Paransin miestenvihaajan.

Minä seurustelin 1980-luvulla, parikymppisenä, sellaisen 19-vuotiaan tytön kanssa, jonka ainoa kokemus heteroseksistä ennen minua oli se, kun musta mies oli huumannut hänet tyrmäystipoilla Tallinnassa, paikallisessa ravintolassa, ja sitten taluttanut omaan hotellihuoneeseensa ja raiskannut tytön siellä. Se teki hänestä miehiä vihaavan lesbon.

Mainittakoon nyt tässä, että 1980-luvulla Tallinna oli vielä kommunistinen kaupunki osana kommunistista Eestiä, joka kuului kommunistiseen Neuvostoliittoon. Neuvostoliitossa EI NYT IHAN YKSINKERTAISESTI VAIN VOINUT tapahtua mitään pahaa, koska eestiläinen kommunismi edusti MONIKULTTUURISUUTTA, jota pidettiin ihailtavana...

Sen ajan Eestissä oli opiskelijoita mm. Afrikasta, Afrikan kommunististen sissiliikkeiden lähettämiä ja rahoittamia opiskelijoita, ja tämäkin mies kuului heihin. Oli oikein SWAPO:n jäsen kuulemma. Siitä huolimatta raiskasi, vaikka afrikkalaisten kommunistien piti olla vapautuneita fyysisistä haluista...

Minulla meni aika pitkä aika tyttöystävääni rauhoitellessa ja terapoidessa, kun halusin tehdä hänelle selväksi, että kaikki miehet eivät raiskaa, kuten afrikkalaiset miehet tekevät. Se oli pitkä ja raskas tie.


Suomalaisen miehen kanssa voi kokea hellävaraisen ja korrektin, korvaavan ja eheyttävän kokemuksen. Luottamuksen synnyttäminen ja fyysisen kontaktin saaminen oli todella pitkän ja tuskallisen psyykkisen ja psykologisen prosessin takana, mutta lopulta hänen psyykkeensä ja fysiikkansa avautuivat...