaisesti tekniseltä kantilta kerrottuna.

Jeesus kertoo eräässä evankeliumissa, että kun ymmärrätte Alun niin ymmärrätte Lopun.

Aika on fyysisen tason määrittelemä määre.
Kaikki vanhenemme tällä tasolla, siis fyysinen olemuksemme muuttuu.

Myötäeläjä kirjoitti:

Aika on fyysisen tason määrittelemä määre.
Kaikki vanhenemme tällä tasolla, siis fyysinen olemuksemme muuttuu.

Muuan viisaana pitämäni henki kertoi, että myös henkimaailmassa olevilla on ajantajua. Tosin se ei ole samanlaista kuin me lihalliset sen koemme.

yölevi kirjoitti:

Muuan viisaana pitämäni henki kertoi, että myös henkimaailmassa olevilla on ajantajua. Tosin se ei ole samanlaista kuin me lihalliset sen koemme.

Esim. astraalitasolla on astraaliaika, jota ei voi samaistaa fyysiseen aikaan.
Samoin kausaalilla on kausaaliaika, joka ei ole sama kuin astraaliaika, näin aikakysymys etenee mentaalitasoon ja aikaan.

Kysymys lienee siitä, miten hienojakoisessa tilassa kulloinkin olemme.