Tuskin koskaan ennen Suomessa enkelit ovat olleet niin paljon esillä ihmisten puheissa ja mediassa kuin nyt.
Jopa jonkinlaista trendikkyyttä on asian tiimoilta havaittavissa - enkelit todella kiinnostavat kansaa, eikä yhtäkkiä enää tunnukaan lapselliselta myöntää uskovansa niihin.
Kiinnostus on kasvanut buumiksi sen jälkeen, kun Uuden aikakauden, New agen, monia eri suuntauksia sisältävä liike on lisännyt suosiotaan viime vuosikymmeninä.
New age suhtautuu yleensä hyvin myönteisesti enkeleihin, eikä liene liioittelua väittää, että ennen kaikkea aikakaus- ja naistenlehdet ovat julistaneet sanomaa enkeleistä, pitäväthän ne muutoinkin vesimiehen aikakautta hyvin esillä.
Koska maallamme on kristillinen menneisyys ja koska kristityillä vielä toistaiseksi on kotipaikkaoikeus kirkossamme ja maassamme, kerron lyhyesti kristillisestä enkelikäsityksestä.
Kristinusko perustuu Raamattuun, ja se, mitä kirkon on opetettava näistä asioista, on löydyttävä sieltä. Uskomme tueksi ei Raamattu kerro kovin paljoa enkeleistä, sillä siitä aihepiiristä ei ole tarvetta muodostaa tärkeää uskonkappaletta. Jotain kuitenkin kerrotaan.
Enkelit ovat Raamatussa luotuja olentoja, joiden tehtävä on tuoda sanoma Jumalalta ihmisille. Sana "angelos" tarkoittaa juuri viestintuojaa. Ero nykyiseen enkelikäsitykseen on se, että Raamatussa enkeleillä on viesti USKOVILLE, nykykäsityksen mukaan kenelle tahansa.
Raamattu kuvaa enkelit liikkumassa usein ryhminä, nykyisin uskotaan "yksilöenkeleihin". Enkelit esiintyvät Raamatussa aikuisina, voimakkaina, miehinä, kun taas suomalaisten nykyisessä kansanuskossa enkelit ajatellaan joko pikkuvauvoiksi tai naisiksi.
Tarkkaan ottaen kyse on sukupuolettomista , ajattomista ja iättömistä olennoista, jotka juutalaiskristillisessä kokemuksessa ovat ESIINTYNEET miehinä.Käsitys pulleista enkelivauvoista on syntynyt maalari Rafaellon enkelitaulusta.
Monet uskovat myös, että ihminen kuoltuaan muuttuu enkeliksi. Se ei ole kristillinen usko, vaan sen taustalla piilee halu unohtaa oppi taivaasta ja helvetistä; on kätevää lohduttautua uskomalla muuttuvansa enkeliksi, on myös kätevää jättää kohtaamatta suru omaisen kuolemasta tämän uskon varjolla.
Kristinusko käsittää enkelien tehtäväksi paitsi viestien tuomisen uskoville, myös uskovien palvelemisen ja puolustamisen väkivallalta ja Jumalan ylistämisen sekä sodankäynnin vääryyttä vastaan.
Keskiajan roomalais - katolilainen skolastiikka loi kokonaisen enkeliopin kaikkine lukuisine hierarkioineen, mutta itse Raamatussa puhutaan vain joistain eri tehtävistä.
Kerrotaan kerubeista, serafeista, demoneista ja "tavallisista" enkeleistä sekä käytetään käsitteitä "hallitukset" ja "vallat" jotka ammentavat juutalaisten tavasta antaa eri tyyppisille henkivalloille eri palvelustehtäviä - käsitys, jota katoliset siis laajensivat tavattomasti.
On siis selvää, että nyt menossa oleva enkelibuumi lähtee liikkeelle monista sellaisista lähtökohdista jotka eivät ole ainakaan kristillisiä. Eräänlaista tilkkutäkkiuskontoa siis sekin.
Jolla on lisävalaistusta aiheeseen, kertokoon.
Jopa jonkinlaista trendikkyyttä on asian tiimoilta havaittavissa - enkelit todella kiinnostavat kansaa, eikä yhtäkkiä enää tunnukaan lapselliselta myöntää uskovansa niihin.
