Oon huomannu että otatte etäisyyttä semmosiin
ihmisiin jotka on kieltäny uskonsa,katotte ku
vierasta,ette tuu jutteleen yms.Ei oo tarkotus
yleistää,mutta mulla on kokemusta.Sen takia on
vaikea tavata ennään uskovaisia ihmisiä.
Tää oli sitten nimeenomaan vanh.lestadiolaisille.
ihmisiin jotka on kieltäny uskonsa,katotte ku
vierasta,ette tuu jutteleen yms.Ei oo tarkotus
yleistää,mutta mulla on kokemusta.Sen takia on
vaikea tavata ennään uskovaisia ihmisiä.
Tää oli sitten nimeenomaan vanh.lestadiolaisille.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Alkuperäiset vihamiehet tai täysin penseät ovat
aina paremmaassa asemassa kuin luopiot.
Tämä koskee kaikkia vallanpitäjiä,puolueita ja
uskontoja. Tämä on luonnonvääjä.Vaikka
lestadiolaiset olisivat kuinka hyviä,eivät hekään
mahda luonnonlaelle mitään.
Lestadiolaisuus on lahko, eikä ole tekemisssä
kovinkaan paljoa rakkauden kanssa.
Skeptikot on lahkojen lahko, siihen pääsee vain
todellisella uskolla. Kaikki mitä ei voida
todistaa tieteellisin menetelmin on väärin ja
sitä ei saa uskoa. Skeptisyys on lahkoista pahin
ja lahkolaisuudeltaan puhtain. Skeptikot
kieltävät Raamatun, mutta kuitenkin heidän
esikuvansa on Tuomas Raamatusta. Skeptikot,
aikamme tylsin paradoksi.
Sekavan keskustelun puolesta,
Sinua tuntuu niin kovasti harmittavan ja
haittaavan se, että joku on epäuskoinen.
Kääntäisimmekö asetelman vähän päälaelleen: Minä
voisin markkinoida ja painostaa sinua uskomaan
johonkin toiseen uskontoon, esim Mithrauskontoon.
Sinun tehtäväsi on sitten edustaa puolta joka ei
usko siihen. Mietipäs nyt ihan rehellisesti, että
ehkä toimisit samalla lailla ja samoilla
argumenteilla kuin me ei-uskovat kristinuskoa
kohtaan.
Miltäs tuntuisi väitellä, kun en kelpuuttaisi
mitään todistusta uskontoa vastaan, vaan
vetoaisin vain: "No kun siinä uskonnon
peruskirjassa lukee, että se on totta"
Lestadiolaisuus ei ole lahko vaan herätysliike.
sama nikki muttei kuitenkaan
tuli vaan taas mieleen se 60-luvun vaalimainos,
jossa oli nyrkki raamatun ja lakikirjan päällä ja
jossa luki että TÄHÄN NOJAA MAALAISLIITTO.
siinä käyttää politiikka uskontoa hyväksi ja ehkä
myös uskonto ja tällä seudulla myös
lestadioilaiset käyttävät keskustaa hyväkseen
Mainitsit, ettemme tule puhumaan kanssasi tai
pidä yhteyttä... Oletko koskaan pohtinut asiaa
sen toisen osapuolen kannalta? Siellä saattaa
olla monenlaisia tunnesyitä taustalla.. Miten
sinä käyttäydyt heitä kohtaan? Onko se sellaista
"kulmailua" tai happamana oloa tai liioiteltua
rempseyttä, jos on niin en ihmettele sitä, että
yhteydenpito on vähäistä.. Meillä kaikilla
ihmisillä on tarve tulla hyväksytyksi toistemme
silmissä, eikö niin? Ja jos huomaamme toisen
ihmisen puolelta ylimielisyyttä tai muuta
normaalista käyttäytymisestä poikkeavaa käytöstä,
niin kyllä minä ainakin vältän sellaisen ihmisen
kanssa olemist tai keskustelua.. Mutta, jos me
kumpikin lähtisimme siitä ajatuksesta, että me
olemme kumpikin ihmisinä samanarvoisia ja
käytöksemme olisi suoraa niinsanotusti
kohtaisimme samalla tasolla, niin minä ainakin
keskustelisin ja pitäisin yhteyttä kanssasi.. Ei
uskonto tai vakaumus saisi olla esteenä
kanssakäymiselle..
vai pitää aina mennä itseensä jos uskovaiset
käyttäytyvät huonosti.
eikö noittentekopyhien ääliöitten koskaan
tarvitse miettiä omaa suhtautumistaan ja
käytöstään esim. juuri luopioita kohtaan?
no ei tietenkään hehän ovat aina oikeassa, omasta
mielestään.
