Rukous on silta...

luokse Jumalan.

Luin tuossa joitain rukoukseen liittyviä
kirjoituksia. Ja en malta olla kertomatta omista
rukousvastauksista.
vain muutama esimerkki siitä miten Jumala auttaa.

Elämäni pahin tilanne tuli eteeni kun vain
muutaman vuoden ikäinen tyttäreni sairastui
tautiin jota tässä nyt en ala kertomaan. mutta
vakavasta asiasta oli kyse. Edessä
parhaimmassakin tapauksessa noin 2 vuoden kivut
sekä vuoteeseen sidottu aika.
Pahimmillaan kipuja ja noin 7 leikkausta.
Mahdollisuudet molempien noiden välistä.
Äitinä olin ihan järkyttynyt tilanteesta. Mutta
eipä auttanut murehtiminen. Tauti oli ja pysyi.
Juttelin asiasta muutaman hyvän ystväväni kanssa
jotka ovat aktiivisesti seurakunnan (evlut)
parissa.. mukavia ihmisiä. He sanoivat että he
haluavat rukoilla tyttäreni puolesta viikottain
kokoontuvassa piirissään. jos annan luvan. Totta
kai annoin. Tiedän piirin jäsenten rukoilleen
hänen puolestaan myös kotonaan Sisareni taas oli
pyytänyt esirukousta radion rukouspalvelusta. Ja
itsekin liitin tyttäreni juttutuokioihini Jumalan
kanssa.
Noin puoli vuotta tyttäreni terveys heikkeini.
mutta sitten tapahtui se ihme... sairaus alkoi
hellittää ja muutama kuukausi tauti oli
parantunut melkein kokonaan. Kiitin Jumalaa sittä
ettei hänen tarvinnut kärsiä sitä 2 vuotta eikä
varsinkaan niitä sen seitsemää leikkausta.
Tunsin että perheeni oli ystävien rukouksen
kohteena päivittäin. Ja Jumalan läsnäolo oli ihan
todellinen.
Lääkärikin ihmetteli... ei ollut nähnyt tämän
taudin hellittävän näin pian.

Ja toinen tilanne sitten.
Elämäni oli solmussa. Mies oli lähtenyt jättänyt
minut jalapseni täysin yllättäen. Mietin mitä
teen. Rukoilin Jumalaa näyttämään minulle tien.
Ja hän näytti. huomasin vahingossa erään koulu
ilmoituksen netissä sivulla jolla en ollut
koskaan enen käynyt. se iski sieltä silmään ja
päätin että tuonne haen. Mutta se oli eri
paikkakunnalla ja muutto olis edessä ,,, mitä nyt
teen. Taas rukous ylös ja sanoin että mikäli
haluat minun lähtevän anna minulle merkki mitä
teen. Ja sain sen merkin. Lehdestä (jota en
normaalisti edes lue)
sain seuraavana päivänä lukea että
paikkakunnalla jossa koulu oli olisi vapaita
asuntoja tarjolla..
siispä hakemaan asuntoa. 2 viikkoa hakemuksesta
minulla oli asunto siellä. ja opiskelupaperit
vetämässä. Ja vielä sain sen opiskelupaikankin
(Valmistuin hyvin paperein)
Koen niin voimakkaana sen johdatuksen jolla
Jumala sen tien minulle näytti.
MInulla olisi montakin esimerkkiä mutta nämä
kaksi ovat minulle ne tärkeimmät.

En usko sattumaan... vaan Jumalan vastaukseen
11397
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Eli tyttäresi oli sairas lähes vuoden kahden
vuoden sijaan. No eipä ole mikään ihme. Jollain
ihmisillä on luontaisesti enemmän puhtia
(immuunijärjestelmä) kuin toisilla. Lääkärit
eivät todellakaan ole erehtymättömiä ajallisissa
arvioissa tai muutenkaan, joten tällä kertaa vain
sattui käymään näin. Lisäksi muutaman vuoden
ikäisellä on jo tahtoa, joten seuraava voi myös
vaikuttaa. Lainaus Spotin vastauksesta
Karpalolle: "On mm. todettu,
että syövästä paranevat useiten ne ihmiset, jotka
ovat sinut itsensä kanssa ja ajattelevat
positiivisesti."

