Rakkaat ystävät. Meillä on huomenna (3. kesäkuuta)
innolla odotettu keskustelu P. Henrikin kirkossa suomalaisesta katolilaisesta identtiteetistä. Edellinen keskustelu oli tarkoitettu maallikoille, mutta piispa tietysti ilmestyi siellä - kutsumattomana vieraana.
Me olemme ahdistuneita, jotkut meistä pelkäävät,
(en vaan tiedä miksi) hiippakuntamme on pahasti jakautunut. Rakastettu isä Jan Aarts on mahtikäskyllä ajettu pois Suomesta. Opus Deitä
ei saa arvostella sanallakaan, muuten silloin
taistelemme Jumalan rakkautta vastaan, kuten
piispa on meitä varoittanut. Minulla on pyyntö.
Rukoilkaa puolestamme, että isä Jan voisi tulla
takaisin ja että pelko, joka aikaisemmin meillä oli tuntematon, häviäisi. Pyydän tätä ekumenian
nimessä, jonka ahkera esitaistelija isä Jan vieläkin on, pyydän RAKKAUDEN nimessä. Auttakaa!
innolla odotettu keskustelu P. Henrikin kirkossa suomalaisesta katolilaisesta identtiteetistä. Edellinen keskustelu oli tarkoitettu maallikoille, mutta piispa tietysti ilmestyi siellä - kutsumattomana vieraana.
Me olemme ahdistuneita, jotkut meistä pelkäävät,
(en vaan tiedä miksi) hiippakuntamme on pahasti jakautunut. Rakastettu isä Jan Aarts on mahtikäskyllä ajettu pois Suomesta. Opus Deitä
ei saa arvostella sanallakaan, muuten silloin
taistelemme Jumalan rakkautta vastaan, kuten
piispa on meitä varoittanut. Minulla on pyyntö.
Rukoilkaa puolestamme, että isä Jan voisi tulla
takaisin ja että pelko, joka aikaisemmin meillä oli tuntematon, häviäisi. Pyydän tätä ekumenian
nimessä, jonka ahkera esitaistelija isä Jan vieläkin on, pyydän RAKKAUDEN nimessä. Auttakaa!
Vastaukset 12
Vanhimmat
... vaikka järjestön perustajan erästä kirjaa olen lueskennellut. Pessimismiin taipuvaisena väitän, että isä Jan ei saa palata Suomeen. Vai voisiko piispa Josef peruuttaa käskynsä ja myöntää olleensa väärässä (jos oli väärässä)?! Antakoon ihmisiärakastava Jumala Helsingin kat.hiippakuntaan ja hiippakuntalaisille iloa ja rauhaa.
kiista niin periaatteellinen, ettei KP piispa Joosef kertakaikkiaan voi enää perääntyä ja päästää isä Jania takaisin Suomeen...
Olen muutaman vuoden ajan sivusta seurannut Suomen katolisen kirkon elämää. Olen tavannut henkilökohtaisesti edesmenneen Piispa Verschurenin sekä useita katolisia sielunpaimenia, myös Isä Jan Aartsin. Olen osallistunut kolmesti Pyhän Henrikin messuun Köyliössä sekä ekumeenisissa yhteyksissä vieraillut Helsingin p.Henrikin kirkossa. Olen tuntenut sympatiaa tätä pientä mutta uskossaan palavaa laumaa kohtaan ja toivonut sille kaikkea hyvää.
Viimeisten parin vuoden ajan olen huolestuneena seurannut kirkossa käynnissä olevaa valtataistelua ja luottamuspulaa hiippakunnan piispan ja seurakuntalaisten välillä. En ole oikein tiennyt miten siihen pitäisi suhtautua, mutta sen olen ymmärtänyt, että tuo riita ei rakenna kirkkoa millään tavoin. Katson, että velvollisuuteni on kantaa esirukousta kirkkonne rauhan puolesta nyt kun sitä pyydetään. Toivon samaa kaikilta keskustelijoilta täällä.
Johannes, kiitos viestistäsi ja rukouksestasi.
Olet ajatuksissamme hyvä veli.
osallistun rukoustaisteluun.
Antakoon Kaikkivaltias Jumala rauhan katolisille veljillemme heidän hiippakuntaansa!
Pyhässä liturgiassa rukoillaan kauniisti kaikkien yhdistymisen puolesta. Se pätee sekä kirkkojen välisiin, että hiippakunnan sisäisin riitoihin ja erimielisyyksiin...
