Tähän alkuun totean sen että nyt olisi viisasta omata avoin mieli ja kykyä kritisoida teologisia itsestäänselvyyksiä.
Jälleensyntymiin liittyy kertomukset joista mm. Shanti Devin tapaus on yksi merkittävimmistä. Shanti Devi niminen tyttö tunsi ilmiselvästi edellisen elämänsä ihmisiä, paikkoja ja tapahtumia, joita kyettiin verifioimaan. Tapausta herätti huomiota ja sitä tutkimaan asetettiin arvovaltainen myös tiedemiehistä koostuva tutkimuskomissio, joka ei kyennyt löytämään asialle tiedettä tyydyttävää selitystä.
Jälleensyntymäoppi elää aikausien mukaan, eli voidaan osoittaa myös syy-yhteys jälleensyntymäopin ja yhteiskunnan poliittisten sovellusten välillä. Kun uskomukset palaamisesta uudelleen yhteiskuntiin sen uusina jäseninä on mahdollista, vaikuttaa se niin uskoviin päättäjiien sillä lailla jotta heidän politiikkansa on erillaista kuin heillä jotka uskovat päsevänsä lopullisesti pois jättäen kaiken tämän taakseen.
Erillaisten aktioiden välillä on siis syy-yhteys uskomuksiin ja tässä suhteessa jälleensyntymä myös vaikuttaa yhteiskuntiin.
Myös uskontojen erillaisista muodoista elantonsa tai henkisen tyydytyksensä saavat ihmiset kiusaatuvat keskenään siitä kun luulevat omaavansa sen ainoan totuuden ja jälleensyntymä-opissa esiintyvä mahdollisuus itse sovittaa karmallista velkaansa ja saada parempi elämä päivittäin ja seuraavissa elämissä. Se käsitys ei sisälläkään mm. ansiotonta armoa, vaan siinä "niin makaat kuin petaat", tai "sitä niität mitä kylvät".
Perimmältään karmallisuus perustuu oikeastaan kokemukseen todellisesta maailmasta, ne eivät ole uskonnollisia toiveita.
Jeesuksen suuhun kirjoitettu eettinen opetus viittaa juuri sellaisen elämän viettämiseen joka ehkäisee pahaa karmaa(seurauksia) ja myös siihen ettei jälleensyntymää tarvitsisi uudestaan kokea.
Paavalin taas muunsi puhtaasti Jeesuksen(mahdollisen) eettisiä opetuksia mysteeriomuunnelmaksi, joka enemmän arjelle vieraana on epä-looginen ja siksi kritisoitavissa.
Tähän liittyen mm. kuvaus Jeesuksen teloituksesta yksityiskohtineen on selvästi allegorinen ja osin myös jälleensyntymäoppiinkin sitoutuva.
En väitä etteikö pohjalla voisi olla todellinen tapahtuma jossa tuntematon juutalaisen ajan kapinajohtaja(jat) teloitettiin, joka on myös voinut olla tunnettu esoteerisia mysteerioita opettanut rabbi, mutta tuo golgatha-kertomus ja sen tapahtumat eivät ole voineet olla realia pelkästään jo aikatalullisista syistä.
Jälleensyntymää kuvaavia symboleita kuvakielessä ovat mm. häntäänsä syövä käärme, joka oli usein maljan ornamenttina, Kelttiläisten tulen yllä riippuva pata joka kuvaa jälleensyntymää, Kreikkalaisille ja Platonille tulinen kraateri ja tulimalja olivat teemassa oleellisia. Keskeisenä jälleensyntymäteemoissa on kuitenkin ympyrä. Elämä on ympyrä-matka elämästä kuolemaan. Itse asiassa kristiuskon ikuisuus-uskokin oli aluperin uskoa sykliseen maailmankuvaan, jatkuvuuteen, ikuiseen kiertoon, se on ainoastaan vääristetty uusissa Raamatun käännöksissä kristiopin mukaiseen muotoon.
Kuuluisa Graalin malja kuvaa jälleensyntmää.
Sydämen graal on nimittäin mielessä ja hengessä.
"Niin en enää elä minä, vaan Kristus/Graal elää minussa": Paavalin mukaan. Sydämen "ympärileikkauksessa" vuotaa sydän verta samoin kuin esinahka vastaavassa, ja tämä on itseuhrauksen symboli. Graal kuvaa Jeesuksen kärsimyksiä ja niin myös jokaisen täydellistymistä("Niin en enää elä minä, vaan Kristus/Graal elää minussa") etsivän ihmisen tuskaa itseuhrauksen hetkellä. Symboliikassa Graalin ritarit joutuvat "maljaa" etsiessään vaikeisiin koetetuksiin, joissa heitä auttaa outo erakko tai valkoinen uroskauris, jotka nekin molemmat Kristuksen symboleja, samoin on jokaiselle edessä tie joka vie itseuhrausten kautta täydellistymiseen ja poistumiseen jälleentyntymien kierrosta.
Jälleensyntymiin liittyy kertomukset joista mm. Shanti Devin tapaus on yksi merkittävimmistä. Shanti Devi niminen tyttö tunsi ilmiselvästi edellisen elämänsä ihmisiä, paikkoja ja tapahtumia, joita kyettiin verifioimaan. Tapausta herätti huomiota ja sitä tutkimaan asetettiin arvovaltainen myös tiedemiehistä koostuva tutkimuskomissio, joka ei kyennyt löytämään asialle tiedettä tyydyttävää selitystä.
Jälleensyntymäoppi elää aikausien mukaan, eli voidaan osoittaa myös syy-yhteys jälleensyntymäopin ja yhteiskunnan poliittisten sovellusten välillä. Kun uskomukset palaamisesta uudelleen yhteiskuntiin sen uusina jäseninä on mahdollista, vaikuttaa se niin uskoviin päättäjiien sillä lailla jotta heidän politiikkansa on erillaista kuin heillä jotka uskovat päsevänsä lopullisesti pois jättäen kaiken tämän taakseen.