Kiinnostus on kasvanut buumiksi sen jälkeen, kun Uuden aikakauden, New agen, monia eri suuntauksia sisältävä liike on lisännyt suosiotaan viime vuosikymmeninä.
New age suhtautuu yleensä hyvin myönteisesti enkeleihin, eikä liene liioittelua väittää, että ennen kaikkea aikakaus- ja naistenlehdet ovat julistaneet sanomaa enkeleistä, pitäväthän ne muutoinkin vesimiehen aikakautta hyvin esillä.
Koska maallamme on kristillinen menneisyys ja koska kristityillä vielä toistaiseksi on kotipaikkaoikeus kirkossamme ja maassamme, kerron lyhyesti kristillisestä enkelikäsityksestä.
Kristinusko perustuu Raamattuun, ja se, mitä kirkon on opetettava näistä asioista, on löydyttävä sieltä. Uskomme tueksi ei Raamattu kerro kovin paljoa enkeleistä, sillä siitä aihepiiristä ei ole tarvetta muodostaa tärkeää uskonkappaletta. Jotain kuitenkin kerrotaan.
Enkelit ovat Raamatussa luotuja olentoja, joiden tehtävä on tuoda sanoma Jumalalta ihmisille. Sana "angelos" tarkoittaa juuri viestintuojaa. Ero nykyiseen enkelikäsitykseen on se, että Raamatussa enkeleillä on viesti USKOVILLE, nykykäsityksen mukaan kenelle tahansa.
Raamattu kuvaa enkelit liikkumassa usein ryhminä, nykyisin uskotaan "yksilöenkeleihin". Enkelit esiintyvät Raamatussa aikuisina, voimakkaina, miehinä, kun taas suomalaisten nykyisessä kansanuskossa enkelit ajatellaan joko pikkuvauvoiksi tai naisiksi.
Tarkkaan ottaen kyse on sukupuolettomista , ajattomista ja iättömistä olennoista, jotka juutalaiskristillisessä kokemuksessa ovat ESIINTYNEET miehinä.Käsitys pulleista enkelivauvoista on syntynyt maalari Rafaellon enkelitaulusta.
Monet uskovat myös, että ihminen kuoltuaan muuttuu enkeliksi. Se ei ole kristillinen usko, vaan sen taustalla piilee halu unohtaa oppi taivaasta ja helvetistä; on kätevää lohduttautua uskomalla muuttuvansa enkeliksi, on myös kätevää jättää kohtaamatta suru omaisen kuolemasta tämän uskon varjolla.
Kristinusko käsittää enkelien tehtäväksi paitsi viestien tuomisen uskoville, myös uskovien palvelemisen ja puolustamisen väkivallalta ja Jumalan ylistämisen sekä sodankäynnin vääryyttä vastaan.
Keskiajan roomalais - katolilainen skolastiikka loi kokonaisen enkeliopin kaikkine lukuisine hierarkioineen, mutta itse Raamatussa puhutaan vain joistain eri tehtävistä.
Kerrotaan kerubeista, serafeista, demoneista ja "tavallisista" enkeleistä sekä käytetään käsitteitä "hallitukset" ja "vallat" jotka ammentavat juutalaisten tavasta antaa eri tyyppisille henkivalloille eri palvelustehtäviä - käsitys, jota katoliset siis laajensivat tavattomasti.
On siis selvää, että nyt menossa oleva enkelibuumi lähtee liikkeelle monista sellaisista lähtökohdista jotka eivät ole ainakaan kristillisiä. Eräänlaista tilkkutäkkiuskontoa siis sekin.
Jolla on lisävalaistusta aiheeseen, kertokoon.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tärkeintä ei mielestäni ole se, onko enkeleitä
olemassa vai ei… tärkeintä on tunne, jonka
ihminen kokee ajatellessaan enkeliä – tunne on
todellinen ja kumpuaa syvältä ihmisen sisältä.
Kuvittelepa mielessäsi enkeli... tunnet sisälläsi
suurta lämpöä, rakkautta, turvaa, luottamusta...
tämä tunne on oikea ja totta. Enkeli on monille
ihmisille ikään kuin apuväline, jonka avulla
saavuttaa yhteyden maailmankaikkeuteen.
...miten reagoit, kun ajattelet pimeyden enkeleitä, demoneja?
Jos esität sellaista uskoa ja oppia, etteivät usko ja oppi ole tärkeitä,
maailmankatsomuksesi on itsensä kanssa sisäisessä ristiriidassa.On kuin yrittäisi sanoa, että "kyllä" ja "ei" ovat sama asia.
