Mistä kaikesta olet jäänyt paitsi omassa lapsuudessasi? Tarkoitan nyt lähinnä sellaisia asioita, joita olisit oikeasti tarvinnut, mutta et saanut vanhemmiltasi, ja jotka sitten myöhemmin (aikuisena) ovat muodostuneet ongelmiksi.
Muistin yhtäkkiä tätä kirjoittaessani, miten minä ja kaksi siarustani vitsailimme lapsena (!!!!) siitä, miten joku "kasvoi ilman leluja, tai kasvoi patterin välissä tai maton alla"... *nauraa katketakseen*
*ja sitten seuraavaksi itkee, kun tajuaa, että tuo kaikki olikin kai jonkinlainen selviytymiskeino...*
=,(
Muistin yhtäkkiä tätä kirjoittaessani, miten minä ja kaksi siarustani vitsailimme lapsena (!!!!) siitä, miten joku "kasvoi ilman leluja, tai kasvoi patterin välissä tai maton alla"... *nauraa katketakseen*
*ja sitten seuraavaksi itkee, kun tajuaa, että tuo kaikki olikin kai jonkinlainen selviytymiskeino...*
=,(
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minun koti oli narsistisen äidin koti. Siellä ei ollut lämpöä eikä kukaan voinut hyvin. Ahdistavaa oli jatkuvasti. Syön vieläkin ahdistuslääkkeitä. Menetin koko lapsuuteni tämän takia. Lapsuutta ei saa takaisin. Sen takia olen myös masentunut ja surullinen.
:(
En kai mistään erityisestä...
Kaikesta huolimatta lapsuuteni oli ihan mukava. Käytiin matkoilla ja tehtiin kaikkea hauskaa...Oli kavereita, tekemistä ja olin autuaan tietämätön kaikesta, mitä nuoruus/aikuisuus tuo tullessaan...Palaisin tuohon aikaan koska vain.
=) Kuin myös. Heti menisin takaisin lapsuuteeni jos saisin mahdollisuuden, vaikka ei ollutkaan mitenkään erityisen "herkullinen" näin aikuisen tietoisen mielen läpi tarkasteltuna. Mutta onnistuin olemaan siinä "lapsuuden kultaisessa usvassa" täysin siemauksin ja se huolettomuuden määrä... voi että... Syytä varmasti olisi olla katkera ja vaikka mitä, täydellisen vaillinainen tai jotakin, mutta ei kun ei...
Vaikka lapsuuteni oli kaiken kaikkiaan oikein mukava, mieleeni on jäänyt se, että kumpikaan vanhemmistani ei koskaan sanonut rakastavani minua tai muuten juurikaan kehunut/kannustanut minua missään.
Nyt aikuisena en "osaa" tai halua sanoa avomiehelleni rakastavani häntä, enkä ole koskaan sitä kenellekkään muullekkaan sanonut. En myös osaa lohduttaa tai kannustaa ketään niin, että se ei kuullostaisi teennäiseltä.
Tiedän tuonkin. Lempparisarjassani itseoppinut sosiaalipsykoterapeutti Miitta-täti antoi aina sylihoitoa ja meinasin tirauttaa itkut, kun se sanoi aina "hyvä poika" tai "hyvä tyttö" sylihoidollensa. Parasta oli, kun Miitta-täti meni vanhustentaloon ja sanoi jollekin 90v. mummelille sylihoidossa samat sanat =D
Tällaisia asioita, joita ei ole saanut ja oppinut omilta vanhemmilta, pitää kai ihan tietoisesti alkaa sitten opetella...
Minä en eläisi lapsuuttani ja nuoruuttani uudelleen, vaikka sen hinnaksi tarjottaisiin mitä tahansa. Hieman olen viitannut näihin asioihin aiemmin kirjoitetuissa.
Mitä se vei minulta?
Muun muassa aikuisuuteen asti ylettyvän kykenemättömyyden tunnistaa realistisesti tunteitaan, jotka olivat piilotettu syvälle salaten ne ympäristöltä ja itseltä. Ylivuototilanteissa käsitys reaktion syyn aiheuttamisen vaikeus ja jatkuva itsepetoksen kierre joka ilmennyt eri tavoin. Osittaisen kyvyttömyyden tunnistaa muiden tarpeita tai vastata niihin oikealla tavalla.
Joka luonnollisesti vaatinut melkoista pohjakosketusta jatkuvasti itseensä kasvaakseen ja kehittyäkseen tässä. Joiden tunnistamiseen mennyt puolet elämästä aikaa ja jonka vuoksi tulen harrastamaan itsesuikalointia / -tutkiskelua sitten loppuelämäni aiempien kokemusten ja itse tehtyjen virheiden pohjalta.
Minä en pysty auttamaan kaikkia maailman ihmisiä. Mutta kumma kyllä tietyt kokemukseni ovat tuoneet minulle sen tunteen, etä jotain haluaisin tehdä. Vaikka hiukankin. Mutta itseäni tai ketään uhraamaan en ala, maksettaisiin siitä mitä tahansa.
Mmm.. Kaikkia maailman ihmisiä ei tarvitsekaan pystyä auttamaan. Auttamisen halu on jo yksistään hyvä ja jos löytää vielä keinon toteuttaa auttamista, vielä hyvempi :)
Sinulla on kyllä himpun verran niitä rankemmanpuoleisia kokemuksia takanasi, niin sanotusti.
*halitus*
Voi elisakettu
Sulla on kyllä asenne kohdallaan ja sydän paikallaan prinsessa. Kaikilla ei ole rahkeita auttamiseen ja jotkut auttavat siksi että on omia ongelmia joita ei ole käsitelty. Tosin kukapa voisi valmis olla. Kai se kuitenkin riittää että pystyy tiedostamaan asioita ja älykkyyskään ei ole pahitteeksi. Ärsyttää joskus sellainen ihmisten tyhmyys kun vedetään liian nopeita johtopäätöksiä asioista oman mielikuvituksen mukaan. Ei mielikuvituksessa sinänsä mitään pahaa ole mutta toivoisin kyllä enemmän ihan puhdasta järjen käyttöä monissa asioissa. Tunne näköjään ratkaisee monesti enemmän kuin järki ja vaikuttaa päätöksentekoihin. Hyi että mua yököttää sellainen ylitunteellisuushöttö :)))
Kiitos kun sain avautua.
Kiitos noista kauniista sanoista Pilvi Linna! Kiitos kun kerroit tämän meille!
Teiltä halkee pää jos kaikkia haluatte auttaa. Mutta kaikkia auttamalla se tulee takaisin ehjäksi.