Ei kai sitä kukaan aina netissä ole samoilla
sivuilla, sitä löytää aina mitä ihmeellisimpiä
asioita. Ja jos kouluja vielä etsit, niin niitä
saamasi piti. Vaikket olisi etsinytkään niin mitä
ihmeellisimmillä hakusanoilla jatkuvasti löytää
aivan kummallisia asioita.

Jostain syystähän sinä siihen uuteen lehteen
tartuit. Mikä se syy oli? Jos etsit asuntoja,
niin totta kai sitä katsoo useista lehdistä. Sitä
paitsi uutuus aina viehättää ihmistä, siksi
tarttuminen uuteen lehteenkin.

Mutta tällaisissa asioissa varmaan kannattaisi
miettiä miksi mitäkin on tehnyt ja ajatella, että
aivan loogisista syistä omasta halusta, ei
Jumalan tahdosta.

Äänestä
  • mutta... ei tarvikaan...
    minä itse tiedän mistä on kyse..
    se riittää...
    en ollut edes ajatellut opiskelevani enää...
    eikä minule tule lehtiä...ja se oli artikkeli ei
    asunnon vuokraus ilmoitus...
    tai mitäpä minä oikeastaan selitän.. ja sillä
    selvä.

    Uskon rukouksen voimaan.

    Äänestä

  • Näiden kahden edellisen viestin avulla
    kristalloituu usko aivan uskomattoman selvällä
    tavalla. Voisi melkein tehdä pienen
    yksinkertaistetun uskotesti näiden kahden
    kirjoitelman välille: kumpaa kannatat?

    Itse en näköjään usko.

    Tosi kiinnostavaa kuitenkin on lisänäkökulma
    tähän asiaan. Ajatelkaa!n tulkinnat niiltä osin
    kuin oli kyse uuden työpaikan saannista
    herättävät kysymyksen, miksi 'Onnellinen nyt' ei
    ihan reippaasti, järkevästi ja
    päämäärätietoisesti vain hakeutunut tälle
    tuntemattomalle sivulle Altavistan avulla ja
    etsinyt aktiivisesti käsiinsä kaikkea mahdollista
    informaatiota omista mahdollisuuksistaan ja
    uusista asunnoista.

    Missä kulkee raja kristityn oman vastuun ja
    Jumalan deterministisen tahdon välillä?
    Jos 'Onnellinen nyt' olisi itse omilla
    tekemisillään tullut samaan tulokseen jättämättä
    asiaa Herran haltuun, olisiko se ollut syntiä?
    Miksi Jumala ei vastannut rukouksiin aiemmin ja
    pannut ojoon miestä, joka jätti perheensä?

    Itselleni yksi lapsenuskon kaatajista on ollut
    juuri tämä, että kaikilla asioilla on ihan
    lapsenkin järjellä ja oivalluksella ymmärrettävät
    maalliset selitykset. Koiraa en saanut, ennenkuin
    itse soitin myyjälle (mistä tuli elinikäinen
    kammo puhelinta kohtaan) eikä nuorempaa sisarusta
    minulle ikinä ilmestynyt, vaikka niin rukoilin
    perheeseen jotakuta, joka minun puolestani
    häviäisi kaikissa peleissä.

    Sitäpaitsi minun on muutoinkin jo niin vaikea
    aktivoida itseäni erinäisiin ponnistuksiin
    esimerkiksi ruumiinkuntoni ylläpitämiseksi
    (televisiosta tulee aina juuri silloin mitä
    katsottavinta soopaa), että jos en sitä vähääkään
    itse ponnistelisi, en varmaan enää mahtuisi edes
    ovesta ulos saatika että jalkani kantaisivat
    minua.

    Jaha, pitäisiköhän tästä...