Erillaisten aktioiden välillä on siis syy-yhteys uskomuksiin ja tässä suhteessa jälleensyntymä myös vaikuttaa yhteiskuntiin.
Myös uskontojen erillaisista muodoista elantonsa tai henkisen tyydytyksensä saavat ihmiset kiusaatuvat keskenään siitä kun luulevat omaavansa sen ainoan totuuden ja jälleensyntymä-opissa esiintyvä mahdollisuus itse sovittaa karmallista velkaansa ja saada parempi elämä päivittäin ja seuraavissa elämissä. Se käsitys ei sisälläkään mm. ansiotonta armoa, vaan siinä "niin makaat kuin petaat", tai "sitä niität mitä kylvät".
Perimmältään karmallisuus perustuu oikeastaan kokemukseen todellisesta maailmasta, ne eivät ole uskonnollisia toiveita.
Jeesuksen suuhun kirjoitettu eettinen opetus viittaa juuri sellaisen elämän viettämiseen joka ehkäisee pahaa karmaa(seurauksia) ja myös siihen ettei jälleensyntymää tarvitsisi uudestaan kokea.
Paavalin taas muunsi puhtaasti Jeesuksen(mahdollisen) eettisiä opetuksia mysteeriomuunnelmaksi, joka enemmän arjelle vieraana on epä-looginen ja siksi kritisoitavissa.
Tähän liittyen mm. kuvaus Jeesuksen teloituksesta yksityiskohtineen on selvästi allegorinen ja osin myös jälleensyntymäoppiinkin sitoutuva.
En väitä etteikö pohjalla voisi olla todellinen tapahtuma jossa tuntematon juutalaisen ajan kapinajohtaja(jat) teloitettiin, joka on myös voinut olla tunnettu esoteerisia mysteerioita opettanut rabbi, mutta tuo golgatha-kertomus ja sen tapahtumat eivät ole voineet olla realia pelkästään jo aikatalullisista syistä.
Jälleensyntymää kuvaavia symboleita kuvakielessä ovat mm. häntäänsä syövä käärme, joka oli usein maljan ornamenttina, Kelttiläisten tulen yllä riippuva pata joka kuvaa jälleensyntymää, Kreikkalaisille ja Platonille tulinen kraateri ja tulimalja olivat teemassa oleellisia. Keskeisenä jälleensyntymäteemoissa on kuitenkin ympyrä. Elämä on ympyrä-matka elämästä kuolemaan. Itse asiassa kristiuskon ikuisuus-uskokin oli aluperin uskoa sykliseen maailmankuvaan, jatkuvuuteen, ikuiseen kiertoon, se on ainoastaan vääristetty uusissa Raamatun käännöksissä kristiopin mukaiseen muotoon.
Kuuluisa Graalin malja kuvaa jälleensyntmää.
Sydämen graal on nimittäin mielessä ja hengessä.
"Niin en enää elä minä, vaan Kristus/Graal elää minussa": Paavalin mukaan. Sydämen "ympärileikkauksessa" vuotaa sydän verta samoin kuin esinahka vastaavassa, ja tämä on itseuhrauksen symboli. Graal kuvaa Jeesuksen kärsimyksiä ja niin myös jokaisen täydellistymistä("Niin en enää elä minä, vaan Kristus/Graal elää minussa") etsivän ihmisen tuskaa itseuhrauksen hetkellä. Symboliikassa Graalin ritarit joutuvat "maljaa" etsiessään vaikeisiin koetetuksiin, joissa heitä auttaa outo erakko tai valkoinen uroskauris, jotka nekin molemmat Kristuksen symboleja, samoin on jokaiselle edessä tie joka vie itseuhrausten kautta täydellistymiseen ja poistumiseen jälleentyntymien kierrosta.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Shanti Devin tapaus on myös minulle tuttu, kirja on hyllyssä.
Kun pyritään selittämään ihmiselon ihanuutta ja kurjuutta ja samalla kysellään miksi?
Luontevimman vastauksen saa mielestäni ,systeemistä, jälleensyntymä.
Aivan oikein, jälleensyntymässä mm. anteeksiantamista ei sidota taivaspaikkoihin, ei sijaisuhreihin, eli jälleensyntymä-ideassa oletetaan ihmisen kypsyvän (syvemmin langenneen tietoisuuden oletetaan/"Jeesus saarnasi langenneille hengille" eli m e i l l e)kasvavan omasta ja muiden haitallisesta käyttäytymisestä oppien aina vain täydellisemmäksi yksilö-tasolla, jolloin vapahdus haluista ja siten kärsimyksistä johtaa todelliseen täydellistymiseen.
Syyn ja seurauksen laki(karma) on todellisuutta koskeva laki. Se laki on maailman kaikkeuden perus-laki joka koskee aivan jokaista, niin uskovaa kuin ateistia.
Jälleensyntymä-opissa on mahdollisuus itse sovittaa karmallista velkaansa, eli syvemmin vaikuttaa syihin( joita siis olemme itse) siihen seuraukseen että yleensäkin olemme sitoneet tietoisuutemme ajatuksinemme tänne. Näin jälleensyntymät ovat keino lopulta vapautua kierrosta ja tietysti saada myös parempi elämä niin päivittäin kuin seuraavissa elämissä. Elämän helppous pitäisi johdattaa,,ei jäämään ja haluamaan uudelleen syntymistä, vaan tajuamaan se että alunperin meillä oli kaikki erottamattomana osana itseämme.
Ansiottoman armon puuttuminen laittaa jokaisen tietoisuuden tekemään sen oman osuutensa ja koska karma toimii kokonaisuuden hyväksi, niin seuraus oikeasti muotoutuu oikein, eli on kestävää ja palkitsevaa kokonaisuudenkin kannalta.
Kristus-Logos joka vieraili Jeesuksen(mahdollinen) hahmossa ei torjunut ajatusta jälleensyntymistä, jotka asenteet eivät ole korruptoituneiden Raamattu-käänöstenkään sivuilta kadonneet.
