Millaista ois elämä ilman uskoa?Mä ainaki uskon
Jumalaan ja se tuo mulle turvaa.En kuulu
mihinkään lahkoon tai semmoseen,mutta silti voin
tuntea oloni turvalliseksi.Aina ku on hätä niin
voi rukoilla.Joskus tuntuu että Jumala ei
kuule,mutta kyllä se kuulee.
Jumalaan ja se tuo mulle turvaa.En kuulu
mihinkään lahkoon tai semmoseen,mutta silti voin
tuntea oloni turvalliseksi.Aina ku on hätä niin
voi rukoilla.Joskus tuntuu että Jumala ei
kuule,mutta kyllä se kuulee.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kyllä nyt taas pääsee kaikenmaailmansaarnaajat
vauhtiin.
voevoevoevoevoevoe
Siinäpä se tuliki
Heb.11:6. Mutta ilman uskoa on mahdoton olla
otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee,
täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän
palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
1.Sam.26:23. Herra palkitsee jokaiselle hänen
vanhurskautensa ja uskollisuutensa..
"jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä
kirotko."(Room. 12:14)Amen...Siunausta
Sinullekin, Jumalan kuva...
ihan tavallista mutta jumalat ei sotke
Kun kysyin,voiko uskoa olematta
fundamentaisti,niin sain vastaukseski,etten ole
oikea uskova.Että näinkin voidaan tuomita!!
Kyllä voi uskoa olematta fundamentalisti, fundeja
täytyy jotenkin vaan suvaita.. ihmettelen, kyylä
sitä, että pitävätkö kaikki fundikset itseään
edes fundiksena, ne kokee, että ne on oikeassa ja
se on niille niin, eikä siitä auta mikään, eikä
tarvitse.. Mun mielestä oma usko pitää löytää
itse.. miten se menee, en tiedä.. Ei ihminen
tietenkään tolla tavalla sais tuomita, sitä en
hyväksy. Joskus oon sanonu, että oo sit sitä
mieltä, mutta älä mun tuomiion puutu, ei oo
kenenkään toisen ihmisen asia. Ei kannata
fundistakaan syytellä, kyllä niiten kans jotenki
pärjää...
Jos kuvittelen elämääni ilman uskoa, voisin saman
tien kuvitella olevani täysin eri ihminen. Usko
liittyy mielestäni persoonallisuuteeni niin
kiinteästi, että jos se repäistäisiin pois,
rapisisin ja jäljelle jäisi vain kuori. Minä en
olisi minä.
Jos minulla ei olisi uskoa, pelkäisin varmasti
joka hetki. Sillä maailmassa, jossa ei olisi
ketään paimentamassa, eikä ketään, johon turvata,
olisi helppo eksyä ja kadota, jopa omaan itseensä.
Ei olisi myöskään mitään selviä arvoja vaan
kaikki olisi kaaosta. Millään ei olisi
merkitystä, vaan kaikki tapahtuisi sokean,
persoonattoman sattuman kautta. Maailma olisi
yhtä kuin kulissi, ulkoa eloisa mutta sisältä
tyhjä, jossa minä hoipertelisin päämäärättömästi
oman onneni nojalla.
Onneksi näin ei kuitenkaan ole. Tässä oli kenties
karmein kuvitelmani tältä erää.
päämääräthän sinä laitat itse omalle elämällesi.
niin ettei sinun päämäärätön tarvitse ilman
uskontoa olla.
kaaosta sen sijaan on jäsenneltävä oli sitten
uskovainen tai ei.
jopa tämä tietotekniikka ja mediakaaoskin ovat
aika valtavia tänään, samoin kaikki poliittinen
ja ympäristökaaos.
onhan hyvä jos voi aina vain turvata johonkin
kuviteltuun turvaan.
yhtä hyvä on kuitenkin hyväksyä tosiasiat ja
ehkäpä vielä yrittää tehdäkin jotain asioitten
hyväksi, sen sijaan että vain rukoilisi ja
turvaisi.
jos ei jaksa niin sekin on hyväksyttyä, mutta kun
ajattelee miten ihminen on pilaamassa maapallon ,
eläinten ja itsensä terveyttä, olis mukava kun ei
vain ajateltais että tää on jumalan tahto.
vaan toimittais ja tehtäis se mitä tehtävissä on.
... on todellista elämää!
En usko jumalaan enkä saatanaan, enkä tarvitse
mitään korkeampia voimia turvakseni. Minulla on
paljon luotettavia ystäviä, joihin voin turvata
hädän hetkellä. Ja he kuulevat avunpyyntöni.
Elämässä pärjää parhaiten, kun uskoo itseensä ja
omiin mahdollisuuksiinsa. Jokainen on oman
onnensa seppä.
Uskovaisten elämä on maanpäällistä helvettiä,
jonka he tekevät itse taistellessaan kynsin
hampain taivasosuudestaan.
Rukoilkaa, rukoilkaa
mitään ei tapahdu
Jumala ei kuule -
sitä ei ole.