Onko sellainen ihminen teidän mielestänne
rehellinen, joka, esim joku ihmissuhdeneuvoja,
teeveessä lausuu ohimennen
sivulauseessa: ...'mutta kaikkein vaikeinta on
löytää luotettavia ihmisiä'. Minusta tässä on
ristiriita, sillä eikö hän ole itsekin ihminen?
Siis epärehellinen? Miksi pitäisi uskoa mitään
mitä hän neuvoo? Tommy Hellsten teki kerran näin,
ja minusta se oli jotenkin outoa, esiintyyhän hän
uskovaisena. Uskotteko, että 'pyhä henki puhuu
hänelle' ja käskee hänet vakuuttamaan ihmisille,
että oikeastaan he eivät voi luottaa toisiinsa?
rehellinen, joka, esim joku ihmissuhdeneuvoja,
teeveessä lausuu ohimennen
sivulauseessa: ...'mutta kaikkein vaikeinta on
löytää luotettavia ihmisiä'. Minusta tässä on
ristiriita, sillä eikö hän ole itsekin ihminen?
Siis epärehellinen? Miksi pitäisi uskoa mitään
mitä hän neuvoo? Tommy Hellsten teki kerran näin,
ja minusta se oli jotenkin outoa, esiintyyhän hän
uskovaisena. Uskotteko, että 'pyhä henki puhuu
hänelle' ja käskee hänet vakuuttamaan ihmisille,
että oikeastaan he eivät voi luottaa toisiinsa?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Eikö ole totta, että on vaikeaa löytää
luotettavia ihmisiä. Minä ole´n ainakin vuosien
varrella oppinut, että jaan yksityisimmistä
asioista vain harvalle ja valitulle ystävälle.
Osa ihmisistä ei osaa pitää suutansa kiini, vaan
kertoo salaisuuden eteenpäin ja niin se jatkuu
kunnes kaikki tietää. Minusta kyse ei ole siitä
onko Tommy tässä asiassa rehellinen vai ei, vaan
siitä että hän puhui totta. olen iloinen
puolestasi, jos olet kohdannut pääasiassa
sellaisia ihmisiä, joille voit kaikki asiasi
luottamuksellisesti kertoa.
Useimmat ihmiset kuitenkin liikkuvat sikin sokin
toistensa seassa ympäri maailmaa. On kovin helppo
etsiä todisteita ihmisen pahuudelle, pahuushan
kietoutuu aina epärehellisyyteen. Samoin
kriteerein löytää todisteita luotettavuudesta.
Tämäänkin kohtasin satoja ihmisiä, eikä kukaan
käsittääkseni yrittänyt mitenkään pettää minua.
(Salaisuuksien kertominen ei mielestäni kuulu
tähän asiaan ollenkaan. En usko että kovin monet
ihmiset edes ovat kiinnostuneita
salaisuuksistani.) Luottamus nyt kuitenkin on
edes jonkinlaisen yhteiselon perusedellytys.
Miksi murentaa sitä levittämällä epäluuloisuutta!
Minusta tuollainen asenne lisää ihmisten
turvattimuutta ja on pahasta! Ei se ainakaan
kristillistä uskoa todista! Eikö siinä ammenneta
siitä hyvästä, jota kohti pyritään?
Ehkä sinulla ei ole henkilökohtaisia asioita,
joista haluaisit keskustella jonkun ihmisen
kanssa. Ehkä sinulle ei ole koskaan tapahtunut
mitään, mikä hävettää sinua niin paljon, että et
halua kaikkien tietävän siitä.
Minun elämässä ei ole käynyt niin. Minulla on
ollut vaikeita asioista, joista olen halunnut
keskustella jonkun luotettavan ihmisen kanssa.
Puhuminen helpottaa, kuten sanotaan. Kaikki
ihmiset eivät ole kuitenkaan olleet luottamuksen
arvoisia, vaan juoruiluun taipuvaisia. Nykyisin
minä mietin kenen seurassa sanon mitäkin, sillä
en halua haavoittua turhaan. ihmiset eivät ehkä
pahuuttaan tai ilkeyttään puhu ohi suunsa, vaan
joiltakin se menee ihan vahigossa.
En usko, että enemmistö ihmisistä haluaa minulle
pahaa, mutta joillekin ihmisille hyvä juoru on
mahdotonta pitää suun sisäpuolella.
