Konkreettinen viha, 'hyökkääminen' eli jokin
teko, ilmaisu, mistä se nousee?
Syntyykö tämä vihaisuus PELOSTA, oman itsen, oman
maailmaan asennoitumisen SUOJELEMISEN tarpeesta?
Onko vihalle olemassa kasvualusta jo etukäteen
oletetusta uhasta, epävarmuudesta, vaikka kukaan
ei ehkä uhkaakaan?
Miksi näyttää olevan tärkeää, että 'vihollinen'
PYSYY 'vihollisena'?
Täällä näyttää usein siltä, että vastakkain
oleminen vain vahvistaa eroja ja raja-aitaa?
(EI suinkaan aina!!!)
Oma näkemys näyttää usein lujittuvan, ei jakseta
keskustella kiivailematta (toisinaan ei).
''Riippumatta siitä onko se mihin ihmiset uskovat
totta vai ei, se mihin he uskovat saattaa tulla
TODELLISUUDEKSI TEKOJEN kautta''....
(.. intifada, jihad, etc,..)
En tarkoita, että pitäisi noista ääri-ilmiöistä
puhua, vaan näitä keskusteluja lähtökohtana
pitäen.
teko, ilmaisu, mistä se nousee?
Syntyykö tämä vihaisuus PELOSTA, oman itsen, oman
maailmaan asennoitumisen SUOJELEMISEN tarpeesta?
Onko vihalle olemassa kasvualusta jo etukäteen
oletetusta uhasta, epävarmuudesta, vaikka kukaan
ei ehkä uhkaakaan?
Miksi näyttää olevan tärkeää, että 'vihollinen'
PYSYY 'vihollisena'?
Täällä näyttää usein siltä, että vastakkain
oleminen vain vahvistaa eroja ja raja-aitaa?
(EI suinkaan aina!!!)
Oma näkemys näyttää usein lujittuvan, ei jakseta
keskustella kiivailematta (toisinaan ei).
''Riippumatta siitä onko se mihin ihmiset uskovat
totta vai ei, se mihin he uskovat saattaa tulla
TODELLISUUDEKSI TEKOJEN kautta''....
(.. intifada, jihad, etc,..)
En tarkoita, että pitäisi noista ääri-ilmiöistä
puhua, vaan näitä keskusteluja lähtökohtana
pitäen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eikö kaikki tunteet vaadi syntyäkseen sekä
biologista pohjaa hormonien toiminnan kautta,
että ajatuksia, jotka tukevat tunteiden
kehittymistä. Nämä tukevat toisiaan ja
kuljettavat tunnetta eteenpäin.
Viha voi olla reaktio epäoikeudenmukaisuutta
vastaan sekä biologisesti (pelkoreaktio), mutta
myös ajatteluna esim. kohtuutonta tekstiä tai
TV:ssä näkyviä tapahtumia kohtaan (sodat,
nälänhätä, murhat).
Kuitekin se, miten ajatukset tunnetta kuljettaa,
riippuu varmasti kulttuuritaustasta. Jos
yhteiskunta vihaa länsimaista kulttuuria ja
tapoja ja pitää arvossa vain omia perinteitään,
nostaa tällaisissa olosuhteissa kasvaaneessa
länsimaiset tapahtumat jopa vihan tunteita.
Vaikka länsimaiset pitäisivät tapahtumia täysin
normaaleina ja kulttuuriinsa sopivina.
Vastaavasti buddha-patsaiden joukkomurskaus
synnytti useissa historiaa ja kulttuuria (sekä
tietysti buddhalaisuutta) arvostavissa vihan
tunteen pintaa, mutta patsaiden tuhoajat pitivät
sitä hyvänä tekona uskoaan kohtaan.
Olosuhteet, kulttuuri, historiallinen tilanne,
kasvatus ja uskonto vaikuttavat vihan tunteeseen
arvojen kautta. Mitä kukakin tärkeänä pitää, sitä
hän puolustaa ja sitä kohtaan hyökkäämistä hän
torjuu, ja kenties vihaakin.
Ihminen tosin on (tai ainakin pystyisi olemaan)
ajatteleva eläin, siten, että voisi hillitä
tunteitaan, kuten vihaa ja toimia
rationaalisesti. Mutta onko tunteiden kieltäminen
itsensä kieltämistä ja johtaako se ahdistukseen,
vai tekeekö se meistä loogisia koneita ja
älyykkäästi hyvin toimivia?
kyllä minusta tuossa jumalan kuva-tapauksessa
johtaa seksuaalisten tunteitten ja halujen
kieltäminen ja tukahduttamisyritykset ihan
selvästi kamalaan kammottavaan kateuteen niitä
kohtaan joilla on tai jotka yrittävät kehittää
seksielämäänsä ja parisuhdettaan tuolla toisella
foorumilla.
tuollainen ihminen on vaaralline itselleen ja
muille.
hän on jo omassa kiirastulessaan ja
tulijärvessään jo maan päällä.
miesparka.
