olen yks 15 vee tyttö ja olen alkanut miettimään
uskontoa "syvällisemmin" mikä on oikea uskonto
onko jumala oikeesti olemassa? millanen se on?
uskaltaako uskoa? pelkääkö että kaverit huomaaa?
onko millään enää väliä? olen itse alkanut
tekemään pieniä iltarukouksia pääni
tyhjentämiseksi en varsinaisesti rukoile vaan
teen tilaa uusille asiolle uutta varten ja se on
alkanut siitä että ainakun esim koulussa tai
kirkossa pitäisi rukoilla mun kaveri tekee sen
ihan oikeesti sillä suurin osa porukoista kyllä
liittää kätensä ristiin mutta ajatteleeko ne sitä
sen paremmin tästä on lähtenyt mun
uskonnollisuuteni ja muistakaaa että uskonto ei
oo historiaa vaan elämää joka on tässä ja nyt.
Pelkääkö kukaan muuten tulevaisuutta ? Pitäiskö
sitten pelätä mä en pelkää koska ajattelen että
mulla on jonkinlainen suojelusenkeli jossain joka
auttaa mua eteenpäin
uskontoa "syvällisemmin" mikä on oikea uskonto
onko jumala oikeesti olemassa? millanen se on?
uskaltaako uskoa? pelkääkö että kaverit huomaaa?
onko millään enää väliä? olen itse alkanut
tekemään pieniä iltarukouksia pääni
tyhjentämiseksi en varsinaisesti rukoile vaan
teen tilaa uusille asiolle uutta varten ja se on
alkanut siitä että ainakun esim koulussa tai
kirkossa pitäisi rukoilla mun kaveri tekee sen
ihan oikeesti sillä suurin osa porukoista kyllä
liittää kätensä ristiin mutta ajatteleeko ne sitä
sen paremmin tästä on lähtenyt mun
uskonnollisuuteni ja muistakaaa että uskonto ei
oo historiaa vaan elämää joka on tässä ja nyt.
Pelkääkö kukaan muuten tulevaisuutta ? Pitäiskö
sitten pelätä mä en pelkää koska ajattelen että
mulla on jonkinlainen suojelusenkeli jossain joka
auttaa mua eteenpäin
Vastaukset 33
Vanhimmat
Mä ainaki uskon että Jumala on ja se rakastaa
KAIKKIA!!
Oletko syvällisestikin tutustunut uskontojen
historiaan? Sinulla kun on jo aika vahva näkemys
asioihin. Vai oletko aina tiennyt sen tässä ja
nyt. Voisit vielä pikkusen avartaa sinun
ajauksiasi, samoin minä, mutta se on
vaivalloista, koska uskontoja on niin
monenlaisia, ;-)
Mäkin oon yks 15 vee tyttö ja ihmettelen tässä
nyt ett siis mitä? Mistä sä oot temmannu jotain
noin karmeen syvällisii ajatuksii? Näppää ruutuun
niitä vaan, mutta paa ne saman otsikon alle.
Äläkä sitten toista itseäsi, menee hukkaan
meiltä tätä tässää ja nyttiä! Eiks sulla oo
kiire sinne tässään ja nyttiin?
Koska olet noin tavattoman suvaitsevainen
ja 'syvällinen' niin mikset lakkaa tarjoilemasta
neuvojasi ja jos elät niin kuin uskot niin miks
ollenkaan oot huolissas toisten
tulevaisuusajatuksista? Mitä ne sulle kuuluu!
Mulla siis ei mitään sanottavaa sulle muuta.
Häivy nevoines!
...että keskustelu on avoin kaikille ja asioista
täytyy saada keskustella.
Luin viestisi ja kannatan kaikkia ajatuksiasi!
Minustakin 15 v sai aluksi aika tylyjä ajatuksia,
ehkä jotkut ajattelivat vähän ravistella tyttöä
kun oli ressu omaksunut jotenkin kliseisiä
muotiajatuksia, en tiedä sitten - ensin ikään
kuin kysyy ja sitten onkin elämän ja uskon
merkitys jo valmiina. Eivät papit todellakaan
mitään tuputa, tai eivät ainakaan useimmat (en
ole tavannut) Kertomuksesi kokemuksestasi oli
kaunis enkä hekottanut yhtään, vähän liikutti ja
muistui mieleen...niin...samantapaista. Kiitos
että kirjoitit uskosta! Täällä palstalla on kyllä
niin monenlaista naputtelijaa, että välillä
ihmettelee, että mitähän minäkin täällä teen!