    Äänestä

  • Oplev kirjoitti:

    Näiden kahden edellisen viestin avulla
    kristalloituu usko aivan uskomattoman selvällä
    tavalla. Voisi melkein tehdä pienen
    yksinkertaistetun uskotesti näiden kahden
    kirjoitelman välille: kumpaa kannatat?

    Itse en näköjään usko.

    Tosi kiinnostavaa kuitenkin on lisänäkökulma
    tähän asiaan. Ajatelkaa!n tulkinnat niiltä osin
    kuin oli kyse uuden työpaikan saannista
    herättävät kysymyksen, miksi 'Onnellinen nyt' ei
    ihan reippaasti, järkevästi ja
    päämäärätietoisesti vain hakeutunut tälle
    tuntemattomalle sivulle Altavistan avulla ja
    etsinyt aktiivisesti käsiinsä kaikkea mahdollista
    informaatiota omista mahdollisuuksistaan ja
    uusista asunnoista.

    Missä kulkee raja kristityn oman vastuun ja
    Jumalan deterministisen tahdon välillä?
    Jos 'Onnellinen nyt' olisi itse omilla
    tekemisillään tullut samaan tulokseen jättämättä
    asiaa Herran haltuun, olisiko se ollut syntiä?
    Miksi Jumala ei vastannut rukouksiin aiemmin ja
    pannut ojoon miestä, joka jätti perheensä?

    Itselleni yksi lapsenuskon kaatajista on ollut
    juuri tämä, että kaikilla asioilla on ihan
    lapsenkin järjellä ja oivalluksella ymmärrettävät
    maalliset selitykset. Koiraa en saanut, ennenkuin
    itse soitin myyjälle (mistä tuli elinikäinen
    kammo puhelinta kohtaan) eikä nuorempaa sisarusta
    minulle ikinä ilmestynyt, vaikka niin rukoilin
    perheeseen jotakuta, joka minun puolestani
    häviäisi kaikissa peleissä.

    Sitäpaitsi minun on muutoinkin jo niin vaikea
    aktivoida itseäni erinäisiin ponnistuksiin
    esimerkiksi ruumiinkuntoni ylläpitämiseksi
    (televisiosta tulee aina juuri silloin mitä
    katsottavinta soopaa), että jos en sitä vähääkään
    itse ponnistelisi, en varmaan enää mahtuisi edes
    ovesta ulos saatika että jalkani kantaisivat
    minua.

    Jaha, pitäisiköhän tästä...

    Niin, asiasta aloitettiin keskustelu nimellä
    RUKOUKSEN VOIMA - MIELEN ILLUUSIO, on jo sivulla
    kaksi. Sitten tuli pari tällaista jälkiviestiä
    uskon puolesta, sekä vastaus vaihtoehtoisista
    selityksistä.

    Ihan hyvää keskustelua joskin yllättävän vähän
    kannantottoja yleisellä tasolla puoleen tai
    toiseen. Onko rukous niin pyhä asia sitä
    tekeville, etteivät he edes lähde miettimään sen
    tarkemmin, että jokaipäiväiset asiat ovat vain
    jokapäiväisiä asioita - itsestä johtuvia?

    Äänestä

  • Oplev kirjoitti:

    Näiden kahden edellisen viestin avulla
    kristalloituu usko aivan uskomattoman selvällä
    tavalla. Voisi melkein tehdä pienen
    yksinkertaistetun uskotesti näiden kahden
    kirjoitelman välille: kumpaa kannatat?

    Itse en näköjään usko.

    Tosi kiinnostavaa kuitenkin on lisänäkökulma
    tähän asiaan. Ajatelkaa!n tulkinnat niiltä osin
    kuin oli kyse uuden työpaikan saannista
    herättävät kysymyksen, miksi 'Onnellinen nyt' ei
    ihan reippaasti, järkevästi ja
    päämäärätietoisesti vain hakeutunut tälle
    tuntemattomalle sivulle Altavistan avulla ja
    etsinyt aktiivisesti käsiinsä kaikkea mahdollista
    informaatiota omista mahdollisuuksistaan ja
    uusista asunnoista.