...semmosta oo.Ku ne tullee mua vastaan niin ne
kääntää päänsä sivulle.
En sanonut ehkä asiaa tarpeeksi selkeästi..
Sanoit että "uskovainen on aina oikeassa", itse
en edusta sitä ajatusta.. Lähtökohtahan on tämä,
me olemme samanarvoisia ihmisiä ja kaikki ovat
samalla viivalla ajatellen tuonpuoleista..
Minusta tuntuu, että sellainen ihminen on ns.
omavanhurskas, joka luulee olevansa aina
oikeassa.. Hän tavallaan vie "viran" Jumalalta,
sillä tarvitsisimmeko Jumalaa jos olisimme aina
oikeassa? Sanoit, että syyttelen.. Ei, en minä
syyttele.. Tarkoitukseni oli vain avata vähän
silmiä näkemään sen tosiasian, että uskovaiset
ovat vain tavallisia ihmisiä ja myös yksilöinä
erilaisia... Tämä inhimillisyys ja inhimilliset
tunteet kuuluvat myös uskovaisen ihmisen
arkeen... Eli me syylistymme varmasti joka ikinen
niihin kulmailuihin.. Mut, mun periaate on se,
ettei uskosta luopuminen saa tulla esteeksi
keskinäiselle kanssa käymiselle, se on terve
periaate... Mut en minä myöskään tuppaudu
seuraan, jos huomaan kommunikoinnista, etten ole
tervetullut.. Et varmaan sinäkään...
Tiedän. TUO tuntuu tosi pahalta ja saattaa
ärsyttääkkin. Ite olen uskovainen ja olen
huomannut kyllä että uskovaisilla saattaa
olla "lieviä" asenneongelmia uskosta luopuneita
ja uskottomia muutenki kohtaan. Perheessämme
kaikki ei ole uskovaisia ja olen ollut monesti
AIKA katkera heidän puolestaa, kun vanhan
uskovaiset kaverit kaikkoaa ympäriltä juuri ku
niitä ehkä tarvitsisi eniten! Mielestäni tämä on
TODELLINEN ongelma uskossamme ja sitä ei tulisi
piilottaa IHMISYYDEN taakse. Koskaan ei ole liian
myöhäistä korjata tapoja....siis uskovaistenkaan
PS. Ei ne uskosta luopuneet tai uskottomat ole
mitään kuolettavia olioita. Jos itellä on varmuus
omasta uskosta, niin myös tietää ettei halua
lähteä uskottomien kavereiden mukaan vaikka
niiden kanssa joskus viettäisikin aikaa. Ja mistä
muualta uskottomat saisivat mallinsa "meistä" kun
kanssakäymisestä tai KANSSAKÄYMÄTTÖMYYDESTÄ!
Kun sisareni, veljeni ja ystäväni (tässä
järjestyksessä) kielsivät uskonsa, oli
ensimmäinen tunne asiasta kuullessani valtava
tuska ja suru. En enää tiennyt, miten kohdata
heidät. Tuntui pahalta, kun enää ei voinut
tervehtiä oikealla tavalla, ja tuntui, ettei
osannut sanoa mitään... En kuitenkaan halunnut
jättää heitä yksin, rakastinhan heitä kaikkia
kuitenkin yhtä paljon kuin ennenkin.
Hiihtolomalla kirjoitin kirjeen tälle
ystävälleni, joka muutama kuukausi sitten kielsi
uskonsa. Tahdoin kirjoittaa hänelle, vaikkei
ollut mitään asiaa, tahdoin kertoa, että muistan
hänet edelleen vaikka hän asuu kaukana. Oli
vaikea aloittaa. Vieläkin vaikeammaksi sen teki
se, että tämä ystäväni oli poika. Kaikkein
vaikeinta oli miettiä, miten aloittaa.
Tavanomaiset "Heippa" tai "Moro" tuntuivat
melkein irvokkailta, enkä tietenkään voinut
kirjoittaa kuten ennen; "Jumalan terve!" Lopulta
kirjoitin ensimmäiselle riville
yksinkertaisesti "Seppo," ja siis tavallaan jätin
varsinaisen tervehdyksen kokonaan pois. Mutta
kyllä teki kipeätä!
Se tuska ja suru tekee sen, että uskonsa
kieltäneestä tuntuu, että hänet hyljätään heti.