Ajattelen Hellstenin tarkoittaneen täsmälleen
samaa asiaa, kaikkiin ei voi luottaa, kun kyse on
henkilökohtaisten satuttavien asioden
kertomisesta. Ei se ole sitä, että pitäisi
kaikista ihmisistä ajatella pahaa vaan sitä, että
pitää tajuta etteivät kaikki ihmiset osaa pitää
suutaan kiinni.
Kaikki ihmiset eivät muuten ole hyviä. Olen
tavannut pahojakin.
Jossain toisessa yhteydessä Hellsten sanoo,
että 'rehellisyys on sitä, että tekee rehellisiä
tekoja' - minusta tämä on banaalia. On todellakin
hyvin rehellisiä tekoja tekeviä ihmisiä, jotka
silti viekastelevat. Lasken Hellstenin kyllä
tähän joukkoon! Jos hän kerran sitä mieltä,
että 'Jumalan suunnitelmaa ei tule repostella',
niin miksi sitten repostelee ja vielä rehentelee
myyntimenestyksillään! - Mutta tätä ei moni
tajua! Eikö puu tunneta hedelmistään? Sisäänpäin
kääntyminen, jota hän julistaa on ensimmäinen
askel eron tekemiseen toisiin ihmisiin yleensä!
Keneen tahansa! Jopa kriminologit ja heidän
auttajansa uskovat, koska on sen kokeneet, että
todella pahakin rikollinen voi muuttua, jos joku,
edes joku maailmassa antaa heille tilaisuuden
tehdä hyvää, niin että he vankilassaankin voivat
kaikesta huolimatta kuulua maailmaan ja IHMISTEN
joukkoon...
Toisen ihmisen, vieraan, erivärisen,
eriuskontoisen, epäileminen on rasisminkin
alkujuuri. Joskus häpeän, että olen Suomalainen!
Ja pahuutta olen nähnyt yllin kyllin! Silti on
jotakin mikä sen voittaa. Sitä etsin.
Olen ymmärtänyt sisäänpäin kääntymisen hieman
toisin. Minä en koe sitä askelena eroon muista,
vaan pikemminkin päinvastoin. Jos ihminen ei
katso itseensä, hän ei kykene näkemään haavojaan
ja vikojaan. Jos ei katso itseensä ei pysty
kasvamaan. Ei toisia seuraamalla kasva itse.
Jotta ihminen pystyisi rakastamaan ja hyväksymään
muita ihmisiä, on hänen ensin opittava tuntemaan
itsensä, opittava rakastamaan itseään ja opittava
hyväksymään itsensä.
Aivan samoilla perusteilla, jotka sinä esittelet,
puolustaa superitsekäskin ihminen itsekkyyttään,
sitten hän lisää perään: ihmisen on oltava
terveesti itsekäs! Ilman toisia ihmisiä ja
kokemustani maailmasta heidän kanssaan minä
olisin yksin ja turhaan etsisin itseäni
itsestäni. Tiedän kyllä mistä mystiikassa tai
meditaatiossa on kysymys, mutta en nyt puhu
ollenkaan siitä. Noista lukemalla voi kyllä
vaikuttua ja kokea jotakin saavansa, mutta puhe
siitä muuttuu väkisinkin kliseiseksi ja paperin
maku paistaa läpi.. Mitään en löydä toisista
ihmisistä itseäni tarkkailemalla. Minusta on
erittäin epämiellyttävää tuo rakkauden
kaksoiskäskyn jakaminen kahtia, se on minusta
vähän sanaleikki sitten enää. Voinko hyväksyä
itseni on aina riippuvaista siitä, miten
suhtaudun toiseen, vieraaseen, outoon. Rakkaus on
tapahtumista, tekoja, konkretiaa, ei mitään
abstraktia sanahelinää! Olenko itsekäs vai mitä,
en vielä tiedä! Saa nyt nähdä. Mistä sinä olet
nuo totuutesi löytänyt? Huh, tarkoitukseni ei
ole olla sinulle kiukkuinen! Ehkäpä tarkoitit
vain hiljentymistä, ikäänkuin aistien sulkemista
loputtomalta liturgialta, niin monenlaiselta,
että ole sellaine ja ole tällainen...eihän
sellaista kestä koko ajan avoinna ja vailla omia
rajojaan... Mutta sen vielä sanon, että
mihinkään 'sisäiseen lapseen tai sankariin' en
usko, ne ovat 'brandeja', tuotteita, niillä
käydään kauppaa.
