Ateistien suhteelliset ja subjektiiviset moraalilait

"absoluuttiset moraalilait ... koska tällaiset lait ovat olemassa"

Mitkä ne ovat? Missä ne sanotaan? Millä tavoin niiden absoluuttisuus tulee ilmi ei-ateistien elämässä (siis niiden, joille ne ilmeisesti tulevat "annettuina", koska sinun mukaasi niitä ateisteilla ei ole)? Onko niitä kukaan ei-ateisti koskaan rikkonut? Mitä tapahtuu, jos niitä rikkoo?
Vastaa nyt noihin ekaksi, niin päästään paremmin jyvälle.

Uskovaisilla on joku pyhä kirja, jota he noudattavat. Ilman pyhiä kirjojansa he taantuisivat täydelliseen barbarismiin, lahtaisivat toisiaan silmittömästi, sekaantuisivat eläimiin, ääntelisivät kuin villipedot ja kylpisivät omissa eritteissään kuin mielipuolet. Välillä monet uskonnolliset tahot taantuvatkin tälle tasolle.

Ateistit ja maallistuneet ovat taas kehittyneet barbarismin yläpuolelle ja ovat havainneet, että omien havaintojen pohjalta voi järjen avulla luoda käyttäytymissääntöjä, he myös kykenevät yhteistyöhön ja sopimusten luomiseen keskenään. Uskovaisten on mahdotonta ymmärtää tätä, siksi he luulevat, että kaikkien ihmisten mielestä olisi järkevää sekaantua puluihin, ellei raamattu sitä kieltäisi.

Jumalallisen moraalin läpitunkema, elävässä uskossa oleva lestadiolaisisä tuumii: "Kiksautanpa tuota tytärtäni, kun sillä on niin seksikäs pylly." No ei kun tuumasta (!) toimeen. Sitten hän mietti jälkeenpäin että: "Oho, tais tulla tehtyä syntiä." No, ei se mitään. onneksi huomenna on seurat. Siellä sitten hän mitään sanomatta nostaa kätensä pystyyn seurapenkissä ja saarnamies julistaa: "Jeesuksen nimessä ja veressä on kaikki synnit anteeksi." Hän menee kotiin ja sanoo tytärelleen: "Et sitten puhu koskaan kellekään, ainakaan poliisille mitä tapahtu eilen. Iskä on nyt saanut sen synnin anteeksi ja jos puhut, niin se synti tuleekin sinulle ja joudut kadotukseen!"

Absoluuttisia jumalan antamia moraalilakeja ei ole olemassakaan vaan ne ihmisen itsensä keksimiä, ja julistetaan ne absoluuttisiksi juman nimissä, jota uskonto voi
pitää sillä ihmistä pelossa ja herran nuhteessa
Uskonnon julistamat hyvän idean mukaiset moraalisäännöt ovat olemassa vain pahan ikuistamiseksi maailmassa, ja historia todistaa sen
Ajaton rakkaus ainut absoluutti maailman kaikkeudessa, ja me olemme osa sitä, mutta me pahn vallassa olelessamme emme ole siihen kosketuksissa
Kun tuo pahuus perisynti on pois, niin tuo rakkaus tulee sydämmeemme, niin silloin tiedämme mikä on oikein, koska emme tunne enään vihaa ketään kohtaan

Näyttäkää minulle 1 kohta raamatusta tai mistä tahansa kristinuskon tunnusmerkeistä, joista kaksi tai useampi uskovaista on sataprosenttisesti samaa mieltä niin minä näytän teille ihmeen. Ja ison.

Sinunkin moraalisi on tilanteesta riippuvainen, ihan kuten kaikilla muillakin. Se ei ole absoluuttinen tai staattinen. Ja se on sinun moraaliasi, vaikka yritätkin ulkoistaa sen jumalolennolle. Ihan sinun omaasi.

"1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia."
Eli jos uskotte Herraamme Jeesukseen Kristukseen kuin Jumalaan
rikotte tätä käskyä.

"2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä."
Alun perin käsky kuului: "Älä lausu turhaan Herranm Jumalasi nimeä."
Muuttamalla sanamuotoa Jehovantodistajat ja "tosikristityt" pääsivät
tunnontuskistaan.

"3. Pyhitä lepopäivä."
Ken sunnuntaina töihin on eksynyt on siis syntinen.

"4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi."
Voi voi... Suurin osa viime (ja nykyisestä) sukupolvista syyllistyvät tähän.

"5. Älä tapa."
Kuule kuinka eläinkunnan vaikerrus täyttää maan.

"6. Älä tee aviorikosta. "
Ennen: "Älä tee huorin". Olkoon muoto mikä tahansa niin valitettavasti
tämä on aika yleistä.

"7. Älä varasta."
OY Konttoritarvike AB kiittää kauniisti.

"8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi."
Valkoiset valheethan eivät ole syntiä.

"9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta."
Aviero on ihan jännä prosessi... Siinä voi mennä talokin alta
jos sen omistaa yhdessä (vaikka itse olisi sen aiemmin rakennuttanut).

"10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu."
Kuten edellisessä... Tosin tämäpä taitaa olla yleisempää siellä rapakon takana.

