ORAVANPYÖRÄ

Kahlittuna osana suurta systeemiä ja oravanpyörää.

Ajatuskin ahdistaa. Työ, kello, kalenteri, raha. Mikään edellämainituista ei tee minua onnelliseksi. Mutta vaihtoehtoja ei ole. Ilman rahaa ei elämässä pärjää. Ilman työtä rahaa ei saa. Työ edellyttää kellon ja kalenterin mukaista elämää. Koko elämä on pätkitty vuosiin, kuukausiin, päiviin ja tunteihin, tehokkuuden takaamiseksi.

Olemme pelinappuloita suuressa systeemissä. Sanotaan että ihminen on oman onnensa seppä ja oman elämänsä kuningas, mutta on mahdotonta irroittautua valtavasta oravanpyörästä ja elää juuri niin kuin haluaa.

Kaiken kiireen keskellä ja äärimmäisen tehokkuuden saavuttamisen ohella unohdetaan tärkein. Merkitsee vain se, mitä sinulla on ja kuinka paljon sitä on. Fyysinen on voittanut Henkisen tärkeyden kamppailussa.

Se, miltä näytät, määrittää sen, kuka olet. Onko tämä millään tasolla oikein tai normaalia?

En muista milloinka viimeksi olisin herännyt aamulla, tuntien että olen täysin vapaa, voin tehdä mitä haluan ja mennä minne haluan. Vapauttani rajoittaa raha, sekä yhteiskunna luomat paineet.

En voi väittää, etten nauti elämästäni. Olen onnellinen, ihanien ihmisten ymäpäröimä ja tyytyväinen työhöni.

Mutta mikäli olisin saanut valita; haluanko elää kahlittuna jättimäiseen systemaattiseen oravanpyörään, vai vapaana maailmassa, jossa materjalistisuus on kauhutarina, sanaa "raha" ei olisi ja ihmiset eläisivät vapaana keskittyen sisimpään - valitsisin epäilemättä viimeisimmän vaihtoehdoista.

Tärkein tuhotaan.