Neuvosto-Venäjä valitsi sodan

Neuvostoliitto valitsi sodan, koska Suomi valitsi neuvottelujen katkaisemisen. Sitä vaati suurvallan arvovalta. Näinhän USA:kin toimii nykyisin silloin kun jokin taho uskaltaa sille uhitella amerikkalaisten "välttämättömien turvallisuusintressien" ym. etujen ollessa kyseessä.

Strategisesti tai edes ulkopoliittisesti ajateltuna ponnekas voimainkäyttö ei ollut NL:lta erehdys joulukuun vaihteessa 1939. Mutta nämä virheet olivat pilata kaiken: 1) yritys miehittää koko Suomi muutamassa viikossa, siihen liittynyt 2) Kuusisen marionettihallituksen nimittäminen. Kaikkien Suomeen johtaneiden teiden suunnassa toimeenpantu hyökkäyssuunitelma ei ollut realistinen ja johti alkusodan nöyryyttäviin tappioihin. Terijoen nukkehallituksella taas ei ollut Suomessa silloisissa olosuhteissa mitään kannatusta ja Kuusisen esille tuominen tärveli NL:n kansainvälisen maineen (joka ei tietyissä maissa ollut häävi aikaisemminkaan).

Jälkiviisaasti sanoen suomalaisten asemien murtaminen Karjalan kannaksella olisi pitänyt olla puna-armeijan ainoa päätavoite, ja Laatokan pohjoispuolella olisi kuulunut ainoastaan sitoa suomalaisjoukkoja kuluttaviin taisteluihin rajan pinnassa eikä työntyä kolonnina surman suuhun ilman riittäviä huoltoyhteyksiä kuten Raatteen tiellä ja Laatokan Karjalassa. Näinhän loppusodassa toimittiinkin. Suomalaiset eivät saaneet suurempia Laatokan pohjoispuolisia motteja koskaan puretuksi, joten ne sitoivat suomalaisvoimia loppuun saakka. Samaan aikaan sota ratkaistiin Länsi-Kannaksella ja Viipurinlahdella.

Puna-armeijan alkuperäisen, liiaksi kunnianhimoisen sotasuunnitelman puolustukseksi on sanottava, että se perustui siihen mitä suomalaisten surkeasta varustetasosta tiedettiin. Eihän Suomen ylipäällikkö Mannerheimkaan ollut varma, pystyisivätkö suomalaiset puolustautumaan enempää kuin kaksi viikkoa. Suomen sotilaallinen heikkous houkutteli NL:a hyökkäämään. Mannerheim aavisti sen eikä siksi hyväksynyt Moskovan neuvottelujen katkaisemista. Kuka sotilas tahtoo johtaa sotaa jonka tietää varmasti päättyvän häviöön, mahdollisesti täyteen tuhoon?

NL:n sotilasdoktriini, joka - toisin kuin Englannin ja Ranskan - noudatti saksalaisilta omaksuttuja panssarikiilojen ja salamasodan oppeja, ei toiminut talvisodan olosuhteissa eikä suomalaisessa maastossa heti kun puna-armeija kohtasi vähänkin järjestäytyneempää vastarintaa. Oli pakko siirtyä ensimmäisen maailmansodan tyyppiseen kulutustaisteluun ja nakertamistaktiikkaan, jossa panssariase toimi lähinnä jalkaväen tukena ja jonka avulla suomalaisten Kannaksen linjat sitten murskattiinkin helmi-maaliskuussa 1940. Rauhan tullessa suomalaisten rintama oli ilman reservejä sekä käytännössä puhki molemmin puolin Viipuria, joten kaupungin luovuttaminen oli vain päivien kysymys - niin kuin luultavasti koko Suomen puolustuksen romahtaminen. Mistään suomalaisten torjuntavoitosta ei voi talvisodan yhteydessä puhua senkään vertaa kuin kesän 1944 kohdalla. Puna-armeija löi sotilaallisesti Suomen armeijan, minkä Mannerheim tiesi välttämättä tapahtuvan jo sodan ensimmäisenä päivänä.

Suomen ulkopolitiikka vv. 1938-1939 (tai koko 1920- ja 1930-luvulla) ei vastannut Suomen sotilaallisia mahdollisuuksia. Poliitikot ajattelivat maan sisäistä tilannetta, puoluepoliittista peliä ja yleistä mielipidettä, ja ummistivat korvansa sotilasjohdon neuvoilta. Erkko, Tanner ja Cajander kantavat suuren vastuun talvisodan katastrofista ja Suomen valtioalueen silpoutumisesta Moskovan rauhassa. Tannerin syyllisyys on kaikkein suurin, koska hän ja sosiaalidemokraatit sabotoivat kaikkein itsepintaisimmin Suomen puolustusvoimien varustehankintoja 1930-luvulla. Tanner ja Suomen pankin johtaja Ryti eivät myöskään suostuneet rahoittamaan varustelua ulkomaisilla lainoilla. Vaikka Eurooppa oli menossa kohti uutta suursotaa ja aseita olisi pitänyt saada hinnalla millä hyvänsä, Suomessa ajateltiin vain valtiontalouden tasapainoa.

Tuo väittämä tuntuu hiukan erikoiselta koska panssarisodan ja syvien operaatioiden isän marsalkka Tuhatsevskin kuoleman/teloituksen jälkeen Neuvostoliitto purki kaikki panssariyhtymänsä ja siirsi panssarit jalkaväen tueksi.

Tuhatsevskin ja kumppanien johtamana panssarisotana jota oltaisiin tuettu maahanlaskuilla Talvisodasta olisi muodostunut muutaman viikon läpihuutojuttu kuten Neuvostoliitossa alunperin kuviteltiin.

Voisitko käsitellä muutamalla sanalla "Suuren terrorin" merkitystä Neuvostoliiton sotamenestykseen WWII:n alkupuolella.

"NL:n sotilasdoktriini, joka - toisin kuin Englannin ja Ranskan - noudatti saksalaisilta omaksuttuja panssarikiilojen ja salamasodan oppeja, ei toiminut talvisodan olosuhteissa eikä suomalaisessa maastossa heti kun puna-armeija kohtasi vähänkin järjestäytyneempää vastarintaa."

Jos nl halusi turvata Leningradin, niin miksi piti hyökätä Laatokan itäpuolelta Petsamoon asti? Puna-armeija aloitti hyökkäykseen varustautumisen jo kesällä 1939.

http://www.youtube.com/watch?v=J_29enGx6Rc

Eikö neuvottelujen vauhduttamiseksi Stalin olisi voinut esittää uhkavaatimuksen?
Suomalaiset neuvottejat olivat tietysti naiveja, he olettivat että Stalin ei halua heti sotaa.
Otan osaa Koroljovin suruun kun venäläiset eivät saaneet tuhottua Suomea! Keljumaisiahan me olemme, varsinkin karjalaiset, eritoten evakot.