Luultavsti Kristus-Logos vieraili vain tuon yhden lyhyen elämän verran täällä helvetissä.
Jeesuksen suuhun on kirjoitettu "sitä niität mitä kylvät" ja sehän on, kuten monet muutkin vanhat kansanviisaudet, niitä karmallisia ajatuksia jotka perustuvat reali-elämään.
Minun käsitykseni mukaan aineellinen ruumis kykenee toimimaan vain jonkun tietyn ajan koska solut lakastuvat ja kuolevat. Luonto varmistaa jatkuvuutensa uusiutumalla.
Henki sen sijaan on aina ollut täydellinen, joskin heikko vaarojen suhteen. Siksi me olemme ihmiseen itsemme lukinneet, että saamme hankkia vahvuutta kokemisen avulla. Kokemalla kasvamme tulemaan täydellisiksi.
On turha luulla että edes pystymme pimeydessämme pilkkaamaan Kokonaisuutta("Jumala").
Mitä enemmän tietää ja pystyy jäsentämään ihmisten jumal-kuvien järjettömyyttä, sitä selvemmin tajuaa myös sen että juuri sellaisiin jumalkuviin luottavat ovat niitä onnellisimipia varmuudessaan. Meille "hullutetuille" se on pimeyttä ja sokeaa uskoa että myös luottoa epä-loogiseen jumalkuvaansa, mutta juuri se jumalkuva tarjoaa siihen uskoville aina sen oikean vastauksen jokaiseen heitä kiinnostavaan kysymykseen. Se idea antaa "vastauksen" myös silloin kun tuo usko loogisesti todetaan saatanan kätyrien toimesta valheeksi, koska silloin saatana se vain uskovaa koettelee.
Nöf, järjettömältä tämä mysteerio kaiken kaikkiaan vaikuttaa myös itsestä, vaikkakin käsittämätön ja hyvin syvä-rauha on asettunut sydän-alaan tuoden solidluottamuksen siitä että rakkaus&oikeus voittaa lopulta.
Tuohon kirjoitukseesi voisi todeta paljonkin, mutta riittänee kun kirjoitan että se on hyvin risti-riitainen. :)
Hengellisyys on hulluutta materialistin mielestä, mutta hengellinen kokee sen toisena (ainoana) todellisuutena.
Hengellisyys liittyy uskonnollisiin tunteisiin, jossa järkiperäisyys jää taka-alalle aina juuri "sopivissa kohdin" jotta se voi toimia.
Henkisyys johtaa taas vastaavasti ja auttamatta tunteiden umpikujaan, koska tunteetkin voidaan,, ja jäljitetäänkin turva-hakuisuuteen.
Näitä kahta ei pidä sekoittaa.
Esimerkiksi jälleensyntymä ja karma asiassa uskonnollinen näkemys kaappaa mukaansa toivon, oikeudenmukaisuuden j-n-e ja kuitenkin mieltää karman ja jälleensyntymän kehityksen avaimiksi?
Syyn ja seurauksen lakiin siis kirjataan tunnepuolen hallitessa se oikeudenmukaisuus mukaan ja näin ikään kuin ohjataan lakia jota ei kukaan voi tavallaan ohjata.
Eli esimerkiksi paljon täällä puhuttaneessakin raiskaus esimerkissä väitetään että itse raiskaus on se oikeudenmukaisuuden toteutumisen väline.
Raiskaus siis johtuisi edellisistä elämistä ja vaikuttaisi tulevaan elämään.
Kun taas järkiperäinen ajattelee toisin, eikä liitä itse raiskaukseen tekona välineellistystä eli henkilökohtaista rankaisijan tai hyvittäjän piirrettä, siis sitä sinunkin mainitsemaasi opettavaa roolia sinänsä.
Miksi, siksi että syy ja seurauslain kautta olo-suhteet johtivat uhrin ja rikollisen tilanteeseen jossa tapahtuma totetui.
Siis aina ei rikollinen joudu vastuuseen, tai ole onneton (vaan jopa iloinen ja ylpeä elämästään) eikä uhri saa hyvitystä koska syy ja seuraus ei ole mikään "olento joka toimii oikeudenmukaisuuden viitta harteillaan".
Jälleensyntymässä se materialismi tulee esiin hullunkurisesti toivona uudelleen syntymän mahdollisuudesta.
Siis toivo on siinä että syntyy uudelleen siihen mistä jälleenstyntmän pitäisi tietoisuuden kasavattaa pois!
Tässäkin ne korostuneet tunteet, eli maallista ja materialista elämää kohtaa saavat vallan,,kuten kaipaus perhettä, kivaa nautinnollista elämäänsä ja niin edelleen kohtaan, jotka saavat siis jälleensyntymä perus-idean vääristymään aivan pää-laelleen.
" Henki sen sijaan on aina ollut täydellinen, joskin heikko vaarojen suhteen. "
Kritiikistä kuolimatta tämä on täysin loogisen johdonmukainen ajatus, kun se selitetään auki.
Kun ymmärrämme että henki on täydellinen sillä tavalla, että se on puhdas. Puhtaan hengen tulee terävöityä ja saavuttaa tietoisuudessa intensiteettiä. Tässä sen tulee kasvaa, raameina ihmiskehikko.
Jotta voimme ymmärtää tekstiä, meidän on osattava jäljittää se kirjoittajan ajatus, mnkälainen se oli kirjoitushetkellä. Intuitiolla tai jos se ei riitä, niin jäljessä olevia lauseita analysoimalla ja asiayhteyttä tutkimalla. Sangen haastavalta saattaa vaikuttaa, mutta se on tie luetun ymmärtämiseen.
Hengellisesti nöyrällä ei ole omia toiveita. Toiveidensa perässä kulkeva on harhan vapaaehtoinen uhri. Tällä halulla todellinen kouluttaja etsii uusia oppilaita.
?
Toiveista ei ole kenellekään todellista rakennusmateriaalia. Vain määrätietoinen pyrkimys karkottaa harhan seireenit.
Taidat heittää hieman "lonkalta" slouganeitasi sen enempää ajattelematta?