    Missä kulkee raja kristityn oman vastuun ja
    Jumalan deterministisen tahdon välillä?
    Jos 'Onnellinen nyt' olisi itse omilla
    tekemisillään tullut samaan tulokseen jättämättä
    asiaa Herran haltuun, olisiko se ollut syntiä?
    Miksi Jumala ei vastannut rukouksiin aiemmin ja
    pannut ojoon miestä, joka jätti perheensä?

    Itselleni yksi lapsenuskon kaatajista on ollut
    juuri tämä, että kaikilla asioilla on ihan
    lapsenkin järjellä ja oivalluksella ymmärrettävät
    maalliset selitykset. Koiraa en saanut, ennenkuin
    itse soitin myyjälle (mistä tuli elinikäinen
    kammo puhelinta kohtaan) eikä nuorempaa sisarusta
    minulle ikinä ilmestynyt, vaikka niin rukoilin
    perheeseen jotakuta, joka minun puolestani
    häviäisi kaikissa peleissä.

    Sitäpaitsi minun on muutoinkin jo niin vaikea
    aktivoida itseäni erinäisiin ponnistuksiin
    esimerkiksi ruumiinkuntoni ylläpitämiseksi
    (televisiosta tulee aina juuri silloin mitä
    katsottavinta soopaa), että jos en sitä vähääkään
    itse ponnistelisi, en varmaan enää mahtuisi edes
    ovesta ulos saatika että jalkani kantaisivat
    minua.

    Jaha, pitäisiköhän tästä...

    siksi Jumala ei avioliittoamme pelastanut...
    koska minulla ja lapsilla on parempi ilman
    itsekästä miestä ja isää arkea jatkaa.
    Jumalan teot ovat ihmeellisiä ja emme niitä aina
    ymmärrä. MInäkän en eron jälkeen heti ymmrätänyt
    vaan kapinoin kaikkea vastaan samoin kuin siloin
    kun tyttäreni sairastui. Silläkin oli oma
    paikkansa elämässäni ja kasvussani... samoin
    lapsieni kasvussa.

    Minä muuten en ole ns. tavallinen uskovainen.,..
    vaan minulla on elämässä paljon asioita joita he
    eivät elämäänsä sallisi.
    Uskon ja luotan JUmalaan kyllä. ja tiedän että
    hän hyväksyy myös minut. tälläisenä "syntisenä"
    ihmisenä kuin olen. Alkoholin nauttimisen
    tanssimisen sekä miesystäväni ja minun
    seksielämäni ilman papin aamenta. En kiihkoa
    asioista vaan suhtaudun kaikkien ihmisten
    valintoihin suvaitsevaisesti. jokainen päättäköön
    ja valitkoon tiensä omien mieltyksiensä mukaan.

    Tästä ei ollu tarkoitus tulla mitään uskoako
    vaiko eikö keskustelua vaan halusin vain tuoda
    oman näkemykseni rukouksen voimasta.
    koska minulle se on todellista.

    Äänestä

  • ed, onnellinen. kirjoitti:

    mutta... ei tarvikaan...
    minä itse tiedän mistä on kyse..
    se riittää...
    en ollut edes ajatellut opiskelevani enää...
    eikä minule tule lehtiä...ja se oli artikkeli ei
    asunnon vuokraus ilmoitus...
    tai mitäpä minä oikeastaan selitän.. ja sillä
    selvä.

    Uskon rukouksen voimaan.

    Elämässäsi on tapahtunut selvää "johdatusta".

    Sitä Sinä, uskovat ja minäkin tarkoitan
    johdatuksella mitä olet kokenut.

    Yksi asia johtaa toiseen ja taas toinen
    kolmanteen jne.

    Ole tervehditty ja onnellinen onnessasi.

