Eikö vanhempi saa sanoa, ettei yleisesti pidä lapsista?

Olen samoilla linjoilla! Itse olen raskaana, la elokuussa. Lapsi on ehdottomasti toivottu ja ollaan miehen kanssa innoissaan tulevasta. Mutta en pidä lapsista noin muuten.. En ikinä ole lääppimässä ja juttelemassa pikkulapsille jos kylään menen, inhoan juurikin nuita ahtaita paikkoja jossa paljon huutavia lapsia.. Kaupassa inhottaa katsella pieniä huonosti käyttäytyviä lapsia, jotka ei tippaakaan kunnioita vanhempiaan tai mikäli vanhemmat edes välittää käyttäytymisestä.
Meillä on kaksi koiraa, inhoan hiekkaa sisällä ja karvoja vaatteissa huonekaluissa, päälle hyppimistä ja vouhkaamista pitkin asuntoa niin että matot rutussa.. Nämä ratkaistaan sillä, että koirillamme ei ole asiaa sänkyyn tai sohvalle, jalat pestään lähes jokaisen pitkän lenkin jälkeen sisälle tullessa, minulla on tarrarullia kaapissa, eikä meillä saa vouhottaa sisällä. Silti rakastan koiriani, minulla on ollut koiria kymmenen vuoden ajan enkä voisi kuvitella elämääni ilman niitä.
En tiedä saanko pointtiani tässä selville, en siis vertaa koiran pitoa lapsen kasvattamiseen! Mutta se että omistan koiran, ei tarkoita sitä että minun täytyy sietää sotkua ja karvoja.. Se että minulla on pieni lapsi, ei tarkoita että minun täytyy sietää muiden lapsia ja antaa lapsen "hallita" elämääni.

Ihanaa, että joku muukin :) pointti tuli selville ;) meilläkin on kissoja ja paikat koitetaan kyllä pitää puhtaana. Ja kun mennään miehen kanssa naimisiin, häät ovat mitä todennäköisimmin k18, loukkaantukoon joku tai ei. oman lapsen kanssa lähdetään sitten vaikka reissuun juhlimaan kun ei häihin pääse. en halua että huutavat kakarat pilaavat hääni huutamalla kirkossa tai tulemalla ympärille pyörimään kesken häävalssin. Ja tuskin vanhemmat kieltäisivät kun "se on niin söpöä kun meidän piti maijapetteri tanssii tuolla hääparin kanssa" . vähän aikaa sitten yksi kaveri oli 5-vuotiaan poikansa kanssa meillä kylässä. Kyllä äiti ja mäkin saatiin vääntää pojan kanssa, meneekö pesemään kädet pissan jälkeen vai ei??? ihme touhua.

Joo on niin naurettavaa, että kaikkien pitäis tykätä muiden lapsista, tai olla jotenkin ylisuvaitsevaisia kohtaan.

En ymmärrä itsekkäiden äitien pointtia, miten he vaativat erityiskohtelua/oikeuksia ja nokka pystyssä kulkevat pentujensa kanssa, kuvitellakseen olevansa maailmanvalloittaja.

Ketään ei niiden kakarat kiinnosta, vaikka omia on, ni omat on aina omat, eikä se tarkota että yleisesti olis lapsirakas muitten lapsia kohtaan. Ne on normaaleja tunteita, eihän eläimissä, mummoissa ja nuorissa, ihan samallatavalla persoonakysymyksiä. Jotkut miellyttävät enemmän, jotkut ei ollenkaan.

Aika paljo lapsenkin luonne sen määrittelee, onko hän ihana vai rasittava.Huomionhakuset, pilalle hemmotellut ja periksi saaneet kakarat on raivostuttavia, ja ne joilla ei ole minkäälaisia käytöstapoja. Häirilöi jokapaikassa rääkymällä, kun on opetettu siihen, että se on sallittua, siis huono käytös. vanhempia ei kiinnosta ku kuvittelee olevansa maailman napa oman pentunsa kanssa. Säälittävää!

Tuota... ehkä olisi ollut parempi jättää lapsi hankkimatta.
Tulet järkyttymään, kun lapsesi lähtee liikkeelle, opettelee syömään itse, on flunssassa, saa oksennustaudin...

Ja tämä ihan kaikella ystävyydellä. Odota vauvasi kasvavan taaperoksi, jolla on omakin tahto ja tule sitten kertomaan, miten "hyvin kasvatettu" kaksi vuotias käyttäytyy. Kaksi vuotiaat ovat hankalia, se kuuluu asiaan ja on niiden tehtävä - opetella miten maailma toimii, saada siinä sivussa vanhempiensa hermot riekaleiksi ja sotkea paikkoja kaikkea tätä tehdessään, eikä se tee niistä huonosti kasvatettuja he vain opiskelevat itseään ja ympäristöään.
Uhma-asiasta en edes viitsi aloittaa...

Siitä olen samaa mieltä, että kaveri-illanistuijaisiin lapset eivät kuuluu eikä heitä tarvitse joka paikkaan mukana raahata. Esimerkiksi valkoisten liinojen ravintolat, niihin en pienen lapsen kanssa lähde pilaamaan muiden tunnelmaa ja kiristämään omaa hermoani.

Miksi sitten ootte perhepalstalla? Täällä puhutaan lapsista.

Joo mut ei se 2-vuotiaskaa meillä joka paikkaan pääse. ja flunssa hällä on kerran jo ollut, onneksi ei muuta, ikää 7kk. Enkä tosiaan halua että se kaverin 2-vuotias kulkee meillä joka huoneeseen ja käpälöi kaikkia tavaroita, sen verran täytyy kaverinkin tajuta että kieltää lastaan ja hakee tämän pois jos on toisessa huoneessa. Tulevaisuudessa meidän lapsella on kylässä omat lelut mukana ja jos saa luvan, leikkii perheen lasten leluilla. Ja jos on lapseton ihminen kenen luona ollaan kylässä ni sitä suuremmalla syyllä on omat viihdykkeet mukana ettei tarvi nuohota kaikkia paikkoja.
Tuollahan palstan etusivulla todetaan että äidit saavat tänne tulla avautumaan jos on avauduttavaa, täällä saa myös avautua lapsista! sen takia laitoin tämän keskustelun otsikon "äitien jutut" alle enkä esim. "0-12kk".
Ja siellä valkoliina-raflassakin voi käydä jos pitää lapsen tarpeista huolta. Pienellä esim vaunut ja ruokaa mukana, isommalla leluja tai piirustuspaperia. meidän vauva oli raflassa mukana ja itki sen aikaa kun oli nälkä, kun sai ruokaa, rauhoittui.

Miten tämä keskustelu tähän meni?? En pidä lapsista nyt enkä tule pitämään. Aivan sama miten paljon oma sotkee tms mutta en jaksa muiden huutavia lapsia enkä tule koskaan jaksamaan. piste.