Ajattelussasi nimittäin "joku" vapaaehtoisesti kulkee toiveidensa perässä ja on silti uhri. Tai nöyrällä ei ole omia toiveita, mutta silti hän hyväksyttää itsellään nuo toisen toiveet ja tekee sitten niiden mukaan(tai ei).
Lisäksi,, jos ei ole toiveita ei ole pyrkimistäkään, ja jos ei ole ajatusta ei ole mitään miksi ja mitä toteuttaa,, eikä siis syytä määrätietoisuuteenkaan.
Mitä tulee tuohon nöyryyteen, niin jälleensyntymässä lienee yhdeltä oleelliselta osaltaan kyse itsekeskeisen egon(minä,minä,minä,,,ja siis kuka?) tuhosta ja sitä seuraavan kypsemmän uus'ihmisen jälleensyntymästä uudelle maallisen elämän tasolle, eli rauhaan ja harmoniaan ihmisenä itsenään muiden keralla.
Tämä ihmisen luonnollinen kehitys-prosessi on tietty mystifoitu kattamaan kaikkea taivaan ja maan välillä koska se sopii kaikkeen älylliseen elämään.
Itsekkyys on keskiössä siinä mitä tulee toimintaan joka perustuu nautinto-hakuisuuteen.
Mitä itsekkäämpi ihminenon sen varmemmin sellaisen ihmisen löytää suurta nautintoa tuottavan asian, toiminnan piiristä.
Itsekkyyden tason laskiessa kiinnostus nautintoihin alenee ja mielenkiinto faktoja kohtaan kasvaa.
Minä kirjoitan aina vakavissani hengellisistä asioista. Ajattelen kaiken hengelliseltä pohjalta. En tosin ole minkään ismin kannattaja koska en tunne ismejä. Olen pohdiskelija jonka marssijärjestys asettaa aina hengen lihan edelle.
Kiitos mielipiteenvaihdosta.
En minä sitä epäile ettet vakavissasi "marssijärjestystäsi" aseta ja sitä noudata, vaan sitä johdonmukaisuuden puutetta määrätyissä "teeseissäsi" ihmettelen.
Eikä se minulle tietysit edes kuulu, mutta näkyy ja siksi commentoin.
Karmaa tulkitaan yleisesti niin että kun elämässä tapahtuu hyvää&pahaa niin sen selittää "karman tahto".
Karma siis ikään kuin ohjaa elämää.
Tuo ajatus merkitsee sitä että karma puuttuu karmallisen tahtoon, joka tahto ei siis ole siksi vapaa ja myös sitä että käytännössä kristittyjen Jumala idea on vain vaihdettu Karmaksi.
Jälleentyntymä herättää joukon kysymyksiä. Mutta esimerkiksi sellaisen kyssärin jotta, miksi se itse pohja-minuus(jota siis jälleensyntymissä haetaan ja joka meissä kaikissa uinuu) edes alun-perin romuttui jos kaikki on vapaa-ehtoista?
Silloinhan kuvitellaan kuten kristiuskossa, jossa tarvitaan se saatana ja synti jotta voidaan antaa jeesuksella anteeksi ja kuitenkin lähdöt on täydellisessä?
Karmassa voi joskus näyttää että oikeudenmukaisuus toteutuisi, mutta kuten jälleensyntymässäkin niin karmassakin syytä seuraa seuraamus.
Tämä merkitsee sitä että ihmistä seuraa aina ihminen, jumalaa jumala ja eläintä aina eläin ainaisesti. Vai onko ihmisen kaksinaisuus synnyttävä jonkinlaisen ihmeellisen ihmis-jumaluuden?
Minä uskon siihen, että ihminen ei sieluna eikä ruumiina voi kulkea harhateitä muuten kuin "sallituissa" rajoissa, mm. karma pitää siitä huolen. Vääriä ovia aukova on "loputtomassa" labyrintissa. Jokainen kuitenkin avaa joskus oikean oven ja saa täyttymyksen kaikkeuden Luojan "helmassa"
Valitettavasti minä en osaa aina laittaa ajatuksiani järjelliselle janalle.
Kiitin sinua "mrnoubody", vilpittömästi kannanotoistasi.
Kiitos kiitos vaan itsellesi.
Olen kuvittelevani niin että karma ei voi ohjata tietoisesti mihinkään, koska se on ainoastaan se syyn&seurauksen laki.
Esimerkiksi jos on taitava huijari niin saa huijattua eikä jää siksi kiinni.
Karma ei siis ota (ei persoona, ei Jumala ym.) kantaa siihen onko ihmisten mielestä arveluttava petkuttaminen oikein tai väärin.
Karmallisuus on siis tunteeton, mielipiteetön tapahtuma-ketju.
Jos ja kun ajatellaan elämän ohjautumista yleensä niin ohjautuminen tapahtuu monella eri tavalla ja tasossa.
Yleisesti ihmisellä ohjaus tulee sattumusten, perinteiden, geenien ja niihin liittyvien hyöty-näkö-kohtien kautta. Tätä pakkaa sekoittaa sitten henkilökohtaiset valinnat mm. uskontojen ja filosofioiden taholta, tai halujen ja tavoitteiden tuomien aspektien taholta.
Ohjautumisen tunne johtuu siis perimämme ja kulttuurimme, perinteidemme tuomasta painostuksesta.
Jokainen ihminen voi hahmottaa elämäänsä taaksepäin niin että määrätyt sattumukset ovat johtaneet aina seuraaviin ja niissä voi halutessaan nähdä tarkoituksen itselleen.
Mutta se ollut todella johdatusta onkin toinen juttu.
Esimerkiksi ihminen hyväksyy joskus oudotkin ominaisuudet, asenteet ja menettelytavat itselleen, mutta sitten pikkuasiat saattavat johdattaa ns. voimattoman raivon valtaan, jossa totaalinen tilannetajun puute voi johtaa katastroofiin. No siinäkin voi tietty sanoa "näin oli tarkoitettu" jos unohtaa sen että hillitsemällä itsensä tilanteessa asiat olisivat toisin.