Mutta ei aina, kuten nyt.
...kauniista sanoistasi. Mukavaa kun löytyy
ystävällisiäkin ihmisiä tästä kylmästä
maailmasta. :)
Minusta on kamalaa, kun toinen (15 v tyttö tässä
tapauksessa) tulee tänne pohtimaan mieltään
askarruttavia asioita ja sitten vain pilkataan.
Ottakaa hiukan huomioon muitakin välillä, kiitos,
pilailijat!
Ihmiset pitää ottaa ihmisinä, eikä heidän arvoaan
saati heidän oikeuttaan omiin ajatuksiin laske
se, onko niihin vaikuttanut muoti vai ei.
Sitäpaitsi minusta tuntuu että jossain mielessä
uskonasiat ovat aina muodissa. Eri muotoisina,
mutta kuitenkin pinnalla... joten kai me
kristityt sitten olemme pinnallisia... öögh. :)
Jep, ymmärrän mitä tarkoitat "naputtajalla",
mutta ikävä kyllä, se ei rajoitu tähän chattiin,
vaikka täällä moni tuo julki sellaista, mitä ei
luonnossa kehtaisi päin toisen naamaa läväyttää.
Ehkä tämä pilkka johtuu juuri epävarmuudesta ómaa
itseä ja uskontoa kohtaan, sillä epäluuloistahan
se syntyy. Ainakin kristityillä on itsevarmuutta,
koska pystyvät tunnustamaan uskonsa ja
käsittelemään asioita järkevästi, toisin kuin
eräät... :)
Pappeja tunnen aika monta, ja tähän mennessä en
ole vielä pettynyt.
Hyvää jatkoa sinulle ja hauskaa kevättä! :)
Hienoa, että olet ajatellut uskonasioita, mutta
näissä asioissa ei voi kauheasti neuvoa,
varsinkaan kysymykseen "millainen Jumala on" vaan
ainakin oman käsitykseni mukaan jokainen luo omat
ajatuksensa tutkimalla uskon opinkappaleita ja
Raamattua sekä tietenkin itseään ja sitä, mitä
Jumala ihmiselle itselleen puhuu.
Tältä palstalta on ainakin turha lähteä etsimään
rakentavaa palautetta (lukuunottamatta itseäni
tietysti ;) joten suosittelisin että rohkaisisit
mielesi ja menisit keskustelemaan jonkin mukavan
nuorisopapin kanssa ajatuksistasi. Tämä voi
tuntua isolta kynnykseltä, mutta otettuasi sen
askeleen huomaat ettei se niin vaikeata ollutkaan
ja asiat selkenevät. :)
Toisin kuin yleisesti harhaluullaan, kaikki papit
eivät ole mitään käännyttäjiä vaan he kuuntelevat
kärsivällisesti, mitä sinulla on sanottavana ja
kertovat sitten omia / kristinuskon näkökantoja
mitään tuputtamatta.
Tuohon uskonto/kaverit kysymykseesi voisin
vastata että sinun ei kannata välittää siitä,
mitä toiset sanovat, vaan teet niin kuin
itsestäsi tuntuu oikealta. Toisen ihmisen
syrjiminen uskonnon takia on yhtä lailla rasismia
kuin rotusorto. Vaikka kaverit karsastaisivatkin
uskontoa, ei sinun ole pakko kertoa heille, että
etsit uskontoa, ja että sinua kiinnostavat nämä
asiat, ellet halua.
Rukoilusta sanon, että siihen ei ole olemassa
mitään "oikeaa menetelmää", jokainen luo oman
tyylinsä. Tärkeintä on keskustelu Jumalan kanssa
ja omien tuntemusten ja asioiden purkaminen.
Tulevaisuutta ei mielestäni liikoja kannata
pelätä, vaikka ainahan joskus jotkin asiat
huolettavat, ei siitä mihinkään pääse. Uskossa on
kuitenkin se hyvä puoli, että voit luottaa
Jumalan järjestävän asiat aina jollakin lailla.