Ei lapset ole mikään massa. En minä mitenkään erityisesti pidä aikuisita, miehistä, naisista, vanhuksista, insinööreistä, maaseudulla asuvista, teini-ikäisistä, suomalaisista... eikä minulla lähtökohtaisesti ole mitään edellä mainittuja ihmisryhmiä vastaan. Huonosti käyttäytyviä yksilöitä löytyy kaikista.

Kai saa sanoa sen, mitä ajattelee. Tosin, et kai pidä kaikista aikuisistakaan, ainakaan niistä örveltävistä ja sivistymättömistä miesmoukista tai aina toissia arvostelvista nirppanokkanaisista. Eivät lapset ole samanlaisia niin kuin me aikuisetkaan emme ole; siis yli päätään ihmiset ovat erilaisia.

Ei ole mitään uutta, etttä toisesta tykkää toisesta ei. Uutta minulle on tämä tyyli, jolla kerrotaan miten lapsista ei pidetä mutta kuitenkin niitä on. Miltä kuullostaa "en voi sietää miehiä mutta olen kuitenkin naimisissa" tai "naiset ovat todella tyhmiä vaikka naimisissa naisen kanssa olenkin" eli ei ole olemassa ryhmää "lapset".

Itselläni on kolme fiksua, ihanaa ja hurmaavaa lasta ja rakastan heitä yli kaiken. Yleensä lapset ovat ihastuttavia ja suloisia, ellei sitten joku aikuinen ole kasvattanut heitä ihan kieroon. Sellainen lapsi, millaiset vanhemmat!

Itsekäs inhottava vanhempi saa sanoa just mitä ajattelee, välittämättä siitä kuka kuulee, kuka loukkaantuu tai millaisen esmierkin antaa lapselleen.

On hyvin tärkeää, että tuot esille tuon mielipiteesi, sillä olisihan hirveää, että joku kuvittelisi sinun olevan fiksu ja omaavan tunneälyä; pois se sinusta!

Muista myös ilmoittaa hyvissa ajoin kaikki muutkin inhokohteesi, jottei vain kenellekään jää epäselväksi. Sinulla on erikoinen elämänasenne ja katse suuntautunut sinne omaan napaan - ihan kiva esimerkki tyttärellesi.

hohhoijaa taas..eli paras tapa kasvattaa lapsia, on olla kasvattamatta niitä ja unohtaa oma elämä ja olemassaolo..

taitaa taas pehmopäiset äidit olla asialla, kun pitää alkaa vittuilemaan ihmiselle joka vaatii lapselta/lapsilta käytöstapoja jo varhaisessa vaiheessa elämää.

ei lapsi opi koskaan mitään, jos häntä ei jotain kielletä tekemästä,saatika ohjata käytöstä oikeaan päin. kyllä lapsikin oppii käyttäytymään, kun hänelle tarpeeksi monta kertaa asioista sanotaan.

ja miksi äidillä ei saisi olla omaa elämää?eikös se helpota jo äidinkin psyykettä kun saa tehdä välillä jotain muutakin kuin olla vain lapsen kanssa.

ja varmaan sen takia jotkut äidit tykkäävät omista lapsistaan muttei muitten lapsista, koska tämä pieni ihminen on syntynyt hänestä ja äiti on voinut vaikuttaa lapsensa käytökseen, ja on ohjannut ja opettanut tätä pienestä pitäen ja tietää näin miten lapsensa kanssa kannattaa toimia.
silkkaa psykologiaa.
osasyy voi myös olla se, että jotkut vanhemmat eivät vaivaudu kasvattamaan lapsiaan, saatika puuttumaan tilanteisiin joissa lapset jo tappelevat..tyypillinen vastaus on vain;"pojat on poikia","se mikä ei tapa, vahvistaa"..pitääkö ensin verta lentää ennenkuin vanhemmat välittävät?

Pointti oli se, että miksi ihmiset luulevat että haluan olla lapsimetelissä jos mulla on oma lapsi? eli miksi minun pitäisi viihtyä kauan lapsisynttäreillä, kuten kaverini pöyristyneenä ihmetteli kun sanoin että todennäköisesti vain käydään siellä 2v synttäreillä. miksi mun kodin pitäisi olla kavereiden lasten leikkikenttä vain siksi, että mulla on lapsi? miksi ihmiset kuvittelevat, että koska mulla on lapsi, kaikki meidän tavarat on tarkoitettu lapsille? Miksi en saa haluta lähteä miehen kanssa kahdestaan laivalle tai viikoksi etelään? hyvät hoitajat on lähipiirissä. Lapsi on ihana ja toivottu ja tietenkin oma tahmatassu, mutta mun ei tarvitse kaikilta lapsilta kaikkea sietää vain siksi, että mulla on oma lapsi. Joo, ne hyväkäytöksiset lapset on kivoja :) toisen ystävän kaksivuotias on erittäin hyvinkasvatettu ja osaa käyttäytyä, olkoonkin vain 2v, toisen 2v ei oo kasvatettu ja on ihan hirveä. eli niinkuin jo alussa totesin, kritiikki kohdistuu enemmänkin vanhempiin kuin lapsiin.

juttuja lukiessa voi vain miettiä että voi luoja paratkoon onko tämä totta..Voiko tälläisiä ihmisiä olla ja voiko niillä vielä lapsiakin olla..

En mäkään hirveesti tykkää lapsista, mutta en sitä hirveesti toitottele, koska sit kattottas kieroon. oma on ihana ja sille tässä joskuus sisarusta aloitellaan, mutta yleisesti ottaen, en pidä lapsista. en kans jaksa sitä meteliä. isoa perhettä en halua siks kun en tykkää kotitöistäkään niin paljoo että monen lapsen sotkuja jaksaisin vuosikymmeniä siivota, ja muutenkaan vetää jaksanmista ihan tappiin. vaikka iso perhe sit joskus 60-vnä ois kiva olla.

Hei!

