Älkää ostako muovirunkoista ruohonleikkuria.

Tosiaan, noissa on niin pienet kierrokset jo alkuaan, että jos terä on hiukankin tylsä niin siihen hyytyy, vaikka leikkuukorkeuden säätäisi yläasentoon. Lisäksi ne korkeudensäädön jouset tuppaavat katkeilemaan. Koska leikkuri jättää kaiken moskan alleen, on luonnollista, että se tukehtuu, jos ruohomatto on vähänkin tiiviimpää. Ehkä pitäisi tehdä kylkeen aukko, että porot pääsisivät ulos häiritsemästä terän pyörintää. Kokeilin jo moottoria yhteen peltirunkoiseenkin, jossa oli Aspera ollut alkuaan. Muuten toimii, mutta kulkee liian lähellä maanpintaa ja leikkaa ruohonjuuritasolta kaikki poikki.

Myös bensakorkkiin kannattaa tehdä sellainen ketjuviritys, ettei se putoa pois, jos unohtaa kiertää kiinni. Muuten löytää takuuvarmasti muovinpalaset koneen alta jonain kauniina päivänä. Vastaavia ratkaisuja on esim. moottorisahoissa. Itse korvasinkin korkin alumiinisella, jonka revin yhdestä ikivanhasta Briggstrattonista. Aisatkin piti kiinnittää kunnon pultein nailonlukituilla muttereilla, koska alkuperäiset muovinastat eivät olleet mistään kotoisin.

Tosiaan, kun koneen kääntää, ei tulpanhattukaan irtoa joka kerta, kun ajaa marjapensaan alta. Konetta onkin vaikeampi nyt saada sammumaan, kun ennen se tapahtui vaan turvakahva vapauttamalla. Moottorin kyljessähän on maadoitusliuska, jonka yhteydessä on tosi jäykkä jousi, joka pitää repiä helkkariin ja korvata vaikka kumilenkillä, jotta jaksaa sorminkin liikuttaa maadoitusvipua peremmälle. Saahan koneen sammumaan tulpanhatunkin repimällä, mutta se lyö ikävästi sormille, jos on ohutnahkaista sorttia. Myös vipukytkimen voi väsätä sopivaan kohtaan maadoitustapahtuman aikaansaamiseksi, jos on vähänkin elektroniikka-asenteluun taipuvainen.