Mitähän kaikkea siihen liittyykään! On vaikea
edes yrittää olettaa miltä jostakin toisesta
todella tuntuu.. Jokin varhainen tai jokin
ratkaiseva turhautuminen, jokin että on jäänyt
vaille ymmärtävää myötätuntoa, on ehkä voinut
johtaa oman merkityksettömyyden tunteeseen,
elämältä katoaa arvo. Kenties voi myös tapahtua
niin, että jokin pettymys voi oudolla tavalla
seksualisoitua, vaikka siitä alunperin ei
lainkaan ollut kysymys. Mutta mistä apua, mistä
uusi alku? En tiedä. Jokin vain ajaa vaikka
väkivaltaan, niin että edes se antaisi jotakin
eloa 'kuoleman' uhan alla.
Varmaan ovat tunteet myös biologisia ja aivan
fyysisiä ja se miten ne nimetään riippuu paljon
kulttuurista. Kaikilla kulttuureilla on kuitenkin
joitakin yhteisiä tunteita, jotka kaikki
tunnistavat, en niitä tarkkaan muista, mutta viha
on kyllä yksi (ilo, häpeä, pelko??) Hyvät ja
kauniit ohjeet ja opetukset eivät aina riitä.
Sosiaalisuus on asia, jota ei voi oppia
kirjoista, vaan vuorovaikutuksessa ihmisiin,
joihin on kiintymyssuhde, vanhemmat.
Minussa buddhan patsaitten 'murhaaminen' herätti
kammoa, ei niin niitä ihmisiä kohtaan, kun en
heistä mitään tiedä, hämmennystä, en voinut edes
katsoa, suru.
Naiset ovat reaktiivisempia olentoja, he kai
ilmaisevat tunnetta, miehet taas, länsimaissa
ainakin (patriarkaalinen perinne) pyrkivät
kontrolliin, hm..entäs islam?! Maahanmuuttajat!
Naiset kokevat jälkeen päin
jotenkin 'epäonnistuneensa' kun riehuivat, mutta
miehillä on toisin..hommien hoito ja järjestyksen
pito on perinteisesti kuulunut heille, miten lie.
Ajat kyllä ovat muuttuneet..
Muistui mieleen tarina orpokodista ainakin sata
vuotta sitten: Lapsia kuoli paljon, mutta
jostakin syystä oven pielessä nukkuvat lapset
säilyivät hengissä. Syyksi ilmeni se, että
yövartijanainen antoi viimeiselle, lapselle oven
suussa, suukon lähtiessään. Mietin tunteitten
hiipumista, se taitaa tappaa.. ainakin lapsen.
Niin, varmaankin kaikki maailman ihmiset joskus
tuntevat vihaa tai iloa kulttuurista riippumatta.
Tarkoitinkin niitä syitä, jotka vihan tunteen
aiheuttaa. Eli eri asiat synnytävät eri ihmisissä
eri tavalla tunteita riippuen ihmisen
arvomaailmasta, joka paljolti muokkautuu
kasvamisen aikana.
Eri kulttuureissa tunteita ilmaistaan eri
tavoilla, 'arabihymy' ei kerro välttämättä
hyväntuulisuudesta, eipä japanilainenkaan,
kasvojen ilme pidättyväinen ja voivat kertoa hymy
kasvoilla ja melkein nauravalla äänellä jotakin
hyvin surullista - olen telkkarista pannut
merkille, eivätkä he mielellään sano koskaan
suoraan 'ei', vaan se pitää jotenkin vain
ymmärtää.Vaikka he ovatkin, japanilaiset,
jotenkin pidättyvämpia, niin en usko, että he
millään tavalla ovat tuntettomampia.. Menee
sivuun. Mutta jotenkin kun ajattelee, että
Helsingin itä-keskuksessa on kuin ulkomailla,
että mitenkähän meidän kulttuuria, aika
paljastavaa, tulkitaan. varmaankin syntyy
helposti väärintulkintoja.
Meillä taas jonkin verran korostetaan tunteitten
ilmaisua - mitenkähän on...kai me vielä jotenkin
ollaan vanhemmat ainakin suomalaisia
jurottajiakin..
syynä aikuisiän vihaan voi olla lapsuudessa
koettu vanhemman ihmisen välinpitämättömyys
lapsen omaa tahtoa ja tunteita kohtaan.
auktoritäärinen, siis vanhemmat aina ainoita
oikeita kurittajia ja tietäjiä, joilla on kaikki
oikeus ja lapsella ei mitään, tekevät myös pahaa
jälkeä.
monella kiihkouskovaisella on varmasti pohjana
tällaista kasvutaustaa.
pahoinpideltyjä lapsia psyykkisesti ja/tai
fyysisesti.
maailamsta tulle musta-valkoinen, hyvä tai paha.
ihmisistä tulee myös hyviä tai pahoja j n e
tuollainen aggressiivinen saarnaaminenkinhan on
juuri psyykkistä väkivaltaa minun mielestäni.
tällaiset ihmiset ovat aina joutuneet itse
elämässään kokemaan paljon väkivaltaa- joko
psyykkistä painostusta tai fyysisiä rangaistuksia
ymmärtämättä syitä miksi.