Minulla on 5 -vuotias tytär ja ajattelen täysin samalla tavalla kuin sinä ja olen aina ajatellut. Oma tyttäreni on tärkeintä ja mahtavinta maailmassa, mutta toisten lapset ovat lähinnä ärsyttäviä (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta). Täällä toiset naureskelevat, että odotahan vain, kun omasi kasvaa, mutta anna naureskella. Ei kaikista lapsista tule huonotapaisia kiukuttelijoita ja sotkijoita.
Meillä on valkoiset, kankaiset keittiön tuolit ja kaikkiaan hyvin vaalea sisustus. Hyvin on kaikki puhtaana pysynyt, kun on lapselle alusta asti opetettu, että kun kädet likaantuvat, ne pyyhitään/pestään. Koskaan ei ole meillä ruokaa heitetty - ruokailu on loppunut tasan siihen, jos on kränää meinannut tulla. Lapsella on omat lelut, joilla saa leikkiä ja tiettyjä "äidin" tavaroita, joihin saa koskea ja ne viedään käytön jälkeen paikoilleen (tämä ollut alusta asti selvää). Meillä saa sisällä juosta, hyppiä ja peuhata, kunhan sotkut siivotaan eikä mitään rikota - eikä ole vielä rikottu, koska lapsi on opetettu huolelliseksi. Yhdessä liikutaan paljon - uidaan, pyöräillään, tehdään metsäretkiä, marjastetaan yms... ohjataan lapsen energiaa järkevään tekemiseen. Jos meno yltyy liikaa, rauhotutaan kirjan parissa tai piirretään tms. Kotitöitä tehdään yhdessä (lapsi auttaa siinä, missä osaa ja pystyy). Lapsella on ollut uhmakautensa ja hän on saanut uhmata - kaupassa ei ole uhmakohtauksia koskaan tullut. Kylässä on tullut joskus huutoa ja aina on siirrytty syrjempään huudot huutamaan ja lapsi on ymmärtänyt, ettei kylässä kiukutella. Kotona on joskus kiukuteltu kovastikin ja jäähyäkin on muutama kerta käytetty (tyttö yritti pienenä lyödä, mutta parin jäähyn jälkeen tajusi, että huono homma, kun joutuu jäähylle funtsimaan ja sitten vielä pitäisi jutella ja pyytää anteeksi). Mutta uhma siis kuuluu kehitykseen ja se pitää käydä läpi - ei sen silti pidä antaa häiritä perheen ulkopuolisten ihmisten elämää!!!!!

Ja näin on ollut alusta asti. Meillä ei todellakaan ole ollut rauhallinen lapsi vaan hyvin liikkuvainen. Alkoi kävellä 6kk:n iässä ja tuetta käveli 7kk ikäisenä - kuukausi siitä juoksi päätä pahkaa - mitään ei koskaan rikkonut eikä tuhonnut. Alle kaksivuotiaana sai lasten sakset ja piirteli tusseilla eikä koskaan ole piirtänyt muuhun kuin paperiin. Erittäin iloinen ja touhuuvainen lapsi, mutta opetettu siistiksi ja tavoille. Aina kiitetään ja väistetään ja huomioidaan muut. Anteeksi on myös opeteltu pienestä pitäen pyytämään ja aikuisten puhuessa odottamaan omaa vuoroa (vuoro on kyllä annettu, mutta ei kesken aikuisen lauseen). Ja meillä myös aikuiset osaavat kiittää lasta hyvin toimimisesta ja pyytämään anteeksi tarpeen tullen.

Eli summa summarum: Älä usko noita, jotka väittävät, että kunhan lapsesi kasvaa, niin samallainen sotkupetteri siitä tulee kuin muistakin lapsista. Jos olet kärsivällinen kasvattaja ja tarjoat lapselle muita tapoja purkaa energiaa kuin silmitön tuhoaminen ja sotkeminen ja kiität johdonmukaisesti hyvästä käytöksestä ja kannustat siihen, pystyt pitämään siistin kotisi, puhtaat huonekalut ja saa hyväkäytöksisen ja tasapainoisen lapsen. Tsemppiä kasvatustyöhön - se vaatii aikaa ja vaivaa, mutta lopussa kiitos seisoo!!!!

onnea valitsemallanne tiellä :) Lapset on lapsia,klisee,mutta pitää paikkansa.Meillä todistettiin se kerran tyttäremme 7v synttäreillä-Hän halusi kutsua koko luokan tytöt,pieni luokka ja tuttuja lapsia ,yksiä kaksostyttöjä lukuunottamatta.Olin kuitenkin seurannut näitä tyttöjä esim lasten koulumatkoilla ja olivat hyvin tunnollisia ja varovaisia etteivät esim vaatteet likaannu matkalla kotiin ettei äiti suotta suuttuisi yms joten ajattelin että tottahan niin kiltit tytöt menevät huomaamaatta muiden joukossa:) mutta kun kutsut koittivat ja tytöt jotenkin vapautivat niin meno olikin melkoista,ainakin toisen tytön osalta,hyppi sohvalla ja touhusi omiaan ihan muissa huoneissa missä oli tarkoitus yms,eli et sitten välttämättä tiedä miten se hyvin kasvatettu lapsesi päästää patoutumat irti muualla:)minua tuo ei häirinnyt,vaikka omanikin ihmetteli jälkeenpäin että miten se kerttu kylässä teki noin :)mutta kun vanhin lapseni on jo 18 niin olen oppinut että älä koskaan sano ei koskaan kun on kyse lasten kasvatuksesta:)

On lapsia, jotka ovat oppineet, että tuhmuuksia saa tehdä, kunhan kukaan ei näe eli ei tule rangaistusta. Eli on kasvatettu pelolla. Ja sitten on niitä, jotka ihan oikeasti osaavat käyttäytyä fiksusti. Tunnen molempia tapauksia.

Ja riehuminen ei ole välttämättä huonoa käytöstä, ellei sitä ole kielletty. Lapselle on luontaista liikkua - hyvinkasvatettu lapsi vaan tajuaa riehumisen lopettaa, jos aikuinen kieltää. Ja yhä edelleen väitän, että lapsi, joka on opetettu noudattamaan sääntöjä ja olemaan siisti ja siivosti, osaa sellainen olla. Ja hyvä käytös ja sääntöjen noudattaminen, tavaroiden ehjänä pitäminen yms.. ei poissulje riehumista ja lapselle luontaista uteliaisuutta ja liikkumista. On niitä, jotka tutkiessaan rikkoo samalla kaiken ja niitä, jotka tutkivat, mutta osaavat olla särkemättä ja sotkematta paikkoja.

Järkyttävää lukea, että suurin osa äideistä tässä ketjussa on sitä mieltä, että kaikki lapset sotkevat ja rikkovat paikkoja ja vielä järkyttävämpää on, että he tuntuvat olevan sitä mieltä, että se on oikein ja kuuluu asiaan. Ja sitten ihan oikeasti ollaan sitä mieltä, että kun lapsella nyt on tuo uhma, niin annetaan sen pilata kaverin vihkiminen kirkossa - eihän sille uhmalle mitään voi... Uhma kuuluukin olla, mutta kyllä vanhempien pitäisi ymmärtää, että ei muiden ihmisten tarvitse kärsiä oman liisaarmaksen uhmaiästä ja kiukutteluista. Kiukutteleva lapsi pois sellaisesta tilanteesta, jossa hän aiheuttaa harmia muille!!!! Vanhemmat vaan on niin mukavuudenhaluisia, että eivät itse viitsi lähteä ja kanavoida lapsensa energiaa muuhun, että antavat lapsen pilata toisille tärkeitä juttuja.

Minä en esimerkiksi viitsi enää kutsua meille kylään erästä tuttavaperhettä, koska heidän jäljiltään oman lapseni leluista on aina osa rikki ja lapset sottaavat ja rikkovat paikkoja, minkä kerkeävät ja vanhemmat vaan istuvat sohvalla kieltämättä tai katsomatta perään. Mun mielestä esim.2 -vuotiaan ei kuulu antaa hakata nyrkillä televisiota tai lyödä muovieläimellä lasiovea. Tai se, että 3-vuotias leikkaa verhoihin viiltoja ja äiti vaan sanoo, että meidän kaisakerttu ei vielä tiennyt, ettei verhoja saa leikellä!!!!! Tai 3 -vuotias menee lastenhuoneeseen ja vetää määrätietoisesti kaikki tavarat alas hyllyiltä eikä edes aio leikkiä niiden kanssa. Eikä mitään reaktiota vanhemmilta.