Lue kirjoitukseni keskustelunavauksen Kirkkoon
kuulumisesta alta. En osaa
näkemystäni/kokemustani/"uskoani" sen
paremminkaan selittää. Tiedän vain, että tämä
kokemus, mikä minulla on, ei voisi olla oikeampi
ainakaan minulle. Olen etsinyt kauan itseäni,
jumalaani, paikkaani maailmankaikkeudessa,
tarkoitustani... ja nyt olen sen löytänyt. Se,
miksi tänne kirjoitan, johtuu siitä, että minulla
on niin hyvä olo, että haluaisin, että kaikilla
muillakin olisi. Kokemukseni mukaan useilla
ihmisillä ei ole hyvä olo... ja se johtuu usein
epävarmuudesta, pelosta, vihasta. Niin sanotuille
ateisteille voisin sanoa, että teidän ei tarvitse
enää etsiä/epäillä, sillä te olette jo vastauksen
löytäneet. Se on teidän silmienne edessä, mutta
te näette sen negatiivisena, kun se pitäisi nähdä
positiivisena. Kun te sanotte, ettette usko
mihinkään yliluonnolliseen... mutta koko elämä,
maailmankaikkeus, te itse, joka ikinen atomi on
YLILUONNOLLISTA. Ajatelkaa kaikkea... miten
absurdia kaikki on... ja kuitenkin niin ihanaa.
"Monet uskovat myös, että ihminen kuoltuaan
muuttuu enkeliksi. Se ei ole kristillinen usko,
vaan sen taustalla piilee halu unohtaa oppi
taivaasta ja helvetistä; on kätevää lohduttautua
uskomalla muuttuvansa enkeliksi, on myös kätevää
jättää kohtaamatta suru omaisen kuolemasta tämän
uskon varjolla"
Kuinka sinä haluaisit uskovan lesken surevan
aviopuolisoaan, joka kuollessaan oli ateisti?
Haluaisitko kieltää leskeltä tämän "kätevän"
kiertotien ja neuvoa häntä kohtaamaan surunsa
tosiasioiden valossa? Eli helvettiin joutui
ukkoparka, mutta toisaalta, omapahan oli vikansa.
Tuo on totta. Enkelit ovat palvelevia henkiä,
eikä niitä saisi palvoa mutta New Ageläiset eivät
ole ensimmäisiä luusereita tässä juoksussa.
Esimerkiksi "sionistikristityt" ovat jo pitkään
palvoneet enkeliolentoa nimeltä Jehova, joka oli
juutalaisten kansallishaltija Vanhssa
Testamentissa ja unohtaneet samalla täydellisesti
Totisen Jumalan, Jeesuksen Kristuksen, joka
kukisti kaikki enkeliruhtinaat, mukaanluettuna
Jehovan.
Onko kukaan huomannut että mys musiikissa
lauletaan paljon enkeleistä esim: Onko heitä
enkeleitä laulu pistää varmaan monet miettimään
enkeleita sillä jos laulu "soi päässä päivällä
niin onhan siinä pakko miettiä laulun sanomaakin
Musiikki on täynnä enkeliaiheita, ja sekin muokkaa mielikuvaamme. Rafaelin enkeli, Enkelit lentää sun uniin, Särkynyt enkeli...
Kuten pisara jo sanoi, minusta tärkeintä ei ole
se, mitä enkeleistä sanotaan vaan se tunne, joka
heitä ajatellessa syntyy. Tuskinpa Jumalakaan
ihan sellainen partainen setä on kun maalauksissa
esitetään (vaikka mistä sitä tietää), mutta tämä
käsitys on vain tullut, koska ihminen tarvitsee
jotakin konkreettista, johon mieltää ajatuksensa.
Minun käsitykseni mukaan enkelit ovat jotain
henkistä, jotka ottavat konkreettisen muodon,
pystyäkseen välittämään sanomia ihmisille ja
auttamaan heitä.
Kyllä minustakin tuntuvat vähän hupsulta ajatus
esim. tästä nyt uudesta "enkelikoulusta" (juttua
esim. ekstrassa), jossa opetetaan miten
kommunikoida enkelien kanssa, mutta kuten
sanottua, emme voi olla mistään varmoja, joten en
ainakaan yrmeänä tuhahtele jos joku tulee
iloisena kertomaan kokemuksiaan enkelikerhosta,
mutta en kyllä heti välttämättä haksahdakaan.
