Pitkäkestoinen naurukohtaus

Joskus nuorempana (17w) minä ja kaverini päästiin jollain ihmeen ilveellä sisään baariin. Oltiin tietysti onnemme kukkuloilla,kunnes.......
...kaverini housut repeytyivät täysin. Mutta, ei hätää. Housujen lahkeissa oli koristeena hakaneuloja, joilla yritimme paikata rikki menneet bökät.
Housut siis repeytyivät haaruksista kokonaan nilkkoihin saakka Ja kaverillani oli hakaneulat reisien sisäpuolella. Jatkoimme bailaamista, vaikka muut tietysti pällistelivät.

Viikkoja myöhemmin olin koulussa pitämässä esitelmää luokan edessä koulukaverini kanssa. Ja yht'äkkiä tämä "housu episodi" tuli mieleeni. Yritin lukea esitelmää papereista, mutta minua vain nauratti. Ensin tietysti yritin pidätellä naurua, mutta mitä enemmän pidättelin, sen voimaakkaammaksi se kasvoi sisälläni. Muu luokka ihmetteli mitä hörähtelin ja kaverini katseli oudosti minua. Hetkeä myöhemmin ryntäsin ovesta ulos ja räjähdin nauruun. Luokan ovi oli tietenkin jäänyt auki. Oikein ulvoin kaksinkerroin naurusta käytävällä. - en tietenkään kehdannut mennä takaisin luokkaan.

Tästä alkoi pitkäkestoinen naurukohtaus. Olin missä tahansa mihin aikaan tahansa, tämä "housu episodi" sai aina mut ulvomaan naurusta. Ei ollut väliä olinko yksin liikenteessä vaiko isommalla porukalla.

Myös bussissa kotiin mennessäni, aloin tirskumaan yksin tätä samaa. Istuin vielä pahaksi epäonnekseni kasvot muihin matkustajiin päin. Ja taas kävi legendaarinen, yritin pidätellä, nauru vain kasvoi sisälläni. Lopulta katselin tai yritin katsella ulos ikkunasta ja ajatella jotakin muuta, mutta ei auttanut. Nauroin vain. Joku nuori kundi tuli vielä istumaan vastapäätäni ja ihmetteli mitä naureskelin. Ja minä idiootti yritin oikein hakea ns. lohdutusta tms. hänestä, että "hei, vitsi onpas hauskaa...hahah hahaha heehhehehe" ja mitä enemmän katsoin kundia ja nauroin, sitä idiootimmalta hän alkoi pitää minua. Lopulta oli pakko jäädä paljon paljon pidemmällä pysäkillä pois kun en enää kehdannut jäädä bussiin.

Meni aikaa, mutta sain lopulta taltutettua naurun ja housu episodi tuo vieläkin hymyn huulille, mutta enää en sentään ulvo sen takia.