Symppaan täysillä aloittajaa ja sanon vielä, että pidä linjasi ja pyri kasvattamaan hyvätapainen ja siisti lapsi - älä usko noita kirjoittajia, jotka tuomitsevat yrityksesi jo etukäteen!!! He ovat epäonnistuneet. Sinä voit hyvinkin onnistua, jos olet johdonmukainen, ahkera ja muistat kolme K:ta - KIITÄ, KEHU ja KANNUSTA hyvistä teoista ja kiellä pahat!

Kamalaa, miten materia on jollekin tärkeämpi kuin oma lapsi! Ja lapsia ei tartte viedä minnekään Muumimaailmoihin yms. Paras kokemus on oma perhe ja ympäristö.
Siitä samaa mieltä, että vanhemmat katsovat lastensa perään kylässä ja komentavat, jos esim. kaappeja penkovat, tai lastenhuoneeseen yksin.
Eikä tartte mennä 2-vuotissynttäreille...
Otatko suojan mukaan kylään, niinkuin lelutkin? Miten lapsi oppii, jos ei saa kokeilla rajoja, kiivetä, syödä itse -> lapselle syömään oppiminen on motoriikan harjoitusta, kaikessa mitä tekee. Ulkona tietysti ei saa sotkea vaatteita... Tervetuloa to the real world!

Ihmiset haluavat ymmärtää väärin! Mutta onneks osa täällä ymmärsi mitä ajan takaa. Siis en pidä lapsista, olivat he hyväkäytöksisiä tai ei, en sanonut, että kaikki lapset ovat hyväkäytöksisiä. Sillä, etten pidä lapsista, tarkoitan etten väkisin hakeudu lasten seuraan, vaan pysyttelen poissa paikoista, joissa saattaa olla paljon lapsia. Esim en hakeudu päiväkotiin töihin koska en ole lapsirakas. Mutta aloituksessani pointtini oli se, että koska mulla on oma lapsi, ihmiset automaattisesti kuvittelevat, että rakastan kaikkia lapsia ja haluan lasten kanssa viettää aikaa. En halua.

Ei, suojaa en ota mukaan kylään. Kun lapsi on isompi, saa istua sohvalla meidän kanssa, tällä hetkellä viettää aikansa sylissä, sitterissä tai lattialla, oltiin kotona tai kylässä. Lapsi saa kylässäkin leikkiä kyläpaikan LELUILLA (ei kaukosäätimillä yms) jos pyytää emännältä/isännältä luvan tai heidän lapseltaan.

Aloituksessani en kuitenkaan halunnut kertoa, että kaikki lapset ovat huonokäytöksisiä koska niin ei ole, vaan pointtini oli se, että osaan toimia aikuisten kanssa paremmin kuin lasten, alan helposti lässyttämään lapselle, vaikka yritän puhua kuin "ihmiselle", ahdistun jos ympärilläni on kasa kovaäänisiä pieniä ihmisiä. En pidä lapsista. Mutta koska mulla on lapsi, osa "lapsellisista" ihmisistä tuntuu kuvittelevan että nyt rakastan kaikkia lapsia ja haluan viettää aikaani muidenkin lasten kanssa?? yök. Esim kun mennään miehen kanssa ulkomaille kahdestaan niin tokihan valitsemme sellaisen hotellin, johon ei lapsiperheitä tule, koska en pidä lapsista. Jos lapsi tulee mukaan, menemme paikkaan, jossa hänelle riittää kivaa tekemistä ohjatusti tai meidän kanssamme. Viime kesänä olimme miehen kanssa kahdestaan ulkomailla (olin raskaana, lapsi siis ei ollut hoidossa), jouduimme koneessa etuosaan, jossa oli lapsiperheet. Huokaisimme molemmat syvään kun näimme lapsiperheet. Toki lapset itkevät koska korvat sattuvat nousun ja laskun aikana ja pitkän lennon aikana on tylsää, mutta ei se tarkoita sitä että pitkän lennon aikana haluaisin kuunnella lasten kitinää tai haluaisin että joku lapsi koko ajan kulkee koneen käytävällä ja touhuaa jotain. Haluan olla rauhassa.

Huomaatko joudut tavallaan väistämään ihmisseuraa joilla on lapsia
samassa seurueessa.
Eikö tällainen esteellisyys jota koet myös ahdista kun joudut jatkuvasti
välttelemään lapsia ?
Oletko ajatellut tämän sinun ahdistus- käyttäytymisesi haittaavan oman lapsesi
suhdetta aikuisiin joilla on lapsia luulisin hänenkin reagoivan välttelevästi
nähdessään sinun reagoivan näin voimallisesti aikuisiin joilla on
lapsia seurassaan.

Pah, tässä taas väkisin väännetään. en mä nyt sairaalloisesti välttele, työssänikin olen lasten kanssa hieman tekemisissä, mutta en väkisin kutsu kotiini useaa lapsiperhettä samaan aikaan, etenkin kun tiedän että osa kavereistani antaa lastensa tehdä mitä vain. enkä vkoloppuisin änge lelukauppaan vaan teen tarvittavat leluostokset viikolla, jolloin lasten määrä on minimoitu.

Ja siitä kasvatuksesta vielä... ehkä lähipiirissä vaan on huonostikasvatettuja lapsia mutta ykskin sanoi että heidän lapsi menee hoitoon koska saa siellä käytöstapoja, eivät jaksa kotona miehen kanssa lasta kasvattaa. Tämä kyseinen lapsi oli kerran meillä ja itse sain koko ajan vahtia ettei esim riko meidän vauvan kaukaloa koska äitinsä antoi hänen tehdä mitä vain. eivät tule meille toiste lapsen kanssa.

En halunnut mitenkään loukata sinua olen pahoillani jos näin väärin asian ilmaisin.
Tarkoitan lähinnä sitä kun välttelet lasten kovaäänisyyttä onko lapsesi
myös koväänisessä lapsiporukassa" ahdistunut "(näkee äitinsä
tavan reagoivan ).
Eteesi tulee vielä pohdittavaa kun lapsesi kasvaa hän saattaa
tuoda tahtomattasi äänekkäitä murrosikäisiä nuoria kotiisi ?
Mitä teet ?
Ajattelisin ettei lapsesi kasvaessaan hyväksy sinun laatimia
"huonokäytöksisten lasten "poistoja omilta syntymäpäiviltään
vaan lapset haluavat kutsua omia ystäviään juhliinsa.
Jos kovasti valikoit lapsiseuran niin lapsesi myös
poistetaan kukaties ystäviensä toimesta heidän syntymäpäiviltään
koska eivät pääse "huonotapaisina" (huonosti kasvatet lapset)
lapsesi seuraan.
Koska et pidä äänekkäistä lapsilaumasta ja tämän lisäksi
sinun mukaasi huonosti kasvatettujen lasten vanhemmista
joutuvat lapset ns "poistolistalle" lapsesi seurassa.