Minäkin olen erimieltä. Minä olen ollut
ainoastaan muihin ihmisiin päin kääntynyt
ihminen. Itseeni en kahdenkymmenen ensimmäisen
vuoden aikana juuri katsahtanut. Tunsin vain,
että sisälläni oli paha olo. Niin kauan, kuin
elin ainoastaan ulospäin, en kasvanut ihmisenä,
en tuntenut eläväni onnellista ja hyvää elämää.
Myöskään uskoni ei kasvanut, sekin oli
pintapuolista. Muutos alkoi, kun katsoin sisääni.
Kun luovuin kaikkia muita mielyttävästä
elämästäni, luovuin siitä, että olen korvaamaton.
Kun pysähdyin ja katsoin itseeni alkoi muutos,
joka on vaikuttanut myös suhteeni muihin
ihmisiin. Mitä pidempään olin elänyt ulospäin,
sitä kylmempi minusta tuli muita ihmisiä kohtaan.
Hellstenin kirjat ovat ehkä myyneet hyvin ja se
on ehkä myös mainittu kansiteksteissä (joita ei
muuten kirjailija itse kirjoita), kirjoissa on
ehkä myös ärsyttäviä kliseitä, mutta siitä minä
olen samaa mieltä Tommyn kanssa, että muutos
alkaa ihmisen sisältä. Sisältä se ei voi alkaa,
kuitenkaan ennen, kuin ulkoiset olosuhteen on
saatu kuntoon. Alkoholisti ei voi alkaa parantua,
ennen, kuin hän on lopettanut ryyppäämisen.
Työnarkomaani, kuten minä, ei voi parantua, ennen
kuin hän pysähtyy ja lopettaa liian raatamisen.
Uskon sisäiseen lapseen, sisäiseen sankariin,
mitä nimiä sille sitten halutaan antaakin. Meillä
kaikkilla on lapsuudesta jääny omia traumoja,
toisilla suurempia ja toisilla pienempiä, mutta
jos me haluamme niiden parantuvan, ei se onnistu
vain niiden ohittamisella ja muihin ihmisiin
keskittymisellä. Ei nyrjähtänyt nilkka parane
juoksemalla, vaan levossa. Kaikki kasvu tapahtuu
levossa. Pystymme kyllä elämään elämämme enempiä
pohdiskelematta ja olla ihan mukavia toisille
ihmisille, mutta ainakin ne ihmiset joiden minä
olen nähnyt tekevän sitä vanhuuteen saakka, ovat
olleet kovin onnettomia, vaikka ovatkin
yrittäneet sen peittää.
En tiedä puhummeko me lopulta samasta asiasta vai
emme, mutta en tarkoita sitä, että meidän tulisi
eristäytyä muista ihmisistä omaan itseemme, enkä
ole ymmärtänyt Hellsteninkään sitä tarkoittavan.
Minua hieman ihmetyttää tällä palstalla,
joidenkin ihmisten hyvin negatiivinen asenne
Hellsteniä kohtaan, ikään kuin hänen
ajatuksissaan ei olisi mitään hyvää. Kaikissa
kirjoissa on jotain hyvää. Jopa kirjat, joista
olen kaikessa erimieltä, ovat lukemisen arvoisia,
sillä se panee miettimään omien ajatuksien
oikeellisuutta.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, et on vaikeeta
löytää ihmistä jolle voi kertoa omista asioistaan
joutumatta sen pelon alle, että asiani jotenkin
luisuisivat ns."puskaradioon"..
Kotipaikkakunnallani tämä "puskaradio" toimii
oikein "mainiosti". On ihmisiä, jotka oikein
kihisevät uteliaisuudesta ja odotuksesta. Sen
odotuksestaa, että saisivat jonkun ihmisen
uskoutumaan ja luottamaan ja pitämään häntä
ystävänä. Kun tämä "matkan ahdistuksista ja
vaivoista väsynyt" ihminen saa avattua itsensä ja
kerrottua omista vaikeista asioista ja
elämänvarsitiellä kokemiaan vääryyksiä tai muista
tekemisistään tai tekemättä jättämisistään...