Uskonnoissa johdatus on oleellinen argumentti. Yksittäistä uskovaa Jumala johdattaa valitsemaan asioissa juuri oikein ja jotain toista Jumala kuitenkin johdattaa pahuuteen?
Raamatussa on muutes mielenkiintoinen kohta juuri johdatuksesta. Abraham joka on Juutalaisperinteisen uskonnon oppi-alku-isä, jonka Jumalkuvaan siis perustuu paljolti myös kristillisyys, kerrottaan johdetun jumalien toimesta harhaan isänsä talosta.
Heprealaisen tekstipohjan mukaan jumalat jymäyttivät Abrahamia, häntä petettiin/"hiteuu" = 'eksyttää' &'harhaanjohtaa'.
Eli koko gendre on valheen pohjalla? No siitä todistaa monet asiat oikeastikin, mutta jälleensyntymä ideana ei ole samasta muotista, vaikka sitä yritetään(sitäkin) korruptoida tuomalla siihen uskonnollisa elementtejä, jotka eivät siihen kuulu.
Syyn ja seurauksen laki on keskeinn ns. jälleensyntymässä, koska syitten seuraukset edellisistä elämistä me saamme syntymässä, ja siirrämme ne seuraavalle persoonalle
kuoltuamme ellemme ole sitä ennen lakanneet muodostamasta uutta karmaa
Joten se joka jälleensyntyy ihmisessä on tuo syitten ja seurausten ketju.ja sen takia emme muista kuin osia edellisen persoonan elämästä
Se seuraa meitä psykolokisena perimänä, mutta persoona ei ole siinä mukana, sillä se häviää mutta sen kokemukset siirtyvät tun ketjun mukana uuteen peroonaan, jakuen edelleen, niin kauan kunnes ihmimine alkaa ymmärtämään tämän ketjun, että miten se on syntynyt ja kun hän sen ymmärtää niin lakkaa luomasta karmaa hyvää tai huonoa.
Tarkoituksillisilla ns. hyvillä teoilla ei pääse karmasta irti mutta saamme vain paremman elämän seuraavassa elämässä ja kun emme osaa sitä sitten käyttää oiken luomme taas pahaa karmaa
Kritin usko toimii siten tieten tai tietämättään, että karma ei pääty missään elämässä
ja niin tuo materiasta syntynyt ego sielu ikuistuu, sillä muuta ikuisuutta sillä ei ole
LUNASTUOPPI on siitä hyvä esimerkki
Tämän kijoitukeni perusteela ette voi noitten sanojen takana olevaa ymmärtää, sillä kukaan ei voi sitä ymmärrettävästi toiselle sanoa se on koettava yksilöllisesti
Ihminen ei voi tulla omien tekojensa avulla, ns. sisäisesti hyväksi ihmiseksi, jos sellainen on edes syvemmässä mielessä tarpeellistakaan. Liika on aina liikaa. Minusta vain päämäärätietoinen elämäntapa, jossa vasenkäsi ei tiedä mitä oikeakäsi tekee vie täyttymykseen Elämä itse ohjaa ihmisen oikeaan jos sille antaa luvan. Elämä itse on RAKKAUS.
Miten tuo sopii ajatukseen jossa tämän(kin) kaiken takana on kausaalisesti "peruuttaen" alussa Alku-ajatus joka olisi se ainut?
Eihän(vai joohan)esimerkiksi ihminen voi olla itse vastuussa kaikista karmaa tuottavista teoistaan koska tekojen motiivit, syyt ovat kausaalisesti(taakkepäin) realissa esimerkiksi hänen suvusta, syntymä-ympäristöstä ja "nyt" aika-kaudesta johtuvia.
Karmallisuuden liittäminen ohjaavaksi rangaistuksen ja palkitsemisen kautta on juuri kristiuskon matkimista "Yksin Jumala" ajatusta vasten.
Se on epä-loogista ja epä-oikeudenmukaista koska kuten kristiuskossa Jumalan alku-valinnoista syntyneet kärsimykset sälytetään kristiuskossa epäloogisesti ja epäoikeudenmukaisesti ihmisille ja toisaalta hyvät asiat Jumalalle (vaikka kaiken takana on Jumala)niin samoin tuossa karma-käsityksessä sälytetään sellaisella(tehdylle) vastuu karmasta joka ei voi tilanteitaan täysin hallita ja olla siksi niiden karmallisuudesta vastuussa.
Jos on useita jumalia niin on tietysti myös useita erillsiä maailmoja joissa ei ole kuin se tuomiovalta ja karma-muoto kuin juuri se joka siihen maailman hierarkisesti rakennettu.
Sellainen joka on itse itsensä alusta asti laaduttanut voi vapaasti valintansa suorittaa, eikä sellaiselle ole mitään tuomiota.
Sisäisesti voidaan sipia aivan mitä tahansa siis mitä sovitaan..
Mutta jos joku, ihan kuka/mikä tahansa ulkopuolinen voi vaikuttaa ja vaikkapa tuomita valintojasi, niin vapaata valintaa ei ole eikä maailma ole silloin omasi.
Karmaallisuus ei liity Rakkauteen("Jumala") koska se ei voi ohjata tietoisesti mihinkään. Se ei valitse tietoisesti mitään. Se ohjaa niin rikollista parempiin tai huonompiin rikoksiin "syistä että") samoin kuin hyvää tekevän parempiin suorituksiin(syistä että"), se homeuttaa talonkin paremmin tai huonommin koska syyt ovat ("syystä että") ,,kxxääx?
Maailmammekin on "syystä jotta", koska oli jokin syy niin että siitä seurasi
sellainen t u l o s jonka seurauksena olevaisuus ja ihminen siinä pon mahdollista.
Tämä "seuraus syystä"(jota alku-syyn mielekkyyttä voi jokainen tykönään motivoida lähtö-kohdistaan) sisältää itsessään karmallisuuden joka tekee "ratkaisevan siirron" vain suuntaansa, mutta jota ei voi objektiivisesti ehkä koskaan itse systeemistä arvottaa.