Ei sinuakaan ole varmasti unohdettu. Uskon, että
ystäväsi ovat kyllä kädet kyynärpäitä myöten
ristissä sinun puolestasi. Kyllä he edelleen
sinusta välittävät. He eivät ehkä tiedä, miten
sinua pitäisi lähestyä. Heitä pelottaa, että he
loukkaavat sinua jollain sanalla tai lauseella,
koska et enää usko, kuten he. He pelkäävät, että
sinusta tuntuu, että he tuomitsevat sinut. Koeta
itse lähestyä, ja keskustele heidän kanssaan.
Puhu rohkeasti siitäkin, mikä sai sinut luopumaan
uskostasi. Kyllä he sinua ymmärtävät.
Aurinkoista kevättä ja jaksamista toivottaa Lissu
Onko kertomus tulkittavissa niin, että teidän
uskostanne luopuu näinä päivinä paljon väkeä.
Toinen kysymys: Liittyykö Rauhanyhdistyksiin
paljonkaan ihmisiä joilla ei olisi sikäläistä
taustaa. Sen tiedän vanhastaan,että maailmalla
keikan heittäneitä palailee vanhetessaan takaisin.
Onko kertomus tulkittavissa niin, että teidän
uskostanne luopuu näinä päivinä paljon väkeä.
Toinen kysymys: Liittyykö Rauhanyhdistyksiin
paljonkaan ihmisiä joilla ei olisi sikäläistä
taustaa. Sen tiedän vanhastaan,että maailmalla
keikan heittäneitä palailee vanhetessaan takaisin.
Valitettavan paljon nuoria tosiaan menettää
uskonsa tämän maailman keskellä. Kiusaukset
tulevat yhä lähemmäksi. Yhä nuorempana yhä
suurempia kiusauksia. Pilkka lisääntyy, ja
vakaumus on syynä moneen koulukiusaamistapaukseen
(enkä tarkota vain lestadiolaisten kiusaamista).
Kuitenkin meitä on vuosi vuodelta enemmän, eikä
se johdu pelkästään siitä, että lapsia syntyy
niin paljon. Tiedän monia tapauksia, joissa
epäuskoisia nuoria on vanhempien taholta
suorastaan kielletty käymästä seuroissa, mutta he
ovat saaneet käsittää uskomisen asian. He ovat
tutustuneet kenties koulussa tai harrastuksissa
uskovaisiin, ja heidän kauttaan tulleet armosta
osallisiksi. Voisin kertoa myöskin tarinan, joka
on totta ja tapahtui eräälle hyvälle
perheystävällemme.
Nainen, sanotaan nyt vaikkapa Mirja, syntyi
alkoholistiperheeseen, ja asui suuren osan
elämästään kadulla. Siis ihan suomalainen nainen.
Kuusitoistavuotiaana hänellä havaittiin toisella
puolella kasvoja kasvain, jota äiti ei antanut
leikata pois, koska "siitä tulisi kosmeettinen
haitta". Mirja meni naimisiin nuorena, ja
synnytti seitsemäntoistavuotiaana tyttären,
olkoon hän nyt sitten vaikkapa Helena. Mirjan
kasvoissa oleva kasvain ei vaikuttanut paljoa,
silloin tällöin hänellä oli ankaraa päänsärkyä ja
näköhäiriöitä. Mirjan mies alkoholisoitui. Mies,
vaikkapa Heikki, oli hyvin kiintynyt äitiinsä,
mikä aiheutti suuria ristiriitoja hänen ja Mirjan
välille.
Parikymppisenä Mirja liittyi vapaaseurakuntaan.
Hän puhui myös sairaudestaan, joka oli nyt
pahentunut ja hänellä oli ankaria
päänsärkykohtauksia jatkuvasti. Hän olisi
tahtonut lähteä tutkittavaksi, mutta seurakunnan
jäsenet kielsivät sen sanoen, että jos ei sairaus
parane rukoillen, ei sitä voida lääkärien
keinoilla parantaa (välihuom: Aika järkyttävä
käytäntö: et saa hakea hoitoa; sinun täytyy vain
rukoilla.). Mirjasta tehtiin evankelista.