Niin tämä "ystävä" kuuntelee kyllä oikein
tarkkaan... Mutta ei nähtävästi tarpeeksi
tarkkaan, koska nämä asiat tulevat vääristyneinä
ja usein hyvinkin värittyneinä vastaan
"puskaradiossa"... Ei ole oikein nautittavaa ja
mieltä ylentävää saada vastaaan tällaisia
asioita... Niipä totean lopuksi, että valitkaa
uskottunne tarkkaan ja varmistukaa siitä, että
hän on todella luottamuksenne arvoinen ystävänä
ja uskottuna!!!
pahoitit mielesi huomaan. On ihan hyvä jos
Hellsten pani sinut ajattelemaan ja korjaamaan
asenteitasi ja elämääsi. Jorvin
sairaalapastorikin sanoi, että kyllä siitä voi
olla jollekin apua, kunhan ei lue sitä niin
tarkkaan, että juuttuu sen sisältämään
predetinaatio-oppiin pahassa mielessä. kaikkea
hyvää sinulle. Ja useimmat eivät varmaan lue sitä
sillä tavalla. on siellä ihan hyviäkin ajatuksia.
Luottamuksesta olen periaatteessa sitä mieltä,
että yhteiskunta ei pysyisi koossa ilman
luottamusta toisiin ihmisiin. Kaikki olisivat
jollakin tavalla toinen toisiaan vastaan. Jotkut
ovat sitä mieltä, että näin onkin. Minä en.
Ihmiset kuitenkin arvostavat rehellisyyttä ja
valtaosa heistä myös on rehellisiä.
eivät kaikki ole epäluotettavia.
sitä paitsi kun luottamuksesta puhutaan tuossa
yhteydessä ei tarkoiteta tieteellistä
rehellisyyttä, joka eroaa aivan täysin siitä
luotettavuudesta jonka ihminen (esim. parisuhde)
voi toiselleen antaa.
tieteilijä voi siis olla rehellinen ja puhua
faktaa, mutta muut elämän osa-alueet ovat toinen
juttu, eikä se kuulu meille, saati tieteeseen.
Viittaatko tieteilijällä H:n? Olet aivan
oikeassa, ei se että on akateeminen mitään takaa.
Minusta hänen juttunsa ovat kyllä outoja, kun
niitä lukee kriittisesti. Kysyin kauan sitten
Jorvin sairaalan sairaalapastorilta, että mitä
mieltä hän on H:n sanoman sisällöstä. Oli
huolissaan, että kyllä nyt on H mennyt vähän
omille teilleen ja pohti mihin yhteisöön mahtaa
kuulua, ja että hänen kollegansa ovat jotkut sitä
mieltä, että kirjasta Virtahepo ei ole kyllä
mitään hyötyä, että vahingollinen joillekin
herkille ihmsille. Se ei vapauta, hän sanoi. Se
sitoo'. En tiedä viittasiko hän kollegoilla
pappeihin vai osaston hhoitohenkilökuntaan. Se
pitää sisällään jonkun predestinaatio-opin, joka
voi olla joskus vaarallinen, jos siihen ajautuu.
Suositteli olemaan lukematta kirjaa. - Tieteestä
vielä: Hellsten on järjen käyttöä vastaan.
Ihmistiedon alalta ei hänen mielestään ole mitään
uutta odotettavissa. 'Tunteet on nyt nostettava
ensisijalle', ja päällimmäiseksi vihan tunne..
Ja 'viha' onkin hänen tunteita kuvaavan sanaston
ykkössijalla, kuten janne Kivivuori on laskenut.
En kyllä lähettäisi vanhaa äitiäni hänen
terapiaansa, hellsten puhuu kirjassaan 'vanhoista
akoista' ja toisaalta H on sitä mieltä, että
itsemurha tulisi sallia. mitäköhän mieltä hän on
eutanasiasta? Miettiipi Hellsteniä epäilevä vähän
junasta jäänyt
NO EI TIETENKÄÄN NOIN VAIN VOI LUOTTAA IHMISIIN,
MONET ON PARAS YSTÄVÄKIN PETTÄNYT.
KATEUDESTA TAI HUOLIMATTOMUUDESSAAN.
JUURI NIINKUIN HASSANKIN TOTESI MONELLE OIKEIN
HYVÄ JUORUNAIHE ON VASTUSTAMATONTA PITÄÄ OMANA
TIETONAAN.
YSTÄVIÄ JOIHIN VOIT TÄYDELLISESTI LUOTTAA EHKÄ ET
TAPAA IKINÄ.
JOS SINULLA ON ELÄMÄSI AIKANA YKSIKIN SELLAINEN,
VOIT PITÄÄ ITSEÄSI ONNELLISENA.
JA MYÖS TERAPIALASKUT JA LÄÄKÄRILASKUT
MINIVOITUVAT.
