mä olen 16 vuotias uskovainen tyttö.
mä olen seurustellut yhen pojan kans aika kauan,
mutta viime kesänä meni poikki koska tää poika
luopu uskostaan.
poika lähti mutta rakkaus jäi..
mitä mä voisin tehä kun mä rakastan tätä jätkää
mutta tuntuu väärältä olla sen kans,ja haluaisin
auttaa sitä.
voinko mä tehdä muuta kuin rukoilla sen puolesta?
ja toiseks mä ja mun bestis ollaan vieraannuttu
tosi paljon toisistamme,kun meistä tuli bestiksiä
sillai et me oltiin melkei ainoat uskovaiset mein
koulus.ja me kierrettiin aina kaikki jutut
yhes,keikat festarit ymym...ja mä opin tosissani
rakastamaan sitä..se oli mulle tosi rakas..
mutta nyt sekin juo ja polttaa ja harrastaa yhen
illan juttuja..ja mä en..ja tuntuu et meil ei oo
enää mitään yhteistä..
tällä hetkellä sillä menee tosi huonosti se on
joutunu nuoriso-osastolle,ja joutu lopettaan
koulun kesken....
ja mullakaan ei mee enää ollenkaa hyvin,mun koulu
menee päin *******!!ja muutenkaan en jaksa olla
iloinen mistään.
PLIIS NEUVOKAA MUA MITÄ TEHÄ!!!!!!
mä olen seurustellut yhen pojan kans aika kauan,
mutta viime kesänä meni poikki koska tää poika
luopu uskostaan.
poika lähti mutta rakkaus jäi..
mitä mä voisin tehä kun mä rakastan tätä jätkää
mutta tuntuu väärältä olla sen kans,ja haluaisin
auttaa sitä.
voinko mä tehdä muuta kuin rukoilla sen puolesta?
ja toiseks mä ja mun bestis ollaan vieraannuttu
tosi paljon toisistamme,kun meistä tuli bestiksiä
sillai et me oltiin melkei ainoat uskovaiset mein
koulus.ja me kierrettiin aina kaikki jutut
yhes,keikat festarit ymym...ja mä opin tosissani
rakastamaan sitä..se oli mulle tosi rakas..
mutta nyt sekin juo ja polttaa ja harrastaa yhen
illan juttuja..ja mä en..ja tuntuu et meil ei oo
enää mitään yhteistä..
tällä hetkellä sillä menee tosi huonosti se on
joutunu nuoriso-osastolle,ja joutu lopettaan
koulun kesken....
ja mullakaan ei mee enää ollenkaa hyvin,mun koulu
menee päin *******!!ja muutenkaan en jaksa olla
iloinen mistään.
PLIIS NEUVOKAA MUA MITÄ TEHÄ!!!!!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Älä luovu pojasta jos rakastatte. Luovu varovasti
uskosta ja tehkää pojan kanssa tilalle jotain
muuta. Kyllä Jeesus kin käski rakastaa.
Miksi tytön pitäisi luopua uskosta? Miksi hänen
pitäisi luopua kummastakaan?
Ristiriitaiseen kysymykseen voi kai antaa vain
ristiriitaisia vastauksia. Minä olisin sitä
mieltä, että kumpikaan, ei usko eikä rakkaus -
eivätkä tietenkään psyyken asiat - ole
pelkän 'tahdon asioita'. Mene vaikka kirjastoon
ja etsi tuo Irja Kilpeläisen teos 'Miten autan'
(En muista nimeä tarkkaan), se on asiallinen
kirja, jossa uskon ongelmia ei psykologisoida,
eikä psyyken ongelmia selitetä uskonkappaleilla.
Helppoa vai mitä? Kyllä minun mielestäni ihminen
voi luopua toisesta ihmisestä luopumatta silti
rakkaudesta, ei kaikkea voi saada. Tämä kyllä on
tahdon asia. Ei siitä 'hulluksi' tule. Ehkä hän
pärjää ilman sinuakin? Myötätuntoa sinulle
kuitenkin!Paremmin en osaa auttaa.
Miksi luopuisit omasta uskostasi? Pidä ystävääsi
jotakin yhteyttä, älä tuputa mitään. Olin kerran
itse nuoriso-sastolla kauan sitten. siellä oli
silloin hieno sairaalapastori Irja Kilpeläinen
(En ollut siellä uskon asioitten vuoksi!).
Häneltä muistan tämän lausahduksen: 'Kaikkein
vaikeinta on auttaa niitä, jotka ovat pettyneet
uskossaan ja kenties päätyneet 'helvetti'-
tuntoihin, uskovat joutuvansa tulijärveen.'
Neuvo: Vältä itse jrkkiä avstakkain ajattelua.
vastakkainasettelua, pidä kiinni siitä mihin itse
uskot. ..Annoit aika vähän materiaalia pohtia
asiaa... hm.. En osaa vastata kummemmin.Miten
niin olet all alone? Jos kerran olet uskossa?
mun uskonelämässä ei oo niin hirveesti
kehumista.kun tahtomattanikin välillä syytän
Jumalaa siitä,kun tuntuu että se ei auta,ja on
unohtanu mut vaikka tien et niin ei oo..
ja välil tuntuu et vaik mulla on joitaki frendei
ni ne tuntuu nii kaukaisilta..ja jotenki ne ei
tajua mua..niille nää asiat tuntuu olevan nii
harmittomia eikä ne ajattele niitä tai ota
minkäänlaista kantaa...