Itse olen ainakin huomannut, että juuri kun
kaikki tuntuu kaatuvan päälle, oudon "sattuman"
(minkä olen itse kokenut Jumalan johdatukseksi)
kautta kuitenkin asiat järjestyvät ja lopussa
kaikki on hyvin. Järjestyminen saattaa kestää
mutta kyllä se sieltä tulee kun jaksaa odottaa.
Itsekin pitää tietysti pitää huolta itsestään,
mutta ajatus siitä, että Jumala kantaa ja auttaa
vaikeimmissakin ongelmissa antaa toivoa.
Enkeleistä. Ainakin minä uskon enkeleihin.
KErronpa tässä pienen tarinan, joka monesta
saattaa kuulostaa hieman hihhulilta, mutta
minulle se on totta;
Itse muistan pelänneeni vuoden 2000 vaihtumisen
johtavan Venäjän ydinvoimaloiden poksahtamiseen.
(naurakaa jos hekotuttaa)
Yhtä yötä ennen uuden vuoden aattoa heräsin
keskellä yötä siihen, että vuoteeni vieressä
istui hymyilevä nainen ja sanoi minulle että
pelkoni on turhaa. En tiedä oliko se unta vai
olinko oikeasti hereillä, mutta sen jälkeen en
pelännyt ja uskon sen olleen enkeli.
Jos enkelit kiinnostavat kannattaa lukea Sophy
Burnhamin erittäin hyvä "Enkelien kirja".
Kauniita pikku tarinoita ja tietoa enkeleistä.
o:)
Älä vaan sotke naisia ja enkeleitä.Naiset on
ihania- enkeleitä ei ole.
Päivä päivältä.Heidi oli lahjakkaampi.
Täällä on kyllä joskus aika absurdia keskustelua.
Minusta sinun viestisi on asiallinen eikä siinä
ole mitään moitittavaa. Olisi kiva kun täällä
voisi tosiaan rauhassa jutella sellaisten
ihmisten kanssa, jotka ovat itse miettineet
asioita. Heitellään vain mitä sattuu. Jos nyt
ilmaisee oman, -siis oman, eikä mitään kliseitä--
näkemyksensä ja kokemuksensa, niin se jo on
arvokasta. Sen kyllä erottaa.
Ihan kiva. En ole koskaan kuullutkaan. Mutta
kieltäydyn uskomasta, että joku voisi olla
lahjakkaampi kuin minä! Missä mielessä
lahjakkaampi?
HEIDI ON VAIN SEINÄHULLU USKOSSAAN
HEIdin MIELI on kunnossa,että SIINÄ mielessä
HEIDI ON VAIN SEINÄhillu-uskovainen
Mitäs tuo nyt tarkoitti? EI KYLLÄ MITÄÄN
MENTAALISEN RIEMUVOITON PINTAA VIILLÄ TUOLLAINEN
KAHDEN LAUSEEN KÄPSLOKKI VIESTITYSKÄÄN!'
Paras pistää kolmas perään.
älykkäämpi sinua voi olla vain älyssäja sen
aikaansaannoksissa.Narsismissa olet MM - ellet
doukannut.
joku on vastannut sinulle käyttämällä minun
nimimerkkiäni ja sanonut että olet narsismissa
MM, se en kuitenkaan ollut minä.
kukas ihme täällä minun nimimerkilläni keikaroi?
Sattumaahan tämä voi tietysti olla, mutta en pidä
siitä jos esiinnyt minuna? Kummin on?
En minäkään ihan niin tyhmä ole, että sinut
johonkin mellastajaan sekoittaisin. :) Siksi en
vastannut tuolle plagioijalle mitään.
Mutta jos tuo Spot from evil parallel universe
oli tarkoittanut viestinsä loukkaukseksi minua
kohtaan, niin ei kyllä oikein tehonnut.
Rukous on puhetta Jumalan kanssa. Itse olen
huomannut rukoilevani jatkuvasti. Se ei tarkoita
sitä, että kulkisin kädet ristissä sopottaen koko
ajan jotain, vaan että vaistomaisesti vaikeissa
ja helpommissakin tilanteissa käännyn Jumalan
puoleen ja pyydän häneltä johdatusta ja siunausta
ratkaisuihini ja muihin. Usein olen myöskin
kiitosmielellä, eikä minun tarvitse ajatella,
että nyt täytyy kyllä kiittää Jumalaa;
kiitollinen huokaus nousee
sydämeltä "automaattisesti" elämän antajalle.