Avoimuutta ihmiset!
Kerronpa taas esimerkin uskontomessuilta. Siellä
oli juuri tällainen New Age-tyylinen koju, jossa
hymyilevä nainen tarjosi "viestiä
suojelusenkeliltäni". No mielenkiinnosta katsoin
että mikäs juttu tämä on. Kyseessä oli
enkelikorttipakka, jossa on sananmukaisesti pakka
kortteja, joihin on kirjoitettu joitain lyhyitä
viestejä. Sitten sokkona vedät sieltä kortin ja
suojelusenkelisi vaikuttaa siihen, minkä viestin
saat.
En tarkalleen muista mitä kortissa luki, mutta
koin sen silloin sopivaksi oman elämäntilanteeni
kannalta.
Kuulosti siltä, kuin voisit olla varma siitä, ettemme voi olla mistään varmoja. Miten voin silloin olla varma siitä, että olet oikeassa?
Neither do I. Nämä ovat siis vain meidän ihmisten
pähkäilyjä. Mikään, mitä minä (tai sinä tai
kukaan muukaan täällä) sanon ei välttämättä ole
totta. Ero totuuden ja mielipiteen välillä on
suuri. Puhumattakaan erosta yksilön henk. koht.
totuuden ja ns. OIKEAN, universaalin totuuden
välillä.
Emme siis voi olla yhteisönä mistään varmoja.
Varmaa on vain se, minkä me itse tunnemme
oikeaksi, emmekä voi olla siitäkään kovin
varmoja, koska tunteehan sarjamurhaajakin itsensä
toteuttamisen oikeaksi.
Puhumme nyt siis asioista siinä mielessä, miten
me ne näemme. Emme totuudesta.
Minä tapasin kerran enkelin. Tai näin oikeastaan
vain. Oli kesäyö, heräsin ulkona riehuvaan
ukkoseen. Huoneessa oli pimeää. Olin vielä pieni,
enkä uskaltanut lähteä alakertaan isän ja äidin
luokse, koska aina, kun nousin istumaan, vilkas
mielikuvitukseni teki tepposet. Lopulta olin niin
kauhuissani etten uskaltanut edes kunnolla
hengittää. Ukkonen tuli aina vain lähemmäksi ja
salamat löivät taivaan halki. Näin suoraan
sängystäni ikkunaan, näin räiskyvät leimaukset ja
puiden taipuvan melkein maahan asti. Olin aivan
lamaantunut, mieleni teki huutaa mutta en
uskaltanut. Silloin ilmestyi ikkunaan kirkas
hahmo. Se viipyi siinä useita sekunteja, joten se
ei voinut olla vain salama. Hahmo oli hyvin,
hyvin kirkas, niin, että silmiäni häikäisi. Kun
se katosi, ymmärsin, että se oli enkeli. Minua ei
enää pelottanut.
Toisen kerran näin enkelin ollessani kolmannella
luokalla. Vaarini oli vakavasti sairas, ja
odotimme suruviestiä minä hetkenä hyvänsä. Olin
tulossa saunasta ja kuljin kohti keittiötä, kun
yhtäkkiä vaaleaa seinää vasten näin jälleen
kirkkaan hahmon. Se oli vain häivähdys, mutta
sillä hetkellä tiesin, ettei vaaria enää ole. Kun
puhelinsoitto sitten tuli noin puolen tunnin
kuluttua, olin varma, että luonani oli käynyt
enkeli.
Raamatussakin puhutaan enkeleistä. "Ja minä
lähetän enkelini varjelemaan teitä teidän
matkallanne, ettette loukkaisi teidän jalkojanne"
tai jotain sinne päin. Siis suojelusenkeleitä.
Usein olen kuitenkin miettinyt, että kenties
Raamattu tarkoittaakin näillä "enkeleillä"
saattomiehiä, matkaystäviä, jotka ovat polulla
tukemassa horjuvaa ja erehtyvää matkaystävää.
Niin usein, kun usko on ollut kaikkein heikoin ja
kieltäminen on ollut lähellä, on Jumala
lähettänyt jonkun lapsistaan luokseni ja matkaa
on ollut taas helpompi jatkaa.