Erillisestä ja ainoasta Ajatuksesta sisältä käsin sen laatua voidaan tarkastella vain subjektiivisesti ja se on loputonta kehää olkoonkin sen laajuus ja laatu mikä tahansa.
Maailmassa ei ole hyvää eikä pahaa, on vain erilaisuutta jota jokainen katselee ja kokee omasta näkökulmastaan. Minulla ei ole muuta käsitettä kuin Rakkaus jolla voisin jotenkin selittää ja oikean olemusta käsitellä, tosin en itsekään kykene sanoilla selittämään sitä mikä Rakkaus on. Sanat näet ovat minulle vain symboleja. ”Luotatan” Rakkauden viisauteen. Minusta maailmassa ei ole alkua eikä loppua, on vain ikuinen jatkumo, jota kukaan kuolevainen ei ymmärrä vaikka uskoisikin ymmärtävänsä
Ihminen on kooste jossa on lukematon määrä itsenäisiä tahoja jotka tahtoisivat vaikuttaa siihen kokonaisuuteen jota pitävät itsenään.
Rakkaus on todellakin Kokonaisuus/Kaikki(kaikki ei ole rakkautta!)/"Jumala". Niinhän se täytyy olla sillä vain Rakkaus on Itse-olevaisuutta.
No tästä voidaan johtaa mm. se että maailma ei voi olla itsessään "Jumala" koska se perustuu lähinnä kuolemalle, tietämättömyydelle, kärsimykselle, katoavaisuudelle(toisaalta armo) siis erillisyyteen.
Mekin saamme voimamme paljolti pelkästään vertailu-kohdista(rakkaudesta muihin, vihasta muihin, toiseudesta j.n.e), ulkoisesta joka viittaa myös siihen ei-Itseolevaisuuteemme.
Mutta positiivista tässä lohduttomuudessa on armollisuus Kokonaisuuden taholta koska voimme edes tuon edellisen tajuta.
Rakkaus johtaa kohti "Jumalan" yhteyttä ja tieto/pohtiminen tekee siitäkin matkasta mielenkiintoisen.
Taaksepoistuminen elämänpyörästä, jälleensyntymisten kierrosta.
lohon ihmiskunta joutui, ylpeydensä tähden, halutessaan tulla yhtä tietäväiseksi kuin Jumala. Käärme, saatana eksytti ja ihminen lankesi siihen ansaan.
Kuoli pois Jumalayhteydestä. Sai kuitenkin lupauksen Pelastajasta,
joka tuli ja voitti.
Joka ottaa vastaan Voittajan Jeesuksen Kristuksen, pääsee takaisin ikuiseen
ikuiseen elämään Jumalayhteydessä.
Vain Jeesu on tie ikuiseen elämään.
Täytyy puolustaa hieman tehtyä, koska mistä ihminen edes tiesi että hänen valintansa oli väärä ja pahaa kun tieto hyvästä ja pahasta tuli maailman ihmistä koskien vasta sen kuuluisan valinnan kautta?
Eihän ihminen voinut tietää että 'tottelematomuus' Jumalaa kohtaan oli 'pahaa' koska koko pahaa ei ollut olemassa(Raamatun mukaan "kaikki oli sangen hyvää") hänen tietoisuudessaan ennen valintaa.
Sitä paitsi Raamatun mukaan sekä hyvä että paha muodostuvat Jumalan suusta(Valitusvirret 3:38), eli se saatanakin on oltava Jumalan luomus.
Ihmineb tiesi, kun Jumala oli sanonut:: "Syö vapaasti kaikista puista paratiisissa, mutta hyvän ja pahan tiedon puusta älä syö: sillä sinäpäivänä sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.
Jumala ei luonut saatanaa, vaan hän oli ylpeyteen lanngennut enkeliruhtinan,
aamuruskon poika.
%%% aamuruskon poika. %%%
Venus-planeetta, jota valonkantajaksi sanotaan. Lucifer = valonkantaja aamutaivaalla.
”Alussa” ihmisen sielu oli neitseellisessä tilassa, kunnes joutui ottamaan vastuun itsestään, lankeamalla "syntiin". Sen seurauksena sielu sai lihallisen ruumiin ja lihan halut oppimisvälineekseen. Monet ihmiset ryhtyivät pitämään tuota oppimisvälinettä itsenään, ja unohtivat varsinaisen sielullisen alkuperänsä.
Nauttimalla "kielletyn hedelmän" ihmisestä tuli itsenäinen ja vastuullinen. Neitseellisessä tilassaan sielu ei ollut vastuussa mistään, vaan oli Luojan suorassa ohjauksessa vastuuttomana käskykylläisenä.
Eipä voinut tietää koska oli kristinopin mukaan luotu hyväksi.
Luomakuntahan lankesi syntiin Adamin lankeemuksen mukana, mutta ensin hyväksi luotu Saatana oli langennut ylpeyden syntiin jo aikaisemmin.
Jos ja kun(raamatussa ja siitä erään mukaisessa tulkinnassa) väitettään että "kaikki oli sangen hyvää", niin miten Saatana saattoi tulla ylpeäksi Jumalan luomassa täydellisessä hyvässä maailmassa?
Ja mistä tuo ylpeys tuli jos ei sitten Jumalasta? Jumalahan on
k a i k e n luoja?
Ja edelleen mistä se Saatana (ja myöhemmin ihminen) tiesi ylpeyttään ja väärintekoaan edes pelätä, kun hän ei vielä ollut tietoinen hyvästä eikä pahasta koska pahaa ei vielä edes ollut?
Maailmahan oli pelkästään valkoinen ja puhdas, mistä se musta sinne ilmestyi?
Ainoa looginen mahdolisuus on se että Jumala oli luonut tuon ylpeydenkin ja sallinut ensin Saatanan ylpistyä vaikka Kaikkivaltiaana kaiken ennaltatieävänä tiesi, että se johtaisi miljardien ihmisten kärsimyksiin.
