Alentunut tarkkaavaisuus/havaintokyky?

Sairastin joitakin vuosia sitten keskivaikean masennuksen ja paniikkihäiriön, lisäksi oli ja edelleen on pakkotarkistelua ja ahdistusoireita, mutta ei niin vaikeita kuin tuolloin, kun masennusta oli.

En käytä nykyään enää mitään lääkitystä, en ole käyttänyt varmaan kolmeen vuoteen.

Olen 30v, nykyään ravintoni on erittäin terveellistä ja pyrin harrastamaan liikuntaa 1-5 kertaa viikossa. En ole käyttänyt päihteitä tai tupakkaa koskaan. Ravintoni oli heikkolaatuista masennus ja paniikkihäiriöiden aikaan ja sitä ennenkin.

Olen kuitenkin havainnut, että en ole tarpeeksi tarkkaavainen.

Esimerkiksi polkupyörällä ajaessa pelottaa, kun en huomioi tarpeeksi liikennettä ja ajoalustaa. Periaatteessa olen "tarkkaavainen", pyrin seuraamaan liikennettä ja alustaa, mutta käytännössä en ole oikeasti tarkkaavainen. Minulta jää huomioimatta asioita. Katson eteeni, mutta en välttämättä huomioi vastaan, sivusta tulevaa, tai maassa olevaa kuoppaa. Olen ikäänkuin jonkinlaisessa usvassa, mukavassa sellaisessa. On hyvä olo, en jostain syystä pelkää tarpeeksi onnettomuuksia/vaaratilanteita, vaikka tietoisesti pelkäänkin niitä.

Tässä tuli kerran kaaduttuakin tänä kesänä jo polkupyörällä. Itsestä tilanne tuntui pääasiassa huvittavalta, vaikka tavallaan myös jälkipelottaakin, että olisi voinut käydä vakavastikin.

Tilanteessa yritin ohittaa suojatien päälle pysähtynyttä autoa, en "tajunnut", että jalkakäytävä päättyy risteyksessä pieneen pudotukseen, vaikka oikeasti tiesinkin sen. Kaaduin kyljelleni, mutta aivan kuin juovuksissa, ihan rennosti. Ei tullut kuin pientä pintanaarmua iholle. Ja jäin tilanteessa polkemisasentoon pyörän "päälle", vaikka olin kyljelläni. Eli en ottanut jalalla tai kädellä vastaan edes kaatumistani. Huvitti koko tilanne, vaikka hieman sattuikin. Taisin naurahtaakin.

Tuo on vakavinta mitä sattunut tälläisellä olotilalla. Tarkkaavaisuus, valppaus on alhainen, ei aina, mutta viime aikoina pelottavan useinkin. Lyön itseäni turhankin usein kulmiin, pökkään pöydällä olevan juomalasin kumoon (tapahtunut ärsyttävän usein), ruokalautasen haarukan/lusikan singautan lentoon ruoan kanssa... asuntoni sotkeutuu kuin "itsestään", en saa pidettyä järjestystä millään yllä, siivoaminen unohtuu, kunnes jotain päivänä "herään" ja huomioin, että "täällähän on ihan hlvetin p**kaista!" yms

En myöskään huomaa yhtä helposti pieniä muutoksia, kuin muut tuntuvat huomaavan. Joku käynyt parturissa, hankkinut uudet silmälasit tms, saattaa mennä täysin ohi, jos ei ole tarpeeksi iso huomiota herättävä muutos.

Muistikin pätkii, varsinkin lähimuisti usein. Tarkoituksena tehdä jotain, mutta mieleen tulee jokin asia ja sen jälkeen en enää muista ensimmäistä asiaa...tapahtuu usein, ehkä päivittäin. Tutut nimet ja sanat saattaa myös tipahdella pois mielestä.

Hassua tässä tosiaan on, että kuitenkin joudun pakkotarkistelemaan hellanlevyjä, ulko-ovea, sähkölaitteita, ja samalla on kuitenkin jännä hyvänolontunne, vaikka ahdistaa tarkistella. Kuitenkin jossain määrin on pelkoitiloja, koska pakkotarkastelen, pelkään, että talo palaa yms. Kuitenkin esimerkiksi hellan levyjä tarkastelen ns. puolilla valoilla. En jostain syystä saa siihen täyttä valppautta päälle. Leijuva hyvänolon tunne, mieleen saattaa tulla aivan muita asioita, enkä kiinnitä niin huomiota tarkastettavaan asiaan.

Olen ollut ennen tarkkaavaisempi asioissa, mutta samalla myös huolestuneempi asioista. Ennen pelkäsin muun muassa kuolemaa ihan paniikissa, nykyään kuoleminen "pelottaa", toisaalta edelleen en uskalla käyttää lentokonetta, koska pelkään kuolla.

Hyvänolontunne jotenkin samentanut tarkkaavaisuuden, valppauden ja pelkotilat. Vai voiko johtua hyvänolon tunteesta? Ainakin itsestäni tuntuu siltä, että en saa itseäni tarpeeksi skarppiin, valppaaseen tilaan. Tunnen ajattelevani myös hitaasti, ja aika tuntuu kiitävän ohitse, enkä ehdi tekemään vuorokaudessa riittävästi asioita. Asiat tuntuvat ihan ok, vaikka ei täydellisiltä, mutta en näe tarvetta yrittää enempää, kun käytännössä riittää juuri ja juuri.

Tuli varmaan sekava sepustus, mutta sekavalta tätä oloa tuntuu kuvaillakin. Osaako kukaan veikkailla mistä tässä voi olla kyse? Tai mitä voisin tehdä asialle? Pitäisikö alkaa juomaan jotain energiajuomia, että heräisin?

PS. ainiin, aivot magneettikuvattiin aikoinaan ennen kuin masennus ja muut oireilut loppuivat. Mitään ihmeempää ei kuulemma kuvissa näkynyt.