Kuultua

*Kuinkas on tämä asia*
>>Oen kuullut että Jt :t eivät usko sielun kuolemattomuuteen>>

Jt-opin käsitys ihmisen sielusta on oikeastaan sama kuin ateisteilla: ihmisellä ei fyysisen ruumiinsa lisäksi ole mitään erillistä kuolematonta osaa. Kun ihminen kuolee, niin myös sielu kuolee.

>>muualla kuin Jumalan yhteydessä>>

Jehovan todistajat odottavat kuoleman jälkeen tapahtuvaa uudelleenluomista. Taivaspaikkoja on kuulemma 144 000 erikoisasemaan valitulle ihmiselle (hengellä voidellut), ja nämä luodaan enkeleitä korkeammiksi kuolemattomiksi olennoiksi taivaaseen. Muut kuolleet Jehovan todistajat odottavat paratiisipaikkaa maan päältä ja heidät luodaan uudelleen fyysisiksi ihmisiksi, hieman samaan tapaan kuin juutalaisen taruston Golem:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Golem

Heillä on hyvin materialistinen näkemys elämästä.

MITÄ sinulle tulee mieleen, kun kuulet sanat ”sielu” ja ”henki”?
Monet uskovat, että ne tarkoittavat jotain näkymätöntä ja kuolematonta osaa ihmisessä.
He ajattelevat, että kuolemassa tuo näkymätön osa sitten lähtee ruumiista ja jatkaa elämää.
Tämä uskonkäsitys on niin yleinen, että monet yllättyvät saadessaan tietää, ettei Raamattu opeta mitään sellaista.
Mitä sitten ovat sielu ja henki Jumalan sanan mukaan?

”SIELU” RAAMATUSSA

Tarkastellaanpa ensin sielua. Raamattuhan kirjoitettiin alun perin pääasiassa hepreaksi ja kreikaksi.
Puhuessaan sielusta raamatunkirjoittajat käyttivät heprean sanaa ne′feš tai kreikan sanaa psy·khē′.
Nämä kaksi sanaa esiintyvät Raamatussa pitkälti yli 800 kertaa,
ja Uuden maailman käännöksessä niiden vastineena on yhdenmukaisesti ”sielu”.
Kun tutkitaan tämän sanan käyttöä Raamatussa,
käy selvästi ilmi, että se viittaa pohjimmiltaan
1) ihmisiin, 2) eläimiin tai 3) ihmisen tai eläimen elämään. Katsomme nyt esimerkkejä näistä kolmesta merkityksestä........
http://www.watchtower.org/fi/bh/appendix_07.htm

Hesekiel 18.luku
4. Katso, kaikki sielut ovat minun:
niinkuin isän sielu, niin pojankin sielu - ne ovat minun
Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava.
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Hes.18.html