En mä nyt AHDISTU, käytin väärää sanaa. pystyn siis olemaan lasten seurassa ja aion käydä lapsen päiväkodin joulu- ja kevätjuhlat mutta en nauti siitä että ympärillä pyörii paljon lapsia, jotka voivat myös olla arvaamattomia. En aio mitenkään blokata lapsen kaveripiiriä, tarvittaessa synttärit järjestetään teemasynttäreinä jossain paikassa x (ei hampurilaispaikassa). Murrosikäiset nuoret ovat nuoria, eivät lapsia ;) heidän kanssaan osaan keskustella paremmin, lasten kanssa en tiedä, mitä heille sanoisin.
jos lapselleni tulee huonostikäyttäytyviä kavereita meille kylään, aion heitä komentaa niin kuin omaa lastani, koska olemme meillä. En aio sietää tavaroiden hajottelua, sitä, että täällä käydään joka huoneessa penkomassa yms. Toivon että lapselleni tulee laaja kaveripiiri. Ja toki hyvä ja luja kasvatus (ei pelossa kasvaminen vaan turvallinen) on muutenkin hyvä, koska lapsi oppii jo pienestä mitä saa tehdä ja mitä ei, esim autotielle ei mennä leikkimään, rantaan ei mennä yksin jne. Jos lapsi saa tehdä mitä vain, voi myös sattua mitä vain. Kuka silloin ottaa vastuun?

No siinä tapauksessa pulmaa ei ole .
Hyvänä asiana näen kun jaksat "huolehtia "kometosarjalla
muidenkin lasten käyttätymistä siinä asissa olen samalla
"tulilinjalla" .
Hyvää jatkoa

Ja tässä heti pontta sanoilleni. Katsokaapa 4min eteenpäin, eilisestä uutislähetyksestä. Kyllä pisti vihaksi kakarat, jotka alkavat pelleilemään! Eikä kiitos mitään "pojat on poikia", kyllä tuon ikäisten pitäisi osata käyttäytyä!

http://areena.yle.fi/video/1307979457708

Ymmärrän pointtisi. Työskentelen itse päiväkodissa ja minulla on yksi oma lapsi. Voisin tältä pohjalta kuvailla itseäni lapsirakkaaksi, mutta lasten vanhemmat käyvät joskus hermoilleni. Lähinnä sellaiset vanhemmat, jotka laiminlyövät kasvatustehtävänsä, odottavat että muut hoitavat sen heidän puolestaan tai (pahin tapaus) eivät itse kasvata eivätkä suvaitse, että muutkaan (esim. päiväkodin tai koulun hlökunta, kyläillessä isäntäväki jne...) tekevät niin.

Noin yleisesti ottaen minua ei häiritse lasten ns. normaali metelöinti ja touhuaminen, itku tai uhma/raivokohtauksetkaan (työni ansiosta minulla on tietysti toleranssi kasvanut ja kuulo heikentynyt...), kunhan vanhemmat huolehtivat lapsen/lasten tarpeista parhaansa mukaan siinä tilanteessa tai asettavat rajat, kun tullaan siihen pisteeseen. Silti en työni ja oman lapsen kanssa touhuamisen lisäksi minäkään viihdy kovin kauaa vaikkapa mainitsemillasi lastenkutsuilla, jossa on pienessä tilassa paljon sokerihumalaisia lapsia meno päällä ;) Loppujen lopuksi vastaavat tilaisuudet ovat varmasti aika harvan aikuisen suosikkimenopaikkojen listaykkösenä. Tottakai joudun tällaisia kemuja itsekin järjestämään, kunhan oma lapseni kasvaa, mutta siihen asti voin rajoittaa osallistumiseni siedettävään aikaan. Eihän pieni lapsikaan kovin kauaa jaksa väsähtämättä kovaa hulinaa ja hyörinää, vaikka hauskaa olisikin.

Pointti varmaan monella oli se, että muiden mielestä ei ole kiva olla parivuotiaan uhmakakaran seurassa. Ne on ärsyttäviä, sen tietää moni ihminen. ja varsinki sellaset kakarat, joihin ei ole minkäälaista tunnesidettä. Ystävien lapset, lapset, joihin on jonkilainen tunneside, heitä ymmärtää luonnollisesti paremmin. Eikä siinä mitään ihmeellistä ole, jos nyt kauppareissulla rääkyvästä huonokäytöksisestä petteristä nyt muut satu pitämään kuin oma äiti. Luulis, että se ei ole niiltä äideiltä pois, että muiden mielestä se heidän petteri tai irmeli ole niin ihana ja valloittava, kun ehkä oman äidin mielestä.
Oma lapsi on aina oma lapsi, enkä itsekkään aijo mitenkää vaatia muita huomioimaan lastani, sillä ei se eroa ihmisenä muista ja muille ihmisille.

Naurettavaa että heti leimataan lapsirasistiksi, jos ei tykkää tuntemattomien kitisevistä paskakäytöksisistä kakaroista, uhmaikä on huonokäytöksistä, ei se mitää hyväkäytöksistäkää ole, sen tietää jokainen. teki sen lapsi tietoisesti tai ei tietoisesti, ärsyttävä ja inhottava ja etova se silti on. ja sellaisen lähellä ei moni halua olla pilaamassa tunnelmaa.

Välillä toivois äideiltä sellaista tiettyä asiaa esim. lentokoneissa, junissa yms, että matkalla on muitaki ihmisiä kun heidän rauhaa säätelevä ja muiden ihmisten matkarauhasta päättävä yksi perhe, jonka heidän mielestään hyväkäytöksinen kakara vaa ettii rajoja, muiden ei tarvitse sellaista ketaletta sietää ja jokaiselle annettava matkarauha.
Kun on kunnon kuri ja säännöt, niin ei se uhmaikänenkää loputtomiin jaksa uhmata, vanhempien tehtävä keksiä tekemistä, eikä keskittyä muiden ihmisten terrorisointiin!
Muut ihmiset ei teidän huonokäytöksisestä kakarasta tykkää, jos se säätelee muiden ihmisten matkarauhaa, ja puhun oikeesti pitkistä matkoista kuten lennoista. Julkiset kulkuneuvot on ihan eriasia, sen nyt tietää että siellä päivittäin huonokäytöksisiä ja paskatapaisia penikoita on, joten siihen on tottunu ja niitä jokainen siellä inhoaa ni aivan sama. ei olis kiva olla inhottu, mutta se on pennun ihan oma vika ku kiukkuaa ja varsinki vanhempien, jotka eivät viihdytä. lapsi pompottelee kyllä aikuisia viimeiseen asti, jos se on vanhempien mielestä ok ja sallivat sen, mikäs siinä ku kiukutella ku sillä saa periksi.
mutta pitemmillä matkoilla kaikilla oikeus matkarauhaan, ja jos penikka on nii urpo ja vanhemmat vielä urpompia ettei keinoja pysty keksimää ja tekemistä, milloin hirviökäytös ohjataan parempaan ja muualle, ni kyllä koko koneen viha kohdistuu tämän itsekeskeisyys maailmannapa vanhempiin ja heidän todella todella huonokäytöksisiin pentuihin! On vanhempien häpeä, ei muiden.

