Kauan odotettu eläke...

Ollaan sitten eläkkeellä 40 vuoden työuran jälkeen.. Ollut aina tiukkaa kun olen ollut yksinhuoltajana. Vaikka lapset ovat lähteneet ei koskaan ole jäänyt mitään säästöön... Nyt sitten pitäisi elää noin puolella palkalla... on vanha auto joka vie liikaa bensaa mutta ei ole varaa vaihtaa... se onkin ainoa luksusta mitä minulla on... mutta kallis. Herään aamulla ja lähden lenkille, syön aamiaista ja mitä sitten...jään kattoo teeveetä. Ei ole varaa kutsua ystäviä kylään, lapsenlapset tietävät jo että minun jääkaappi on yleensä tyhjä, tuntuu pahalta kun ei voi enää mennä heidän kanssaan Mäkkäriin tai teatteriin jos ei nöyränä pyydä heidän vanhemmilta rahaa. Joskus kadehdin ystäviäni jolla on edes kumppani joka jakaa talouden menot ja jotkut eivät koskaan edes ole tankannut autonsa itse. Lapsillani on molemmilla hyvin menestyneet firmat, hienot talot ja autojaan vaihtavat joka toinen vuosi. Olen joskus pyytänyt apua laskujen kanssa mutta kuulemma jokainen elää tulojensa mukaan :)). No olen aika terve vielä mutta joskus tuntuu kyllä että elämässä ei löydy enää mitään iloa paitsi tietysti ihanat lapsenlapset. Tiedän kyllä että monilla on asiat paljon huonommin...