Muutama vuosi sitten, ollessaan hiukan päälle
kaksivitonen, Mirja lähti mukaan
yhteiskristilliseen työryhmään, jonka
tarkoituksena oli perustaa alkoholistien ja
päihteidenkäyttäjien päiväkeskus. Ryhmässä hän
tapasi lestadiolaisen "Tiinan", joka oli jo keski-
ikäinen suuren perheen äiti, jolla itsellään oli
Mirjan(kin) ikäisiä lapsia. Tiina ja Mirja
ystävystyivät. Tiina ei juurikaan puhunut
Mirjalle uskomisen asioista, mitä nyt
keskustelivat joskus eri näkemyksistä. Kunnes
eräänä päivänä Mirja tahtoi uskoa evankeliumin
omalle kohdalleen. Hänestäkin tuli
lestadiolainen. Hänen tyttärensäkin (silloin
muistaakseni 11-v.) käsitti uskon. Tiinan nuorin
tytär on suunnilleen Helenan ikäinen, ja tytöistä
tuli ystävykset.
Kun vapaaseurakunnassa kuultiin, mihin joukkoon
Mirja nyt on liittynyt, järjestettiin hänelle
puhuttelutilaisuus. Väkisin hänelle saarnattiin,
miten huonoon seuraan hän on nyt joutunut ja
miten Jumala häntä nyt rankaisee, kaivettiin
vanhat synnit esiin ja peloteltiin niillä. Mirja
oli aivan hädissään, eihän häntä päästetty pois.
Lopulta seurakunnan vanhimmat ajoivat hänet pois
vannoen, että tulikivenkatkuiseen paikkaan hän
joutuu varmasti. Yhä vieläkin he soittelevat
Mirjalle ja varoittelevat. Se ei kuitenkaan enää
merkitse naiselle paljoakaan, sillä hänellä on
muutakin ajateltavaa. Sairaus on nyt runnellut
häntä todella pahasti. Hän on nyt 29-vuotiaana
mm. lähes sokea. Lääkärit eivät osaa sanoa,
paljonko hänellä on elinaikaa. Helenan
adoptiopaperit ovat valmiina: hänestä tulee
Tiinan tytär, kun Mirjan aika on täysi. Jos
Mirjan sairautta olisi ruvettu hoitamaan silloin,
kun hän siitä vapaaseurakunnassa puhui, hän olisi
kenties jo täysin terve. Nyt ei voida tehdä enää
mitään muuta kuin hoitaa sivuoireita ja odottaa.
Tuossa oli esimerkki siitä, että kyllä
lestadiolaisiin liittyy myös ns. "ulkopuolisia".
Ei Mirja ole ainut, eivätkä kaikki parannuksen
armon saaneet ole yhtä kovia kokeneita.
"Sen tiedän vanhastaan,että maailmalla
keikan heittäneitä palailee vanhetessaan
takaisin."
Vanhetessa. Jaa no, kylläpä nuo yleensä taitavat
nuorina palata takaisinkin, jos ylipäänsä
palaavat. He huomaavat, etteivät ne maailman
houkuttelevat huvit tuokaan onnea.
"Jumalan rauhaa rinnassansa ken kantaa maassa
kuoleman on onnellinen kulkeissansa maan vieraan
poikki taivaaseen.
On kallein lahja päällä maitten omana olla
Jeesuksen. Saa täällä parvess´ armolasten yhtyä
voiton virtehen.
Oi armokutsu, ihanampaa ei päällä maitten tietää
voi! Jumalan lapsi, korkeampaa ei sanaa
korvissani soi."
samalla lailla ne kaikki lahkolaiset toisiansa
uhkailevat, kun sieltä yrittää karata.
muistuttelevat ne lestadiolaisetkin tulijärvestä
ja ikuisesta hampaittenkiristyksestä.
niin että sammoo paskoo eri pakkauksissa.
eikä niissä pakkauksi8ssakaan niin kovin suurta
eroa loppujen lopuksi ole.
Kirjoitappa sekin virsi joka alkaa jotenkin näin.
Matkamiehen mieli palaa määrän päähän kaukaiseen
samalla myäs sielu halaa uuteen Jerusalemiin.....
Teidän virsikirjaanne en ole nähnyt mutta tuota
virttä on joskus pikkupäissään tapailtu sitä
aikoinaan kuulleiden ja ehkä laulaneiden kanssa.
Itse muistan taustaltani suuoninvirret . Siellä
oli lähes saman lainen virsi, ainakin
ajatukseltaan. Onko muutet teidän,körttien ja
varsinaisessa virsikirjassa ollenkaan samoja
lauluja ?
Kirjoitappa sekin virsi joka alkaa jotenkin näin.
Matkamiehen mieli palaa määrän päähän kaukaiseen
samalla myäs sielu halaa uuteen Jerusalemiin.....