SURULLINEN SYDÄN AIHEUTTAA MONIA
SAIRAUKSIA.SURULLIENSYD
Kateudesta puheen ollen: Hellsten sanoo
Virtahevosa, että 'kateus onkin hyvä asia
loppujen lopuksi, sille se osoittaa sen mikä
oikeastaan kuuluu minulle'! Voiko enää
ristriitaisempaa viestiä antaa. Vähää aikaisemmin
hän liitti katauden nykyajan vitsauksiin! Aivan
kuin hänellä olisi tarkoituksena tehdä ihmisistä
skitsofreeneja (eli 'Jumalan hulluja'), sillä
sitähän kaksoisviestintä tuottaa. 'Hellstenin
konfrontaatiota, kriisiyttämistä ja kaaosta'!
Anteeksi kiukku. En vihaa Hellsteniä, mutta
inhoan tapaa jolla hän kerää pinnoja omalle
naamalleen. 'Kun ihminen murtuu niin minä
nautin!, sanoo piilosadisti.. Jos se on totta,
mitä joku täällä joku päivä virtahepokonsultista
kertoi, niin kyllä ymmärtää miksi hän 'vihaa'
niin kovasti puolustaa. Tästä oli jonkin verran
puhetta yliopistolla kun sosiaalipsykologiassa
oli seminaari suostuttelun ja vaikuttamisen
teorioista, ne todella toimivat ja kaikkea tietoa
voi käyttää mihin tahansa, riippu aivan
valinnasta!
... epäillä ihmisten luotettavuutta?
Kerron sulle esimerkin;
Olen lainannut kolmelle (entiselle)ystävälleni
rahaa yhteensä n.11000mk.
Kukaan heistä ei ole maksanut vippiään takaisin,
vaikka kaikki vakuuttelivat maksavansa
välittömästi kun saavat palkkansa.
Pitäisikö mun edelleenkin luottaa ihmisiin ja
lainata rahaa sitä tarvitseville?
Multa pyydettiin viimeviikolla taas vippiä peräti
20000mk!!! Iso raha, ainakin mulle.
Kun kieltäydyin vedoten huonoihin kokemuksiin
aiempien vippien kohdalla, niin kaveri suuttui ja
sanoi "pitääkö mun kärsiä toisten
epärehellisyyden takia?"
Kaikki rahaan liittyvä on niin arkaa, että jos
muuten ihmissuhteet eivät rikkoudu, niin rahalla
ne ainakin saa rikki.
Lainasin veljelleni kerran 5000 vuokraan kun hän
oli häätöuhan alla. Hän teki sitten itsemurhan
Perniön parantolassa syystä jota kukaan ei aivan
tarkasti tiedä. Olin ehtinyt lähettää hänelle
joulun alla aika vihaisen kortin, että lyhennä
nyt velkaasi. Varsinainen joulukortto ei ehtinyt
hänelle. Siinä pyysin anteeksi kiukkuista
viestiäni. Pöydällä oli lappu: Olen matkoilla,
päivämäärä, ei paluupäivää. Hän oli kuollut js
minä olin tullut vain siivoamaan! Arvaa miltä
tuntui! - Silti uskon periaatteessa ihmisten
rehellisyyteen! Koska luotin, lainasin, kun
epäilin, ettei maksa, suutuin: Elämä ei mene
odotustemme mukaan! Mieluummin, jos sillloin
olisin luottanut häneen ja edelleen odottanut,
niin voi olla, ettei hän...
Olet varmaan itse kuitenkin luotettava ihminen.
Tottakai on epärehellisiä, mutta he esittävät
luotettavaa! Mutta heitä on varmasti vähemmän
kuin luotettavia.
(..tulipa taas tarinaa...)
...traaginen tarina.
Olikohan tuo vielä tottakin?!
Aika samanlaisia "kohtaloita" on mullakin mitä
tulee läheisten kuolemaan.
Multa kuoli 1,5 vuoden sisällä peräti viisi
tuttavaa, joista osa oli hyviäkin ystäviä.
Yksi hirtti itsensä 37 vuotiaana
kaksi kuoli sydänkohtaukseen 33 vuotiaana
yksi kuoli aivoverenvuotoon 31 vuotiaana
ja yksi vatsasyöpään 29 vuotiaana.
Se mitä noista opin oli se, että elämä on hauras
ja joku meitä suurempi päättää kohtalomme.
mun ainoaksi toivoksi on jäänyt usko Jumalaan,
vaikka hatara sekin usein on.
No tää nyt vähän poikkesi alkuperäisestä
aiheesta, mutta ei liene vaarallista.