Eihän sinun ole pakko tykätä kenenkään lapsista. En minäkään nauti vieraiden lasten seurasta missään määrin, vaikka omia onkin peräti viisi ja toki heistä tykkään. Ihan perus käytöstapoihin vedoten en kuitenkaan ymmärrä, miten ihmeessä sanot niiden lasten vanhemmille, että et tykkää heidän lapsistaan. Vaikka et sitä noilla sanoilla ilmaise, niin sitähän se tarkoittaa ja noin se on tulkittavissa, kun sanot vaikka että et viitsi olla 2-vuotiaan synttäreillä kun et tykkää lapsista. Sen 2-vuotiaan äiti varmaankin on oikein iloinen kun tajuaa, että et tykkää hänen lapsestaan. Eikö sinua yhtään haittaa, jos sinulle sanotaan päin naamaa, että ei tykätä sinun lapsestasi, miehestäsi, naamastasi tai mistä tahansa sinulle tärkeästä asiasta?

Uskon suuresti, että tulet pettymään odotuksiisi lapsestasi, koska ne eivät ole realistisia. Jos jonkun kaverisi puolivuotias ei satu yhden kyläilyn aikana kävelemään sohvalla, niin se johtuu joko siitä, että hän ei osaa kunnolla vielä kävellä tai siitä, että ujostelee liikaa. Jokainen lapsi tulee kävelemään sohvalla moneen kertaan. Jos se kielletään, niin sitten lapsia nostellaan siitä alas jatkuvasti.

Joka tapauksessa suosittelisin välttämään sitä, että loukkaat ystäviäsi päin naamaa haukkumalla heidän lapsiaan tai yleensä heitä. Pidän tuota myös huomattavasti tärkeämpänä käytöstapana kuin sohvilla kävelemättömyyttä, joten suosittelen opettaa sen lapsellesikin.

se oli 1.5-vuotias joka ei sohvalla kävellyt, ja olen kyllä muiden ystävien kautta kuullut että käyttäytyy joka kerta erittäin kauniisti.
En mä sanonut etten juuri tästä kyseisestä 2-vuotiaasta lapsesta tykkää vaan yleisesti en pidä lapsista koska kaverini tuntuvat kuvittelevan, että mun täytyy rakastaa kaikkia lapsia koska mulla on oma. On mullekin moni sanonut, ettei pidä kissoista ja mun kissat on mulle lähestulkoon kuin omia lapsia.
Lähipiirissä on ollut sen verran lapsia, että odotukseni ovat kyllä realistisia. Tiedän, miten lapsi opettelee syömään, millaista on kun on ripuli oksu ja samaan aikaan vielä kuumeinen räkätauti sekä hoitajalla että lapsella. Aion tehdä kaikkeni, että lapsestani tulee kauniskäytöksinen, se helpottaa häntä myös tulevaisuudessa itseäänkin. Mutta, edelleenkään, en pidä lapsista. Ihan lähipiirin lapset on kivoja, koska heidät tunnen tarpeeksi hyvin.
Ja siitä illanvietosta. Musta on perseestä jos kaveriporukan illanistujainen menee lastenjuhlaksi koska osalla on lapsi mukana. Ne vauvat ja isommat vievät siellä kaiken huomion ja kuulumiset jäävät vähemmälle. Aikuisten juhlat on aikuisten juhlat ja lasten juhlat lasten. Kun lapsi on isompi, hänet voi ottaa mukaan, mutta ei mielestäni sellaista, josta täytyy koko ajan huolehtia. Joko jäädään kotiin tai hankitaan luotettava hoitaja.

Lopetin lukemisen puolesta välistä ja toetan, että palataan asiaan viiden vuoden kuluttua ja katsotaan millaisen enkelin olet saanut aikaan!

Hyvätapaisen enkelin ;)
Joo, oon huomannut että tällä palstalla (ja koko suomi24) jotkut tahallaan ymmärtävät väärin ja koittavat lisätä vettä myllyyn. Arvasin, että tästä keskustelu syntyy, mutta en tajunnut miten mustavalkoinen asia tämä on! Jotkut eivät vaan ilmeisesti ymmärrä pointtiani. Ja juuri tuo mitä kaföds'ADFsjkoM totesi, että joidenkin mielestä sekään ei saisi harmittaa, että metelöivä lapsi pilaa elokuva/teatteri/ravintolanautinnon. Tai huutava lapsi pilaa häiden kirkko-osuuden. "sehän vaan on söpöä kun meidän maijapetteri ilmaisee itseään" ;) Jep, eiköhän tää keskustelu ollut tässä. Kiitos kaikille :D ja katsokaahan tuo mun lisäämä linkki eilisestä YLEn uutisista, siinä oikein isänmaan toivot. 4 minuutista eteenpäin kakarat pelleilevät kameran edessä kesken suoran lähetyksen. inhaa.

Lapsi joka istuu hiljaa selkä suorassa sohvalla ja vain hymyilee ja tuijottaa.... pelottavaa!! Kauhuelokuvissa näkee näitä tällaisia lapsia. Itse en kotiini sellaista haluaisi.

Jos lapseni alkaa metelöidä tilaisuudessa, lähden pois. Esim kirkostakin voi kesken häiden poistua ulos lapsen kanssa jos lapsi metelöi. Ravintolasta voi poistua jne... Se on mielestäni vain kohteliasta muita kohtaan. Se on kato omasta tilannetajusta kiinni. Ja kyllä lapsi normaali leikkivä lapsi saa olla, mutta ei hyväkäytöksinen tarkoita sitä, että vaan istuu ja tuijottaa, en tiedä mitä se sinun mielestäsi tarkoittaa...

Tiiraan lapsukaisia.
Yksi poika vaikuttaa kiltiltä on vähäsen arkaluontoinen,, tottelee naapuriäitiä
kiltisti mukisematta leikit rauhallisia ,purkaa kiukkua kotona on vieraskorea.
Toinen poika/tyttö kurillinen ja ehtii joka käänteessä saada äidin
pään punaiseksi vetaistessa wc rullapaperia naapuritädin pönttöön.
Toisessa nurkassa lapset leikkivät keskenänsä väliin toisen suupielet
kääntyy ja iso BÄää katkaisee leikin apua haetaan kotinurkalta
hetken kululuttu leikki jatkuu normaalisti kunnes taas iso BÄää
paiskaa tavaraa lattialle toinen lapsista hakee apuun äitiä leikki jatkuu
vuoroin sopuisasti kunnes iso Bäää äidin helmat rauhoittavat tilanteen.
kunnes pikkuherra/neiti "pikku-minä" astuu paikalle lapset jännittyvät
siirtyvät sivuun näin "pikku-aikuinen" käskyttää muut katselevat sivusta.