Elikkäs siinä teille absoluuttista moraalia.

No lait meille on antanut Rooman valtakunta, tuskin jumala.
Sinä paasaat moraalista. Onko sinullakin sellaiinen moraali, että ei saa esim. tehdä hyviä tekoja, koska se ylpistää? Voi herrajjumala.
Jos joku on pedofiili, niin se on tuomittava teko, tarkasteli sitä ateisti, helluntalainen, muslimi, hindu, buddhalainen tai vaikka punaista puu-ukkoa palvova poppamies.
Absoluuttiset moraalilait eivät tule jumalasta, vaan yhteiskunnallisesta yhteneväisyydestä. Ks. Hobbesin yhteiskuntateoria ja lakkaa vääntelemästä filosofiaa niinkuin sekin olisi "jumalasta".

''Mistä ateisti voi tietää, mikä on oikein ja mikä väärin? Jos ei ole Jumalaa, niin kuka on antanut heille moraaliset lait ja normit? Jos heidän moraaliset lait ovat ihmisten antamia, niin kuinka he voivat tietää, että ne ovat oikeat? He eivät voi tietää sitä yhtään mistään!''

No mutta jo 4-vuotias ymmärtää sen, että jos satutat toista, teet väärin! Siihen ei tarvita Raamattua eikä Jumalaa sanelemaan mikä on oikein ja mikä on väärin, jos ihminen vain osaa käyttää omia aivojaan! Otetaan esimerkiksi, jos aikuinen ihminen käyttää lasta seksuaalisesti hyväkseen, hän tekee väärin. Kaikki varmasti tietävät miksi lapsen seksuaalisenhyväksikäytön sanotaan olevan väärin. Tämä ihminen, joka on syyllistynyt tähän tekoon, on joko henkisesti sairas ja tarvitsee hoitoa, tai sitten hän on kadottanut ihmisyytensä, ja kykynsä tuntea empatiaa. Hän ei yksinkertaisesti tiedä, miten muita ihmisiä tulisi kohdella. Ja tämä niin sanottu ''pahuus'' ei johdu siitä uskooko tämä yksilö Jumalaan, vai eikö hän usko, vaan se kumpuaa ihmisestä itsestään. Uskonnolla, tai uskkonnottomuudella ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Mielestäni, kuka tahansa voi tehdä ja elää miten tahansa, KUNHAN se ei vahingoita muita ihmisiä, yhteiskuntaa tai ympäristöä. Otetaan esimerki homoseksuaalisuus, jos kaksi tasavertaista aikuista ihmistä rakastavat toisiaan, niin mielestäni Raamatulla, tai muilla ihmisillä ei ole oikeutta puuttua asiaan. Ja nyt, että säästyttäisiin turhilta kommenteilta joissa homoseksuaalisuutta verrataan eläimiinsekaantumiseen, niin jokainen tervejärkinen ihminen ymmärtää näiden kahden eron. Se jolle tuo on epäselvää, voi pysähtyä hiljaa mielessään pohtimaan kerran jos toisenkin.
Kiitos.

Moraali on syntyisin siinä ajassa syntyneistä tarpeista.Jokainen kai mieltää sen oikeaksi itselleen , ettei häntä tapettaisi tuosta vaan , jonkun hulluuden puuskassa.
Omaisuuden kertyessä maanviljelyn synnyttyä keräilytalouden tilalle alettiin varjelemaan omaisuuttakin ,koska sitä alkoi kertymään ihmisille.Kuka antaa omaisuuttaan toiselle tuosta vaan ?

Ihmsen sanaan tuskin oltaisiin uskottu kovinkaan painavasti, mutta Jumalan sanalla on jo painoa.
Nykyisin saattaisi jo pelkkä oikeusvaltio ajaa ihmisten oikeuksia kunnian ,koskemattomuuden ,omaisuudensuojan jne asioissa.
Lainsäätämisen ja oikeusjärjestelmän vakiintuneisuus sekä sanktiojärjestelmän olemassaolo korvannee hengelliset sanktiot, kuten helvetin.
Lisäksi ihminen on lauma-eläin , jolle laumaan kuuluminen on tärkeää.Lainsäädäntö antaa rajat ,milloin olet sovelias kuulumaan laumaan.Ihminen ei mielellään joudu ulos laumasta, sillä villipedot odottavat saalista juuri lauman ulkopuolelle joutuneista

Tässä uskisten käsitys subjektiivisesta moraalista http://www.youtube.com/watch?v=44ilZq3R900&feature=feedu

moraaliset lait juontavat ihmisen psykologisesta perimästä joka on kaikille sama oli uskovainen tai ateisti

Tuon perimän osa on toisen ihmisen hyväksikäyttäminen sekä taloudellisesti ja
henkisesti ja moraalisäännöt ovat tämän tosiasian säätelemistä säännäillä mikä on sallittua riistoa ja mikä ei ja siitä on seurannut sen mukaiset lait jossa demokraattiset oikeudet on riiston vapaus kaikille ja diktatuuri,että tuo riiston vapaus on yksillä ja harvoilla

Tuolta pohjalta on tehty myös jumalan lait ja keksitty jumala auktoriteetiksi, että ihmiset noutattaisivat niitä