Käsien ristiminen rukoillessa ei ole
välttämättömyys. Se kuitenkin auttaa pitämään
ajatukset rukouksessa, ja näin siksi, että sormet
eivät silloin pääse näpertelemään. Jos silmät
vielä painaa alas käsiin tai lattiaan, ei näe
mitään, joka veisi ajatukset pois rukouksesta.
Jumala kuulee rukoukset, vaikkei aina siltä
tunnu. Hänen aikansa ja tahtonsa on kuitenkin eri
kuin meidän aikamme ja halumme. Siksi me usein
ajattelemme, ettei se Jumala meitä kuule kun ei
tee niin tai näin. Kuitenkin Jumala kaikessa
viisaudessaan tietää, mitä me lapset tarvitsemme.
Hän antaa kaiken hyvän ajallaan. Suruakin hän
antaa, ja koettelemuksia, mutta ne kaikki ovat
meidän parhaaksemme.
Vaikeina päätöksen hetkinä tekee mieli pyytää
merkkiä, että miten pitäisi toimia. Eikä se
väärin olekaan: Eräs alustajaveli kerran kertoi,
miten nuori mies oli menossa morsiamensa luokse
aikeinaan kosinta, mutta vaikka hän rakasti
kihlattuaan yli kaiken, häntä alkoi kuitenkin
pelottaa, että entäpä, jos tämä ei olekaan juuri
se oikea. Poika istui linja-autossa, ja ajatteli,
että "Rakas Jumala, jos seuraavalta pysäkiltä ei
nouse ketään kyytiin, minä kosin." Linkki
pysähtyi seuraavalle pysäkille, kaksi ihmistä
poistui mutta ketään ei tullut tilalle. Poika oli
onnellinen, mutta sielunvihollinen ei antanutkaan
lupaa luottaa merkkiin. "Entäpä jos se olikin
vain sattumaa?" se kuiskutteli poika-paran
korvaan. Jälleen nousi huokaus Jumalan puoleen,
kun lähestyttiin vilkasta risteystä: "Jos
oikealta ei tule ketään kun pääsemme risteykseen,
minä kosin." Kun linja-auto pysähtyi risteykseen,
vasemmalla seisoi pari autoa. Oikealta ei tullut
ketään. Poika meni morsiamensa luokse
huojentuneena. Nyt hän uskalsi vapain mielin
kosia. Tänä päivänä he ovat olleet naimisissa jo
yli viisitoista vuotta. Tarinan opetus on se,
että merkkiä saa pyytää. Jumala ei kuitenkaan
aina välttämättä anna merkkiä, eikä sitä ole
varmasti hyväksi pyytää aivan pienissä
ratkaisuissa.
Myös esirukous on tärkeä asia. Toisen puolesta
voi rukoilla, vaikkei hän ole pyytänytkään
esirukousta. Jos ystävän kotona on vaikeaa, jos
tuttava tai sukulainen sairastaa vaikeaa
sairautta, jos läheinen on väsynyt ja tuntee
voimattomuutta, on apu lähempänä kuin
ymmärrätkään. Olenhan usein ollut kädet
kyynärpäitä myöten ristissä, mm. erään ystäväni
kanssa, joka olisi tahtonut olla uskovainen,
mutta voimat eivät riittäneet vielä silloin
ottamaan siunausta vastaan. Silloin Jumala kuuli
yhteisen hätämme nopeasti: Seuraavana iltana sain
saarnata läheiselleni synnit anteeksi. Rukous
kantaa meitä kaikkia.
Mää kans rukoilen joskus,mutta tuntuu ettei
Jumala kuule mua.
siis sait porukkaan yhden uhrin lisää johon
voitte käyttää vanh.lestadiolaisyhteisön valtaa
voi sitä "pelastettua" ihmisparkaa
teidänlaistenne kynsissä!
Kyllä Jumala kuulee rukoukset.
...ja KYSY tältä "pelastetulta ihmisparalta"
vaihtaisiko hän osansa johonkin muuhun?! Voisin
vaikka lyödä vetoa, että vastaus on ehdoton "EI".