Kaikki kullanmurut ovat rakkailta omille vanhemmilleen vaikka
katastrofimurut saavat kyläreissulla naapurisedän /tädin raivon partaalle.

Tarkoitus ei ole puoltaa pikku -tuholaisten" huonoja käytöstapoja".
Vaikka lapset opetetaan kotona kodin käytöstapoihin tämä ei ole
takuutodistus lapsen "hyvälle käyttäytymiselle "silloin kun vanhemmat
ovat näköetäisyyden ulottumissa tilanne muuttuu lapsenkin kannalta
hankalaiksi toteuttaako lapsi vanhemmilta opittuja käytöstapja vai seuraako
lapsilauman arvelluttavien oppien mukaan.

Mielestäni lapsilla on yhä enemmälti tarvetta olla lapsiporukan mieleen
kodin ulkopuoleisissa leikeissä ja" hyvin kasvatetut" lapset siirtyvät tekemään
ei kiellettyjä asioita siinä missä muutkin lapset etteivät jäisi porukan
ulkopuolelle.
"Kilttinä lapsena" painelin toisten lasten perässä vaikka tiesin hyvin että
nyt tulisi vanhemmilta sakkoja
Tästäpä syystä olisi tähdellistä kasvattaa lapsia isommalla porukalla
Jokainen vanhempi voisi kieltää toistenkin lapsilauman katrasta
kun siihen on tarvetta.
Lapsi kasvaa ja kotopiiri laajenee vanhempien" silmien ulottumattomiin".
Kaikkea lapsen elämässä ei voi valvoa säntillisisti , piirun tarkkaan
vaikka moni vanhempi haluaisi lapsen parasta tässäkin asiassa.
Lapsi ei myöskään halua kovin helposti erottua joukon kantelupoliisiski.

Vähän samat fiilikset täällä.. Odotan esikoista ja tuntuu, että kun on raskaana, pitäisi olla ihan innoissaan kaikista lapsista. Kaverit, joilla on lapsia, yrittävät änkeä lapsiaan mun syliin, mutta mä en ole asiasta yhtään innoissani.

Lapsi on meille toivottu ja varmasti rakastan sitä ihan yli kaiken sitten, kun syntyy. Rakastan jo nyt. Mutta se on OMA lapsi. Vaikka kuinka yrittäisin, en valitettavasti osaa olla luontevasti toisten lasten kanssa. Viimeksi olen pitänyt vauvaa sylissä, kun kummilapseni oli pieni eli lähes 10 vuotta sitten. Uskon kuitenkin, että kun sen oman nyytin saa syliin, sitä osaa pidellä ihan luonnostaan.

Minuakin harmittaa, kun vanhemmat eivät välitä yhtään mitä lapsi tekee. Tottakai lapsi on kiinnostunut uusista asioista ja voi olla villi luonteeltaan, mutta vanhemman tehtävä on minusta opettaa lapselle, että joissain tilanteissa pitää olla nätisti ja ajatella muitakin ihmisiä. Se on ihan elämän perusasioita, koska aina ei voi tuijottaa vain omaa napaa.

En myöskään ottaisi lasta illanistujaisiin, koska ne on minusta aikuisten yhteisiä hetkiä. Pienen lapsen ei minusta tarvitse nähdä vanhempiaan naukkailemassa alkoholia, koska se vaikuttaa ihmiseen jo pieninä määrinä. Ja pitäähän aikuisella olla myös omaa aikaa ja lapsen pitää oppia välillä olemaan erossa vanhemmistaan.

Samoilla linjoilla myös täällä! Mikä helvetti siinä on, että pitäisi tykätä lapsista? Käydäänhän sitä töissäkin, vaikkei välttämättä joka päivä tykätä siitä työpaikasta.

Vihaan lasten riehumista, sotkemista, huutamista ja huonoa käytöstä. Kuten tuolla ketjussa joku jo kuvaili, lapsesta pystyy kyllä kasvattamaan hyväkäytöksisen - ei kukaan sitä syntymästään asti ole, muttei opettamatta taatusti opi. Pointti koko alkuperäisen kirjoituksessahan ei ollut kritisoida lasten vanhempia ympäri maailman, vaan todeta että aikuiset ihmiset tarvitsevat aikaa ilman lapsia ja että lasten mukaan otto joka helvetin paikkaan on monen mielestä tosi rasittavaa!!! Myöskään ei voi olettaa että aikuinen viihtyy lastenkutsuilla, siis miksi pitäisi viihtyä??? Oman lapsen voi sinne viedä ja jeejee hänellä on hauskaa ja siitä tulee hyvä mieli mutta itse kyllä mielummin nauttisin viinilasillisen esim. keittiön rauhassa toisten äitien kanssa.

Olen raskaana ja esikoista odotan ja pidän taatusti huolen että mieheni kanssa vietetään jatkossakin kahdenkeskisiä lomia ja juhlia ja kun lähdetään toisten häihin, lapset jätetään mummolaan hyvään hoitoon jolloin loppujen lopuksi kaikilla perheenjäsenillä on hauskaa.

Ja tosissaan en myös itse menisi päiväkotiin töihin. Ja maailmaan mahtuu kyllä meitä molempia, lapsia rakastavia ja yleisesti vihaavia, ja molemmilla voi omia lapsia olla.

Minäkin olen sellainen ihminen, joka ei yleisesti ottaen jaksa pitkään kovaa meteleliä ja rauhatonta ympäristöä. Rauhaa rakastava kun olen. Olen kuitenkin iän myötä opetellut sietämään melua. Sitäkin voi harjoitella. On itsestä kiinni miten asioihin ja tilanteisiin suhtautuu. Itse ainakin ajattelisin ensin lasta ja sitä kuinka mukavaa ja hauskaa hänellä esim. syntymäpäivillä ja lastenkutsuilla on. En voisi omalta lapseltani kieltää tätä hauskuutta ja kavereiden kanssa olemista sen tähden, koska itselläni on tässä asiassa ja sietokyvyssä kehittämisen varaa.

Jos asenteesi on jo valmiiksi sellainen että " ei minusta ole siihen enkä minä jaksa kuunnella ja yök" niin se vain pahentaa oloasi. Yritäppä muuttaa hieman asennettasi ja kasvattaa itseäsi. Elämä on koko ajan kasvua ja muuttumista. Olisi surullista jos ihminen jämähtäisi puutteineen samalla tasolle ja antaisi itselleen tähän luvan. Jokaisella meistä on omat vajaavaisuutemme, mutta niiden kanssa voi tehdä töitä. Pikkuhiljaa ja omien voimien mukaan. Itselleen pitää olla myös armollinen ja pienkin muutos voi olla hyväksi. Ei tarvitse muuttua joksikin ihan muuksi mitä on. Älä suinkaan ota tästä nokkiisi ja ajattele, että olettamus olisi se. Hyvää vanhemuutta on sekin, että kasvaa itsekkin lapsen mukana :).