Liha ja lihan halut sotii Jumalaa ja Jumalan tahtoa vastaan.
Lihassa ei asu mitään hyvää. Ihmisen henkisielu haluaa päästä Jumalan
yhteyteen,kuten alussa oli, mutta kun ei ole siihen voimaa.
Ainut apu siihen on Jumalan jo alussa lupaama käärmeen (saatanan)
pään rikkipolkija, kuoleman voittaja. Se on Jumalan vanhurskautus, joka
uskoo Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat, sillä ei ole yhtään eroitusta.
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa.,
Jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hön oli jättänyt rankaisematta, ennen tehdyt synnit. Hän vanhrskauttaa sen, jolla on usko Jeeskseen Kristukseen.
Paholainen on kiusaaja joka koettelee ihmistä ja ihmisen lujuutta pysyä sillä tiellä joka vie hengelliseen voittoon. Tuo tie oli jokaisen aineellisuuteen astuneen tiedossa. Kaikki mitä meillä on, on omaa valintaamme, Jumalamme ja paholainen ovat meissä lihallisissa ja meidän kuplassamme sisäisesti, ne mielestäni ovat yksi ja sama kokonaisuus. Itsestämme johtuu, kumman otamme vakavasti. Ihmisen järki pirstoo kokonaisuuden osiin, se ei anna meille todellista kuvaa maailmastamme vaikka järkeämme palvomme. Ei ole hyvää eikä pahaa, on vain erilaisuutta.
Jos me Hengessä vaellamme, niin emme lihan himoa täytä.
Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan, nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte
. Gal. 5:17-26
Paavali luettelee lihan ja Hengen teot hyvin ymmärrettävässä muodossa.
Siinä kerrotaan selkeästi hyvän ja pahan erilaisuus ja se, että ne eivät voi pulputa samasta kokonaisuudesta.
Pahuus on sitä, että aikuisen ihmisen tasolla henkisessä kehityksessään oleva tietää, tai voisi tietää tekojensa merkityksen. Eihän tunnoton lapsikaan voi tehdä pahaa Luojaa vastaan koska häneltä puuttuu siihen riittävä ymmärrys. Onkin ikävää, että uskovaiset eivät halua ymmärtää, että ihminen on vastuussa kaikista teoistaan itse.
Juuri siitä syystä Kaikkeuden Luoja teki ihmisestä vastuuvelvollisen, että tämä itse kasvaisi vastuulliseksi. Luoja ei tarkoittanut sitä, että joku vieras ihminen kantaisi vastuun toisen teoista ja lunastaisi toisen teot esim. kuolemallaan. Meidät on yksilöiksi erotettu Luojan suuresta kokonaisuudesta, että voisimme päättää itse ajatuksistamme ja muista teoistamme.
.
Vastuullisuusodotusten vuoksi Luoja ihmissielulle vastuun itsestään antoi. Myös sinä tiesit tehtäväsi täällä aineellisuudessa ennen kuin tänne tulit, eikä se ole sitä, että joku toinen laitettaisiin vastuuseen sinun teoista.
Minä tiesin tehtäväni ennen aineellisuuteen tuloani.
Se tehtävä oli löytää ja vastaanottaa Hänet joka on Jeesus Kristus, joka on ainut tie takaisin yhteyteen Isän kanssa.
Jumalan kutsumana ja hänen armostaan, minä olen hänet löytänyt,
eikä hän ole kaukana yhdestäkään meistä. Hän kutsuu armossaan jokaista,
pari kolme kertaa elämänaikana. Älä ylpeässä tyhmyydessäsi paaduta sydäntäsi.
Se kutsu voi olla viimeinen, eikä toista enää tule.
Jumalan armoa ja rauhaa sinulle eksynyt ja harhaileva sielu.
Ei harhaileva ja eksynyt voi olla rauhallinen.Ei Luojan armo, jos sellaista nimimitystä käyttäisi, ole kadoksissa niiltä jotka oman hengellisyytensä tuntevat. ja hyväksyvät olevaksi. Kaikki ihmiset palaavat jokus Itseensä, eli hengellisyyteensä. Jokainen nöyrtyy kuten Raamatun tuhlaajapoika kun elämä on mennyt liian vaikekeaksi.
Tuhlaajapoika söi sikojen kanssa sikojen ruokaa, kunnes löysi
"oman hengellisyytensä" viisastui, nöyrtyii siitä ja palasi Isän luo.
Samalla tavalla sain armon tehdä minäkin 45 vuotta sitten.
Ilman Jumalan armoa, joka on vain Jeesuksessa Kristuksessa, jonka Jumala antoi tieksi, takaisin Isän kotiin, ei voi olla rauhaa eikä toivoa.
Toden sanoit: Harhaileva on eksynyt, eikä hänellä voi olla rauhallinen.
Uskoon pamahtaminen on usein yhtä kuin henkiparannus ylitsepääsemättömistä vaivoista ja "henkinen halaus". Näin otaksun.
Sitä voimakkaammalta se tuntuu, mitä syvemmällä on.
Koin erikoisen tapauksen. Keskustelin uskoon pamahtaneen kanssa. Kerroin hänelle, että uskovainen ystäväni hylkäsi ystävänsä tämän käännyttyä jehovalaiseksi. Sanoin, että uskovaisen olisi pitänyt pysyä ystävänä. "Pamahtanut" oli samaa mieltä, mutta perusteli sen sillä, että voihan se kääntyä takaisin...
Minulle tärkeintä oli se, että hylkääminen ei ole oikein ystävää kohtaan. Huonoa käytöstä, epäoikeudenmukaisuutta. Toiselle hylkäämättömyys oli vain keino levittää omaa aatetta, eikä toisen olo kohtelusta sinänsä ollut tärkeää. Toinen oli vain väline oman asian ajamiseen.
Uskonnot levittävät/ylläpitävät erillisyyden harhaa.
Kirjoittamasi esimerkki on tästä oiva esimerkki.