Mulla ei kyllä oikein ole mitään hyviä neuvoja.
Tuntuis tosi tympeeltä alkaa selittämään, että
miten mä pärjään. Mutta kyllä ihmisten pariin
kannattaa hakeutua vaikka tuntuis kuinka
hirveeltä, parempi on vielä kun olis jotain
sellasta tekemistä toisten kanssa, ettei niin
kiinnittäs edes huomiota itseensä. Kurjuus tuntuu
niin 'pitkältä', sen tiedän. Ja joskus tekee
mieli sanoo neuvojille, että 'äläkä aina ymmärrä
mua! En tiedä. Joskus menen ulos ja katselen
jotain tähtee ja ajattelen miltä meidän pallo
näyttää sieltä katsottuna. Miten lähellä toisia
sitä on ja kuitenkin...kaikkee...no. Ei mulla
ollut oikein mitään.Tässä nyt ainakaan ei oo
mitään kehumista, mutta vastasinpa vain jotakin...
Kunnalla tai kaupungilla on yleensä yksi tai
useampi kahvila, pelihalli tai muu paikka johon
kokoontuu erityisesti uskonnollisia ihmisiä,
erityisesti nuoria. Tietoa paikoista saat
kotipaikkakuntasi seurakunnalta tai kaupunkin
kotisivuilta.
Kyseisistä paikoista tulet löytämään
samanhenkistä porukkaa, vaikka et omasta
koulustasi, niin ainakin lähiseudulta.
Et maininnut mihin uskontokuntaan kuulut.
Mainitsemani mahdollisuudet taitavat rajoittua
evankelisluterilaiseen uskontoon, joskin
isoimmilla paikkakunnilla kuten Helsinki tai
Vantaa löytyy runsaasi myös muiden uskontojen
kokoontumispaikkoja nuorisolle.
Tuntuu aika oudolta, jos ilo on kadonnut ja kerrot
kuitenkin olevasi uskossa?
Oletkohan samassa vaiheessa, kuin olin itsekkin
aikoinaan. Olin ns. varauksellisessa uskossa ja
en uskaltanut hypätä kunnolla Jeesuksen
kämmenelle. Olo oli ahdistava ja kaksijakoinen.
Kun hyppäsin ehdoitta Jumalan huomaan, putosi
valtava taakka harteilta ja sen jälkeen ei ole
tarvinnut, kuin pitää ja päästää! Eikä suinkaan
se tarkoita sitä, että ongelmat ovat loppuneet,
vaan sitä, että niiden kanssa on kevyempi ja
turvallinen olo, koska tietää, ettei Jumala anna
enempää, kuin mitä jaksaa kantaa.
Poikaystävän suhteen on niin, että jos hän
todella sinua rakastaa, niin ei hän karkaa uskosi
takia, vaan tulee takaisin hetken mietittyään.
Jos hän ei tule takaisin, ei hän olisi sinulla
pysynyt muutenkaan.(tiukka linja vaan, niin
lopussa kiitos seisoo, niin pahalta, kuin se nyt
tuntuukin)
Muistan kuinka aikoinaan vaihdoin aika tiuhaan
tyttöystävääni ja ei se tuntunut yhtään pahalta,
kunnes minut itseni jätettiin ja kun se tapahtui
sellaisen tytön taholta, johon olin retkahtanut
korviani myöden, niin kyllä tuntui todella
vaikealta päästä asian yli.(olipahan hyvä opetus,
koska vasta sen jälkeen ymmärsin alkaa
ajattelemaan myös muiden tuntemuksia lähemmin.)
Sanoisin kuitenkin, että luotettavimpia ystäviä,
sinulla on mahdollisuus löytää juuri uskovien
joukosta. Hakeudu erilaisiin ryhmiin yli
seurakuntarajojen, niin pian alkaa tulla elämään
potkua. (etsi myös itsellesi seurakunta, jossa
viihdyt ja jossa on elävää touhua)
Juudas Rukoilee puolestasi
Olen saanut paljon apua teksteistäsi! Olet
vastannut juuri niihin kysymyksiin johon olen
tarvinnut kipeästi vastauksia uskon elämässä.
KIITOKSIA SINULLE!
Siunausta toivottaen Tiina
Mullakin oli tuollainen aivan samanlainen vaihe,
eikä siitä ole pitkä aika, muistan kaiken varsin
hyvin... Jätä koko taakkas Jeesukselle, et
uskokoaan kuinka paljon helpottaa, kun tuntee sen
kuinka raskas kivi nousee sydämeltä.
Mene rohkeesti mukaan esim. nuorteniltaan, tai
mihin tahansa sen tyyppiseen juttuun , saat ihan
varmasti kavereita.
Olet myöskin minun rukouksissani :)
Kyllä sun paikkas on jossain suljetussa
yhteisössä, kuten luostari. Kai sulle sentään
riittää pelkkä jumalan rakkaus, ethän sä muuta
tartte?
Miten niin "luopui uskostaan"???? Mitä se on, en
ymmärrä??????
Oisko aika ajatella, ett todellako se
jeesus/jumala-juttu on se mitä sä kaipaat? Sä
kaipaat vähän lisää uskoo omaan ittees ja vähän
vähemmän uskoo taruolentoihin!