Tässä nyt hurskaasti rukoilette Katolisen Kirkon puolesta. Kiitos. Mutta kun tuo esilletuonti oli jo vastoin rakkautta: siinä kaitsijaa, Piispaa, panetellaan ilman faktoja. Tosiasia on ettei henki katolisessa kirkossa ole mitenkään huono. Muutamat pitävät suurta meteliä. Mielestäni sana on vapaa, mutta ihankuin jotkut nyt eivät pääsisi kaikista asioista irti? Rakastaako ihmistä enemmän kuin Kristusta? Ehkäpä jotkut olivat jo liikaakin Jan Aartsin (kaikella kunnoituksella, itse arvostin häntä enemmän kuin moni näistä "itkijöistä") olkapäitten varassa. Ehkäpä tässäkin on jotain opittavaa, eikä vain kritisointia.
Teille hurskaille esirukoilijoille. Jos minä menisin katolisten keskuuteen pyytämään esirukoúksia koska en pidä Ortodoksisen Arkkipiispamme hallinnollisista päätöksistä, olisiko teistä katoliset tosi veljiänne Kristuksessa jos tällä perusteella lähtisivät hurskaina rukoilemaan Ortodoksisen kirkon ja sen jäsenten puolesta????
Outoa "veljeyttä" totisesti.
... loukkaa se. että rukoilen sisarkirkon ihmisille iloa ja rauhaa niin voin toki olla rukoilemattakin. Minulla ei ole mitään tarvetta virnuilla katolisen kirkon suuntaan tyyliin:"Kattokaa nyt, tommosia siellä tapahtuu". Yksinkertaisesti siksi, että erehtyviä ihmisiä me muutkin olemme. Sitä paitsi en ole hurkas, vaan tavallinen syntinen tallaaja, jolla ei ole aihetta itsekehuun muutenkaan.
Olen samaa mieltä kuin Ponomari Jerma, anteeksi vain.
Jos esirukousta pyydetään kirkon ykseyden ja sisäisen rauhan puolesta, tehtävänä on rukoilla, eikä silloin tarvitse kyseenalaistaa sitä, että mennään tarvittaessa myös tunnustusrajojen yli.
On mielestäni omituista, että tämä asetetaan kyseenalaiseksi.
Kiitän sisarkirkon esirukouksista, lohduttavista soitoista. Näin se ekumenia alkaaa, vaikka toiset rukoilivat ehkä "hurskaasti". Kiitos Sinulle Pro Pax ivallisesta huomautuksestasi. Mainitsemastasi "muutamasta" voin Sinulle kertoa, että satoja allekirjoittajia oli pyytänyt piispaa, että isä Jan saisi jäädä Suomessa. Toiseksi. Me emme itke, vaan kaipaamme häntä koska se tapa jolla hän kertoi meille Evankeliumista oli ainutlaatuinen, heikkoja ihmisiä rohkaisevaa. Me emme pääsee irti siitä ajatuksesta, että meitä on loukattu, infantilisoitu ja meille valehdeltu. Mistä tiedät millainen henki on katolisessa kirkossa nyt, joko täällä tai yleensä? Nämä "jotkut" tulevat vielä pitämään todellista meteliä, saat nähdä. Kristus ei puhunut dogmeista vaan rakkaudesta. Katolisen kirkon lakien mukaan meille on jopa velvollisuus puhua epäkohdista. Saa kritisoidakin, sekin on "lakikirjassa" ellet sattumalta tiedä. Ja vielä kerron, että olemme saaneet monta puoltorukousta myös Luterilaisen kirkon puolelta, ei Sinun ärsyttämiseksi vaan osoitukseksi ruohonjuuritasolla orastavasta ekumeniasta. Ja ilman mainitsemasi hurskastelua. Kiitos Heille.
että suomalainen katolinen identiteetti poikkeaa puolalaisesta hengellisyydestä. Yhteiskunnan ja sisarkirkkojen demokraattisempi hallintomalli ja vapaampi keskustelukulttuuri vaikuttavat toki Suomen katolisiinkin.
Ehkäpä tämän kulttuurimuurin murtaminen on osoittautunut KP piispa Joosefille melkoisen vaikeaksi.
Vapaisiin suuntiin lukeutuva työtoverini totesi taannoisen piispannimityksen jälkeen, että eikö jo olisi ollut aika suomalaiselle piispalle. Niinpä...