Teidän virsikirjaanne en ole nähnyt mutta tuota
virttä on joskus pikkupäissään tapailtu sitä
aikoinaan kuulleiden ja ehkä laulaneiden kanssa.
Itse muistan taustaltani suuoninvirret . Siellä
oli lähes saman lainen virsi, ainakin
ajatukseltaan. Onko muutet teidän,körttien ja
varsinaisessa virsikirjassa ollenkaan samoja
lauluja ?
matkamiehen mieli palaa määrän päähän kotihib.
samoin sielunikin halaa uuteen jerusalemiin.
siihen isänmaahan minne jeesus läksi edellä
milloin pääsen rauhaan sinne näistä kuolon
siteistä.
vartija kuin kuluu aika, eikö hetkeni jo lyö?
kaiho valtaa mielen, vaikka varmaan kohta loppuu
yö.
riennä ylkä joutuisasti morsiantas noutamaan.
hetket kuluu hitahasti, häitä kun mä varron vaan.
itsessän´ oon huono kyllä morisameks sinulle
mutt sun armopukus yllä, olen lumivalkoinen.
olen niinkuin puhtain lilja tarhass oivan
tarhurin,
olen taivaan kallis vilja armost armaan mestarin.
taivaan autuus, yljän syli sieluni niin
vallatkoon,
että pääsen meren yli, etten joutuis turmioon.
sitt ei enää myrskyt pauhaa, turmiot ei synti
tee: täyttä riemua ja rauhaa sydän siellä
nautitsee.
uutta virttä uusin kielin
yhdess sitten veisataan
kirkkain ruumiin, puhtain mielin,
väsymättä mielloinkaan
riemu raikuu kaikkein suusta
aika väistyi murheineen
sielut saavat elonpuusta
täyden, täyden tyydykkeen.
oleppa hyvä.
en ole lissu olen ent lestadiolaisperheen luopio.
mutta nämä siionin laulut ovat niin
kaunissävelisiä, että ne on ainoita mitkä
kannattee osata siitä lahkosta ihan huvikseen,
niitä voi laulella jksilloin tällöin, koska ne on
oppinu ulkoa.
kauniit laulut on kauniita lauluja kenen tahansa
tarpeisiin vaikka ei missään nimessä haluaisi
enää tuohon ahdasmieliseen porukkaan kuulua.
ainakin minun nuoruudessani lestadiolaisilla oli
oma laulu ja virsikirja yhdistettynä.
ensin oli omat siionin laulut ja sitten tuli
perään yleiset virret.
en tiedä nykyisin.
heränneitten lauluista tässä yhteydessä en tiedä
mitään.
mutta kyllä tuo lissu varmaan vastaa sinulle
myös., on hän senverran innokas
lestadiolaistytteli.
oikea saarnaaja jonka mielestä naissaarnaaja
saisi pyhän hengen poistumaan seurapirtistä.
tällainen saa minut onnellisena olemaan
itseajattelevien ja toimivien ihmisten parissa
onnellinen.
Siionin Laulut ovat meidän lestadiolaisten ikioma
laulukirja. Käytämme sitä ja virsikirjaa noin
fifty-fifty. Siionin lauluja on suunnilleen,
mitähän sanoisin... ehkä n. 270. Kaikkia niistä
ei tietenkään voi osata ulkoa.
Matkamiehen mieli palaa / määrän päähän
kotihin. / Sielunikin päästä halaa / taivaan
kotikaupunkiin / sinne Isän maahan minne / Jeesus
lähti edellä. / Milloin pääsen rauhaan sinne /
näistä kuolon siteistä?
Vartija, kuin kuluu aika / eikö lähtöni jo lyö? /
Kaiho valtaa mielen, vaikka / varmaan kohta
loppuu yö. / Joudu ylkä taivaallinen! / Joudu
häihin karitsan / seurakunta uskollinen /
ikävöivä morsian.
En muista sanoja, noistakaan en ole varma mutta
tuonne päin ne menee jotenkin, pari ensimmäistä
säkeistöä. Jos haluat, voin kyllä kirjoittaa ne
tässä joku päivä ihan kokonaisuudessaan ja
sanatarkasti.
En ole körttien siionin virsiin tutustunut, joten
en osaa sanoa mitään yhtäläisyyksistä.
VAstasit puolestani, itse en muistanut juuri
mitään ja nuo sanat olivat nimenomaan se vanhempi
ja mielestäni kauniimpi versio laulusta!
Mutta... toisellekin poskelle, kiitos.
hyvä lisbe !!!!!!!!!!!!!!sä oot just huumori muija
!!!!!!!!!!