Kun tulemme siihen tietoisuuden tasolle, että olemme kaikki yhtä, ymmärrämme, että kaikki uskonnot olivat vain erilaisia tapoja kokea yhteys Jumalaan. Erillisyys katoaa emmekä tuomitse toisiamme erilaisista tavoista toteuttaa henkisyyttä. Kun ymmärrämme, että Jumalakaan ei tuomitse ketään niin ei meidänkään tarvitse tuomita toisiamme. Voimme olla kaikki yhtä, toistemme ystäviä, uskomuksista riippumatta.
Tämä on henkistä kasvua rakkauteen, jonka haasteen jokainen meistä otti vastaan kun tänne tulimme.
On vain muistamista siitä keitä todella olemme.
Uskonnot ovat spiritualistisen maailmankuva alalahkoja. Ihmisen valittavaksi jäävät vain hengellisyyden kieltäminen tai siihen uskominen. Muita todellisia vaihtoehtoja ei ole tässä asiassa
Ihmiset kärsivät omien syntiensä tähden. Mikään ei muutu ellei kärsivä itse ensin muutu.
Tuo on aivan oikein,sillä olemme syyn ja seurauksen lain alaisia myös henkisesti, ja se on johtanut meidät kärsimykseen ja tuskaan
Ymmärtämällä kärsimyksiensä todellisen syyn, että minkä takia olemme joutuneet tuohon kärsimysten pyörään, ja tuo ymmärrys vapauttaa meidät siitä ja syntyy uusi ihminen joka on henkisesti vapaa karman laista
Eikä siinä asiassa auta älyllinen anaysointi vaan tarvitaan oivallusta joka näkee suoraan asian ytimeen
Tämä on Spiritualistien ja Idän uskontojen alaisten lakojen oma oppisivusto,
jolla ei ole pienintäkään yhteyttä eikä mitään yhteistä kristinopin kanssa.
On parempi jättää se heille, eikä seurustella harhaoppisten kanssa..
Joten So long
On varmaankin totta, että tämä sivusto kiinnostaa meitä hengellisiä ihmisiä, koska eipä täällä ole moniakaan uskovaisia pidempään viihtynyt.
Mitenkä erottelet hengelliset muista 'kuolevista'?
Minusta juuri spirituaalinen ihminen on hengellinen ihminen, koska hän tuntee ja tietää itsensä tai ainakin hänella kuva kokonaisesta itsestään.
Kyllä riivaaja henkiä on monenlaisia, Yhteistä niille on se, että ne eivät siedä puhetta, eikä opetusta Jumalasta, eikä Jeesuksesta Kristuksesta,
eikä uudestisyntymisestä Jumalan lapseksi.
Luvussa Markus 5: on siitä opettava esimerkki.
Tietääkö ihminen itse milloin hänen tekojaan johtaa "riivaaja" tai joku muu vastuuton itsen ukopuolinen? Jos tietää, niin mistä?
Ihmisen tekemisiä ja tahto-toimivuutta ohjaa ( eli tekoihin/tekemättä-jättämisiin ja niiden motiiveihin vaikuttaa) niin moni asia taustalla, että on vaikea saada selville sitä varsinaista alku-syytä mistä mikäkin teko alunperin kumpuaa esiin, tai jää tekemättä.
Myös erillaisten tekojen "pahuus" ja "hyvyys" riippuu paljolti näkö-vinkkelistä. Toki on yhteneviä näkemyksiä siitä mikä on oikein ja väärin yhtenäisen elämän kokemuksen mukaan, mutta se kuka on lopulta oikeasti vastuussa "hyvistä" ja "pahoista" teoista on vaikea oikeudenmukaisesti hahmottaa.
Siksi myös tuomitseminen oikeudenmukaisesti on mahdotonta ja monesti täytyy kausaaliketju syiden ja seurausten osalta katkaista juuri raasti "syyllisen" kohdalla poikki, jotta tuomio voidaan julistaa, mutta se ei siis takaa oikeudenmukaista tuomiota.
Ihminenhän on paljolti syytön pahuuteensa ja ansioitunut hyvyyteensä juuri kausaalisuutensa vuoksi.
Siis siksi että geenit, ympäristö ja kaikki se staffi muovaa meitä ja emme voi kaikilta osilta vaikuttaa siihen millaisiksi tulemme. Tämä merkitsee sitä että Jumala olisi Tekijänä(kristiusko,Islam j.n.e) epä-oikeudenmukainen tuomitessaan tehtyjään.
Mutta itse kysmykseesi on vaikea vastata? Sillä kuka ihmisessä toimii ja tekee tekoja kun ihminen ei ole itseään alusta asti voinut "laaduttaa"?
Tavallaan siis voidaan ajatella että ihmisiä ohjaa useammatikin "riivaajat", "enkelit" tai itse "Jumala" kaukaa kausaaalisuudesta, tai aivan nyky hetkessä aivan sen mukaan mitä tekoja katsotaan hyviksi, pahoiksi j-n-e.
Riivaajat, saatana, suojelus-enkelit sun muu sellainen on ihmisen kehittämää tarpeistoa ihmistä kohdanneelle pahalla, hyvälle ja sillä viisii.
Jumalan laki on mielestäni tasapainonlaki. Harmonia ei ehkä ollut riittävä Jumalan (tarkoitukseen)? koska Jumala otti käyttöönsä polaarisuuden, joka on tehokkaampi vauhdittaja kuin ykseys. Ykseys edellyttää kehittyneisyyttä sieluilta. Minusta, vaikka asiasta kysyinkin, jokainen sielu kykenee laajentamaan itse itseään, koska meillä on karmanlaki. Karma antaa kausaalisen vahvistumisen, Eikä se kysy, tahdotko, vaan se pakottaa laiskimmankin sielun kehittymään.
Puhdas rakkaus on sielulle ominainen tila koska se on sama kuin Jumala. Puhdas rakkaus on täydellinen koska se on vapautunut polaarisuuden antamista kasvattavista kahleista. Mehän olemme täällä karaistumassa.
Näin minä arvelen.