    Kiitos (tosi)kertomuksestasi. Se sai minut
    mietteliääksi oman elämän tilanteeni suhteen.
    Olen huomannut aivan samoin Jumalan käsivarren
    tyrkkivän vaikean päätöksen tullen minut oikealle
    tielle.

    "Levy jauhaa samaa uraa - tulee täysin outo
    tilanne, ihminen tai tapahtumaketju - ja ei
    aikaakaan kun levy kierähtää omalle
    kallisarvoiselle ja oikealle paikalleen."

    Vertaukseni ovat vähän vanhanaikaisia. Olen näet
    elänyt aja jolloin oli vielä ns. savikiekkoja
    levylautasella.

    Uskon kuitenkin, että ymmärrät mitä tarkoitan...

    Siunausta elämällesi!

    Äänestä

  • Keijo Kinnunen kirjoitti:

    Elämässäsi on tapahtunut selvää "johdatusta".

    Sitä Sinä, uskovat ja minäkin tarkoitan
    johdatuksella mitä olet kokenut.

    Yksi asia johtaa toiseen ja taas toinen
    kolmanteen jne.

    Ole tervehditty ja onnellinen onnessasi.

    Kiitos (tosi)kertomuksestasi. Se sai minut
    mietteliääksi oman elämän tilanteeni suhteen.
    Olen huomannut aivan samoin Jumalan käsivarren
    tyrkkivän vaikean päätöksen tullen minut oikealle
    tielle.

    "Levy jauhaa samaa uraa - tulee täysin outo
    tilanne, ihminen tai tapahtumaketju - ja ei
    aikaakaan kun levy kierähtää omalle
    kallisarvoiselle ja oikealle paikalleen."

    Vertaukseni ovat vähän vanhanaikaisia. Olen näet
    elänyt aja jolloin oli vielä ns. savikiekkoja
    levylautasella.

    Uskon kuitenkin, että ymmärrät mitä tarkoitan...

    Siunausta elämällesi!

    Samoin sinulle

    Minulla on tapana joskus käyttää virren sanoja ja
    tähän sopii nyt nämä

    Tie valmis on voin löytää sen
    keskeltä kysymyksien
    on koottu sirpaleenikin
    kämmeneen herran pieninkin.

    Toivottavasti löydät tiesi..

    Ja iskelmän sanoin...

    Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa
    sekä lentää siivin valkein niinkuin joutsen

    Molemmat kuvaavat hyvin elämääni nyt.

    En väitä etteikö elämääni vastoinkäymisiä enää
    tulisi. Kasvatanhan yksin kolmea lasta.. joiden
    kanssa kaikki arkisetkin asiat saattavat olla
    todella raskaita. Mutta luotan siihen että minä
    sisukkaana naisena ystävien ja Jumalan avulla
    selviän ja saan kasvatettua heistä kunnon
    kansalaisia.

    Äänestä

  • onnellinen kirjoitti:

    siksi Jumala ei avioliittoamme pelastanut...
    koska minulla ja lapsilla on parempi ilman
    itsekästä miestä ja isää arkea jatkaa.
    Jumalan teot ovat ihmeellisiä ja emme niitä aina
    ymmärrä. MInäkän en eron jälkeen heti ymmrätänyt
    vaan kapinoin kaikkea vastaan samoin kuin siloin
    kun tyttäreni sairastui. Silläkin oli oma
    paikkansa elämässäni ja kasvussani... samoin
    lapsieni kasvussa.

    Minä muuten en ole ns. tavallinen uskovainen.,..
    vaan minulla on elämässä paljon asioita joita he
    eivät elämäänsä sallisi.
    Uskon ja luotan JUmalaan kyllä. ja tiedän että
    hän hyväksyy myös minut. tälläisenä "syntisenä"
    ihmisenä kuin olen. Alkoholin nauttimisen
    tanssimisen sekä miesystäväni ja minun
    seksielämäni ilman papin aamenta. En kiihkoa
    asioista vaan suhtaudun kaikkien ihmisten
    valintoihin suvaitsevaisesti. jokainen päättäköön
    ja valitkoon tiensä omien mieltyksiensä mukaan.