Oikein naurattaa...en edes jaksanut lukea näitä kaikki kommentteja. Minä olen samoilla linjoilla alkuperäisen kirjoittajan kanssa. Ja tuossa välissä kun joku ihmetteli, että miten joku aikoo estää lasta kiipeilemästä sohvalla, niin voin kertoa että kyllä se on mahdollista ja onnistuu. Lapsi oppii kun kielletään. Ei tarvitse huutaa, torua tms. vaan yksinkertaisesti sanoa napakasti "ei kiipeä" tai selittää, että sohva ei ole kiipeilyä varten. Ihan sama onko lapsi 1 vai 2 tai vanhempi. Pienikin lapsi ymmärtää puhetta, kun äänensävy on oikea.
Itse sanon vieraille lapsille keitä meillä kyläilee, että meillä ei tehdä näin. Ja he ymmärtävät sen. Tai ainakin ovat tekemättä(esim. hyppiminen sohvalla, sängyllä tms.) Joskus tullut käsienpesusta tai ruokapöydässä istumisesta sanomista vieraan lapsille. Ja silloinkin olen sanonut että meillä syödään ruokapöydässä. Kyllä lapset tottelee, kun siitä ei tee sen kummempaa numeroa. Itse inhoan juoksemista ja mekkalointia sisällä. Inhoan rasvaisia sormenjälkiä ym.
Pääpointti on se, että ei tarvitse sietää kaikkea ja itsekin ihmettelen mm. sitä, että lasten annetaan kulkea räät poskella ja ruuat vaatteissa.
Joskus käy vahinkoja ja meillä on aina ollut pestävät sohvan päälliset ja nyt kun lapset on isompia ostin valkoiset nahkasohvat. Ja lapsetkin tietävät, että sohvalle ei mennä kynien, saksien tms. kanssa mitkä voi ne pilata. Lapset myös tietävät, että olohuoneessa ei syödä ilman erityislupaa. Ei minua haittaa jos maitolasi kaatuu tms. sen voi siivota. Jos jokin hajoaa niin en nosta siitä meteliä. Vahinkoja sattuu ja ne voi yleensä korjata. Mutta jos lapsi tahalleen riekkuu ja remuaa eikä lasta kielletä niin siitä en pidä. Ulkona riehutaan ja meteliäkin saa pitää.

Itselläni ei ole lasta, mutta olen hoitanut lapsia sekä seurannut vierestä läheisten kasvattavan omaa jälkikasvuaan. Lisäksi olen nähnyt (kuten monet) lapsia töissä vapaa-ajalla.

Lapsissa on eroja temperamentiltaan. Villejä lapsia voi yrittää rauhoittaa rajoittamalla sokerin ym. nopean verensokerin heilahtelun aiheuttavia ruoka-aineiden nauttimista. Se villitsee muutenkin ylivilkkaita lapsia (esim. limsat, karkit, sokeroidut mehut). Johonkin rajaan asti vilkkautta pitää oppia sietämään ja suvaitsemaan, jos se on tervettä. Se ei tee silti oikeutta dominoida tilannetta, hajottaa paikkoja tms. Vanhempien "Äläs Elmeri nyt viitsi" ei juurikaan tehoa 1-3 -vuotiaaseen lapseen. Se on "Ei" tai "Kyllä" useimpiin lapsen pyyntöihin.

Lasten kasvatuksessa on isoja eroja. Mieluummin katson omassa työympäristössä hieman liian tiukalla kurilla kasvatettuja lapsia kuin aivan pellossa kasvaneita. Nämä "rajattomat lapset" ovat häiriöksi niin syntymäpäiväjuhlissa, musiikkileikkikoulussa, sukulaisten luona kuin missä tahansa kauppareissulla jne. Nämä tietyllä tavalla kasvatetut lapset myös usein kiusaavat helposti muita lapsia.

Ymmärrän täysin äitejä, jotka eivät niin kutsutusti pidä toisten lapsista juuri siitä syystä että ne kiusaavat hiekkalaatikkoleikeissä omia muksuja. Ymmärrän myös hyvin oman pesueen suojelun.

Vanhempien täytyy myös ymmärtää, että kaikki eivät halua kasvattaa lapsia samalla tavalla. Kylässä ollaan isäntäperheen ehdoilla. Jos siellä käyttäydytään tietyllä tavalla, se on isäntäperheen toive. Silloin lapset sopeutukoon siihen ympäristöön.

Minua ei työssäni ärsytä lapset, koska pidän heistä. Lapset ovat suoria ja rehellisiä noin perusluonteeltaan. Eniten ärsyttää välinpitämättömät ja huolimattomat vanhemmat, joiden itsekeskeisistä periaatteista kärsii koko yhteiskunta. Ensimmäiseksi sitten syytetään opettajaa tai kerhotätiä, jos lapsella on jotain ongelmia...

Suomessa on Sananvapaus :) Voi kuule voitte olla mitä mieltä tahansa ja kenestä tahansa. Ei kaikki lapset ole ihania, se on vaan totuus. Ei kaikki lapset kaikkia voi miellyttää, ei edes normaalisti lapsista pitävää, eihän kaikkien lasten kemiat tai luonteet tai ulkonäkö ole kehumisen arvoista.
Ihan sama koskee muitaki ihmisiä. Ei se lapsi erotu siitä millään tavalla, ei ole noloa tai erikoista vanhemapanaan olla pitämättä kaikista lapsista. Ei ketään voi pakottaa pitämään jostakin oli se lapsi, eläin tai mummeli.

Meillä on mieheni kanssa 5 ihanaa lasta ja rakastan heitä suunnattomasti. Silti en pidä joka tenavasta joka eteen tulee...onpa sellasiakin lapsia jotka käy hermoon ja ovat mielestäni rasittavia vinkujia. Muutaman perhetutun lapset käy oikeesti hermoon käytöksellään mut yritän sivuuttaa sen kun ollaan yhdes. En vaan koe että mun pitäisi joka tenavasta tykätä. Aikuisena osaan toki käyttäytyä fiksusti.
Meilläkään ei saa hyppiä tai kiipeillä sohvilla. Meillä ei myöskään riehuta ja huudeta sisällä. No, joskus homma karkaa käsistä mut noin yleisesti ottaen. Lapsihan on terve kun hän kiipeilee,riehuu jne. mut sitä voi harrastaa ulkona,puistoissa tai vaikka HopLopissa. :)) Ja mitä tulee likaa,tahmasormiin jne. Kyllä ne muakin ärsyttää mut rättiä vaan käteen ja siivoamaan. Ja joka mukula oppii käsiänsä pesemään kun vaan opettaa....