Sitä paitsi: Tämä pelastettu ihmisparka soitti
itse minulle ja pyysi evankeliumia osakseen. En
sitä millään tavalla tyrkyttänyt. Näin niin kuin
vain pienenä vinkkinä.
Isä yrittää saaha mut pelkäämään kuolemaa,ku se
sanoo että:"Sulla ei oo asiat hyvin jos lähtö
tulee,se voi tulla nuorellekki"
Isä on vanhoillislestadiolainen.
Mä uskon Jumalaan,mutta en todellakaan samalla
tavalla ku vanhempani.
Mä oon tullu siihen tulokseen ettei mittään
oikeaa uskontoa ookkaan.
älä välitä tuollaisesta terrorista, sitä
kutsutaan psyykkiseksi väkivallaksi ja noin
minuakin peloteltiin ja uhkailtiin.
tarkoituksena on saada nuoret pysymään
lestadiolaisporukassa jotta heitä pystytään
paremmin kontrolloimaan ja manipuloimaan.
muuta pois kotoa niin pian kuin mahdollista,
muuten voi psyykkinen terveytesi olla vaarassa.
hanki itsellesi jonkinlainen uusi hyvä
ystäväpiiri ja harrastuksia jotta jaksaisit
kestää tuon psyykkisen väkivallan jota uskovaiset
ja perheesi harjoittavat sinua kohtaan.
pois kotoa opiskelun takia.
Ahistaa ku isä penkoo mun tavaroita ja lukkee
kirjeet ja kaikki.
yritä olla välitämättä isäsi hoopoilusta ja
kontrollista.
elä omaa elämääsi ja aseta itse itsellesi rajat
ja päätä mikä on hyväksi sinulle
onnea itsenäiselle elämälle!
Isäsi toimii väärin. Ei toisten tavaroihin saa
mennä koskemaan. Muista kuitenkin, että hän
todella uskoo, etteivät muut kuin
vanh.lestadiolaiset pääse taivaaseen, ja hänellä
on huoli sinun puolestasi, koska hän rakastaa
sinua. Kuitenkin sinun pitää tehdä omat
ratkaisusi, eikä isälläsi ole oikeutta painostaa
sinua uskomaan.
Etti viestittää Lissulle! Oothan sinä se sama
Lissu joka vastasi Esaun käsi-kysymykseen? Ei
mene hukkaan tämä vaikka et olisikaan. Esaun
jutussa oli kyse myös anteeksi pyytämisestä ja
annosta, ei vain petoksesta. Tarina
kokonaisuudessaan on hieno lukee sen sitten
uskova tai ei-uskova. Jakob oli muuten se joka
pyysi anteeksi, sitten veljekset tekivät 'karhun
syleilyn' ja itkivät. Minulle vertaus merkitsee,
että petoksen osapuolten tulee kohdata ja
syyllisen tulee katua ja anteeksi pitää antaa,
noin periaatteessa. Ja sitten se oli jutussa
hyvä, että voi vain olla samaa mieltä siitä, että
aina, aina on paljon helpompaa nostattaa riitaa
kuin välinsä rikkoneitten sopia. Kiitti vielä.
Minähän se. Hyvä kun vielä tarkensit, juttu on
niin pitkä ja kun sitä yritin ulkomuistista
ladella jäi osa asioista väkisinkin unholaan ja
mainitsematta!
Minun mielestäni juuri tällä tavalla ainakin
internet on hieno juttu. Että voi ihan rauhassa
tavoittaa jonkun ihmisen, jota varmaankaan ei
missään ehkä tapaa ja sittenkin saada yhteyden,
jossa on jotakin! Kun joku on tyly niin se sattuu
kyllä! On kokemusta. Mutta onneksi on tätä
toisenkin laista. Kyllä minusta muuten tuntuu
siltä täällä, että kaikkein vaikeinta on saada
yhteyttä niihin, jotka täällä vakuuttelevat, että
uskontoja ei olekaan tms. En ole uskovainen,
mutta olen opiskellut ja tuttujani on erilaisia.
Joskus voi ahdistaa, kun ei osaa auttaa toinen
toistaan puolin eikä toisin, mutta voihan sitä
silti pitää yhteyttä. Palaan joku kerta
kysymyksineni, niitä kyllä löytyy...hei!