    Tästä ei ollu tarkoitus tulla mitään uskoako
    vaiko eikö keskustelua vaan halusin vain tuoda
    oman näkemykseni rukouksen voimasta.
    koska minulle se on todellista.

    Avioliiton pelastamiseen tai tuhoutumiseen ei
    Jumalaan tarvita. Ainoastaan kaksi ihmistä, kuten
    teidän tapauksessa.

    Sinulle rukouksen voima on todellista, koska teet
    siitä todellista. Kyse on jälleen sinusta,
    ihmisestä, ei Jumalasta. Voima ja vastuu on
    itsessäsi, mahdollisuudet ovat omiasi. Huomaat
    sen, kun ajattelet tarpeeksi objektiivisesti, et
    muuten.

    Äänestä

  • sama kirjoitti:

    Avioliiton pelastamiseen tai tuhoutumiseen ei
    Jumalaan tarvita. Ainoastaan kaksi ihmistä, kuten
    teidän tapauksessa.

    Sinulle rukouksen voima on todellista, koska teet
    siitä todellista. Kyse on jälleen sinusta,
    ihmisestä, ei Jumalasta. Voima ja vastuu on
    itsessäsi, mahdollisuudet ovat omiasi. Huomaat
    sen, kun ajattelet tarpeeksi objektiivisesti, et
    muuten.

    minusta tuo maltillisen uskonnollisen naisihmisen
    kertomus on empaattinen ja vaikkei se rukous
    olisikaan joka oli vaikuttanut tai jumala niin
    onhan hänen tavallaan uskonnollisuus aivan ihanaa
    verrattuna fundamentalistien käristyksiin ja
    suvaitsemattomuuteen.

    rukouksella voi olla voimaa, vaikkakin sitten
    vain ajatuksen voimaa.

    voimia vain sinulle äiti siellä jossain joka
    kamppailet kolmen lapsen yksinhuoltajana.

    kaikkea onnea tulevillekin päiville ja rakkautta
    ja vastuuta nykyiseltä mieheltä toivon sinulle.
    ja jos rukouksen koet auttavan niin rukoile.

    Äänestä

Nimimerkki "Onnellinen nyt" puhui asiaa ja
toivottavasti tietää että jos jaksaa
valitsemallaan tiellään vielä tulevaisuudessakin,
suurempia ihmeitä on tulossa.


Mutta nämä muut uskottomat ihmiset, eivätpä he
mitään sokeudeltaan näe. Jos he menisivät
huutamaan kadulle "Jos Jumala olet olemassa, anna
salaman iskeä minuun" ja salama iskisi, he
sanoisivat: "Sattumaa..". Jos he näkisivät köyhän
kristityn voittavan lottovoiton ja kiittävän
Jumalaa siitä, he sanoisivat "Mitä tuo Jumalaa
kiittää? Sattumaahan se oli". Vaikka itse Mooses
ja Pietari tulisivat haudoistaan ja vaikkapa
näyttäisivät enkeliarmeijoiden kanssa
maailmankaikkeuden menneisyyden ja tulevaisuuden,
he sanoisivat "Maito oli vanhaa, siitä
hallusinaatiota... ja sattumaa". He eivät usko
nyt vaikka Jeesus olisi painettu
tietosanakirjoihin ainoana ihmisen tienä.

Sattumaa ei ole, on pelkästään Jumalan tahto.
Kääntykää Jeesuksen puoleen.

