Mitä kirjoittaisin

Aina ei ole sanoja sanoa sitä kaikkea, mitä sanoa pitäisi.
Mitä minun pitäisi sanoa?
Ei minun tarvitsisi mitään sanoa, mutta jos sanon, niin mitä sanoisin?
Kenelle sanoisin ja kirjoittaisin?
Kuka kuulee ja lukee?
On monia jotka lukevat, osa lukee, mutta ei ymmärrä.
On heitä, jotka kuin pysähtyvät lukiessaan ja huomaavat, että pienessäkin, niin mitättömässä ja turhalta tuntuvassa tekstissä voi olla jotain pientä, mikä voi alkaa kasvaa.
Kenelle siis kirjoitan sanoman ja millaisen?
Millainen on sanoma, joka on kaikille tarkoitettu ja pysäyttää.
Totuudellinen, rakkaudellinen, oikeudenmukainen.
Sellainen on sanoma, joka pysäyttää, iskee syvälle ja pistää ajattelemaan.

Tämä sanoma on sinulle.

Totuus odottaa syli avoinna, kuka tulee syliin?
Rakkastaa tahtoo sylissään lepäävää, älä juokse karkuun.
Tule sellaisena kuin olet, älä peittele itseäsi valheilla.
Sinä tiedät itsesi, vaikket ole itseäsi nähnyt, niin kuin Hän sinut näkee.
Ei sinun vaatteesi ole osa sinua, ota ne pois.
Ellet näytä minulle haavojasi, en voi niitä parantaa.
Kun tulet luokseni, teen sinut uudeksi.
Arvetkin häviävät, mitään vanhaa ei jää.

Saako Hänen sanansa sinussa sijaa?
Tunnetko Hänen sanansa ominasi?
Oletko ystävä vai orja, sillä orja ei tunne isäntänsä aikeita, mutta hän jolle isäntä uskoutuu, hän tulee tuntemaan isännän aikeet.

Oli kuningas, joka tahtoi paljon ystäviä.
Hän tahtoi todellisia ystäviä, joten hän meni torille omana itsenään.
Hän ei esitellyt eikä näytellyt, vaan oli omana itsenään.
Ei hän kantanut kuninkaan vaatteita, ettei vaatteiden takia hänen luonaan oltaisi.
Kuka vaatteita kunnioittaa, kunnioittakoon vaatteita.
Tavalliselta tallaajalta hän näytti, mutta hänen olemuksensa oli jotain taivaallista.
Sanat jotka hänen suustaan lähtivät, olivat kuin maailman tuomarin sanoja.
Teot joita hän teki, olivat kuin Jumala olisi hänen kauttaan toiminut.
Hän rakasti ihmisiä ja näytti rakkautensa avoimesti ulkoiseen katsomatta.
Häntä katselivat ihmiset ja hänen kaltaistaan kuningasta oli jo pitkään toivottu.
Oikeudenmukainen, rakastava ja totuudellinen.
Tässä hän nyt oli, sellaisena kuin oli, korottamatta tai alentamatta itseään.
Ja me kysyimme:
"Miksi et istu linnassasi, istuimellasi, kultaan ja purppuraan puettuna?"
"Mikset anna palvelijoittesi sinua palvella ja kantaa eteesi mirhaa ja suitsuketta?"
Kuningas vastasi:
"Ei minulla ole linnaa, niin kuin teillä."
"Minun valtaistuimeni on ystävieni sydämessä, siellä minä istun ja sieltä minun sanani kumpuaa, kuin vesi joka lähteestä kumpuaa."
"Kultainen sydän on puhtainta kultaa, ja se kulta minulle kelpaa, puhtaan valkoiset ovat minun vaatteeni, ei minun kunniani ole purppurassa."
"Minulla on jo kaikki mitä tarvitsen, en minä tarpeettomasta hyödy, siksi palvelkaa heitä, jotka apua todella tarvitsevat, jos minua tahdotte palvella."
"Sillä en minä tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan, eihän kuningas aja omia asioitaan vaan kansansa asioita"
"Suurena pidetään maassa sitä kuningasta, jolla on paljon palvelijoita ja alamaisia."
"Minun valtakunnassani kaikki ovat kuninkaita ja pienimmänkin valta on kuin kuninkaan valta."
"Maassa laki kaitsee teitä ja kukaan ei lakia täydellisesti tunne."
"Minun valtakunnassani on minun henkeni kaikkia kaitseva, ja jokaisen sydämessä sinettinä."
"Minun valtakuntani on kaikkialla, missä se otetaan vastaan,
ketään ei pakoteta, vaan jokainen tulee vapaaehtoisesti sisään."