Äänestä

on todellakin voimaa, halleluja! Reilut kaksi
vuotta sitten suoraan kirjoitettuna lysähdin
lattialle ja rupesin rukoilemaan:"Jeesus, tule
minun elämääni.Pelasta minut kadotukselta.
Samalla pyysin rakkaalle, orastavalle
ihmissuhteelle vahvistusta. Kiitos Jeesus!Hän
kuuli pyytöni.
Tämä ihmissuhde vaan asui toisella paikkakunnalla
silloin ja pyysin tähänkin tilanteeseen vastausta.
Kiitos, rakas Jeesus!Muutin samalle
paikkakunnalle, missä tämä henkilö asui ja
samalla pääsin niistä synninympyröistä eroon.
Tällä hetkellä elän vahvassa ihmissuhteessa ja
ennenkaikkea välini "yläkertaan" on todella
loistavassa kunnossa!Kiitos Herralle, amen...
Siunausta elämäänne...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Onnellinen nyt kirjoitti:

luokse Jumalan.

Luin tuossa joitain rukoukseen liittyviä
kirjoituksia. Ja en malta olla kertomatta omista
rukousvastauksista.
vain muutama esimerkki siitä miten Jumala auttaa.

Elämäni pahin tilanne tuli eteeni kun vain
muutaman vuoden ikäinen tyttäreni sairastui
tautiin jota tässä nyt en ala kertomaan. mutta
vakavasta asiasta oli kyse. Edessä
parhaimmassakin tapauksessa noin 2 vuoden kivut
sekä vuoteeseen sidottu aika.
Pahimmillaan kipuja ja noin 7 leikkausta.
Mahdollisuudet molempien noiden välistä.
Äitinä olin ihan järkyttynyt tilanteesta. Mutta
eipä auttanut murehtiminen. Tauti oli ja pysyi.
Juttelin asiasta muutaman hyvän ystväväni kanssa
jotka ovat aktiivisesti seurakunnan (evlut)
parissa.. mukavia ihmisiä. He sanoivat että he
haluavat rukoilla tyttäreni puolesta viikottain
kokoontuvassa piirissään. jos annan luvan. Totta
kai annoin. Tiedän piirin jäsenten rukoilleen
hänen puolestaan myös kotonaan Sisareni taas oli
pyytänyt esirukousta radion rukouspalvelusta. Ja
itsekin liitin tyttäreni juttutuokioihini Jumalan
kanssa.
Noin puoli vuotta tyttäreni terveys heikkeini.
mutta sitten tapahtui se ihme... sairaus alkoi
hellittää ja muutama kuukausi tauti oli
parantunut melkein kokonaan. Kiitin Jumalaa sittä
ettei hänen tarvinnut kärsiä sitä 2 vuotta eikä
varsinkaan niitä sen seitsemää leikkausta.
Tunsin että perheeni oli ystävien rukouksen
kohteena päivittäin. Ja Jumalan läsnäolo oli ihan
todellinen.
Lääkärikin ihmetteli... ei ollut nähnyt tämän
taudin hellittävän näin pian.

Ja toinen tilanne sitten.
Elämäni oli solmussa. Mies oli lähtenyt jättänyt
minut jalapseni täysin yllättäen. Mietin mitä
teen. Rukoilin Jumalaa näyttämään minulle tien.
Ja hän näytti. huomasin vahingossa erään koulu
ilmoituksen netissä sivulla jolla en ollut
koskaan enen käynyt. se iski sieltä silmään ja
päätin että tuonne haen. Mutta se oli eri
paikkakunnalla ja muutto olis edessä ,,, mitä nyt
teen. Taas rukous ylös ja sanoin että mikäli
haluat minun lähtevän anna minulle merkki mitä
teen. Ja sain sen merkin. Lehdestä (jota en
normaalisti edes lue)
sain seuraavana päivänä lukea että
paikkakunnalla jossa koulu oli olisi vapaita
asuntoja tarjolla..
siispä hakemaan asuntoa. 2 viikkoa hakemuksesta
minulla oli asunto siellä. ja opiskelupaperit
vetämässä. Ja vielä sain sen opiskelupaikankin
(Valmistuin hyvin paperein)
Koen niin voimakkaana sen johdatuksen jolla
Jumala sen tien minulle näytti.
MInulla olisi montakin esimerkkiä mutta nämä
kaksi ovat minulle ne tärkeimmät.

En usko sattumaan... vaan Jumalan vastaukseen

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu