...huomaan ilokseni, että laajamittainen ja
iloluontoinen keskustelu "uskonto"-palstalla
jatkuu elinvoimaisena ja virtuoosimaisen
kiihkeänä.
Matkoillani vieraissa maissa koin monia
ihmeellisiä asioita eikä yksikään kulttuuri
ylentänyt itseään mielessäni toisen ohi vaan ne
kaikki tuntuivat miellyttävän mielenkiintoisilta
ja tutustumisen arvoisilta. Eri maista hankin
myös jos joltisenkin määrän erilaatuisia,
paikallisia uskonnollisia reliikkejä, jotka
rahtaan tänne kotiSuomeen mitä pikimmin
lahjoittaakseni ne Kansallismuseon kokoelmiin
jakamaan tietoa ja ymmärrystä kanssaihmisilleni.
Erityisen mielenkiintoisena pidän vanhoja,
minolaiseen kulttuuriin liittyviä ruukkuja, jotka
sain haltuuni eräänä myrskyisenä yönä Kairon
syrjäkujalla varsin epämääräiseltä
kauppamieheltä, jonka toinen jalka oli
valmistettu saksalaisen Panzer-hyökkaysvaunun
tykinputkesta hiukan toisen maailmanpalon
jälkeen. Koska kauppamme oli salainen olin
huolestunut maksuhetkellä turvallisuudestani,
sillä kauppiaan jalka piti kovaa meteliä hänen
hermostuneesti vaihdellessa jalkaansa (kielikuva,
ei tarkoitettu otettavaksi kirjaimellisesti) ja
pälyillessään kujanteitten varjoihin alati
säpsähteleväisenä, ilmeisesti poliiseja peläten.
Kauppa sujui kuitenkin hyvin ja tuo mainio mies
opasti minut jatkoreitilleni Kairosta Bagdadiin,
mistä sain haltuuni joukon islamilaisia vanhoja
nahkakääröjä. Niitten väitettiin olevan Koraanin
kadonneet osat, mutta en tiedä pitääkö väite
paikkaansa, ennenkuin olen käännättänyt tekstit
asiantuntijoilla.
Bagdadista suuntasin kulkuni Intiaan
kamelikaravaanin matkassa ja sanat eivät riitä
kuvaamaan sitä kauneutta ja suopeaa, hymyilevää
elämänasennetta, johon sain onnekseni tutustua
tuon kahden kuukauden mittaisen vaellukseni
aikana. Voinen kuitenkin muutamalla sanalla
valottaa kokemustani mainitsemalla, etten tiedä
montaakaan miellyttävämpää kokemusta kuin aavikon
yö uskollisen kamelin valvoessa vieressäni ja
tähtien Jumalsilmien tuikkiessa lähes mustalla
taivaalla äärettömässä avaruudessa.
Intiasta löysin sitten joitakin Shiva- ja
Kalikulttiin liittyviä esineitä - muun muassa
aaltoilevateräisen tikarin, joka tietojeni mukaan
on kaksituhatta (ja risat) vuotta vanha.
Kyseisellä tikarilla on aikoinaan uhrattu
vääräuskoisia Kalijumalattarelle ja totta on,
että tikarista huokuu jonkinlainen väkivaltainen
ja pelottavakin säteily - tai sitten vain
kuvittelen.
Tämä riittäköön tällä kertaa. Jatkan
maailmanmatkakertomustani paremalla ajalla.
Kaikkea hyvää ja suopeutta jokaiselle toivottaa
Harald Kettunen (esq.)
iloluontoinen keskustelu "uskonto"-palstalla
jatkuu elinvoimaisena ja virtuoosimaisen
kiihkeänä.
Matkoillani vieraissa maissa koin monia
ihmeellisiä asioita eikä yksikään kulttuuri
ylentänyt itseään mielessäni toisen ohi vaan ne
kaikki tuntuivat miellyttävän mielenkiintoisilta
ja tutustumisen arvoisilta. Eri maista hankin
myös jos joltisenkin määrän erilaatuisia,
paikallisia uskonnollisia reliikkejä, jotka
rahtaan tänne kotiSuomeen mitä pikimmin
lahjoittaakseni ne Kansallismuseon kokoelmiin
jakamaan tietoa ja ymmärrystä kanssaihmisilleni.
Erityisen mielenkiintoisena pidän vanhoja,
minolaiseen kulttuuriin liittyviä ruukkuja, jotka
sain haltuuni eräänä myrskyisenä yönä Kairon
syrjäkujalla varsin epämääräiseltä
kauppamieheltä, jonka toinen jalka oli
valmistettu saksalaisen Panzer-hyökkaysvaunun
tykinputkesta hiukan toisen maailmanpalon
jälkeen. Koska kauppamme oli salainen olin
huolestunut maksuhetkellä turvallisuudestani,
sillä kauppiaan jalka piti kovaa meteliä hänen
hermostuneesti vaihdellessa jalkaansa (kielikuva,
ei tarkoitettu otettavaksi kirjaimellisesti) ja
pälyillessään kujanteitten varjoihin alati
säpsähteleväisenä, ilmeisesti poliiseja peläten.
Kauppa sujui kuitenkin hyvin ja tuo mainio mies
opasti minut jatkoreitilleni Kairosta Bagdadiin,
mistä sain haltuuni joukon islamilaisia vanhoja
nahkakääröjä. Niitten väitettiin olevan Koraanin
kadonneet osat, mutta en tiedä pitääkö väite
paikkaansa, ennenkuin olen käännättänyt tekstit
asiantuntijoilla.
Bagdadista suuntasin kulkuni Intiaan
kamelikaravaanin matkassa ja sanat eivät riitä
kuvaamaan sitä kauneutta ja suopeaa, hymyilevää
elämänasennetta, johon sain onnekseni tutustua
tuon kahden kuukauden mittaisen vaellukseni
aikana. Voinen kuitenkin muutamalla sanalla
valottaa kokemustani mainitsemalla, etten tiedä
montaakaan miellyttävämpää kokemusta kuin aavikon
yö uskollisen kamelin valvoessa vieressäni ja
tähtien Jumalsilmien tuikkiessa lähes mustalla
taivaalla äärettömässä avaruudessa.
Intiasta löysin sitten joitakin Shiva- ja
Kalikulttiin liittyviä esineitä - muun muassa
aaltoilevateräisen tikarin, joka tietojeni mukaan
on kaksituhatta (ja risat) vuotta vanha.
Kyseisellä tikarilla on aikoinaan uhrattu
vääräuskoisia Kalijumalattarelle ja totta on,
että tikarista huokuu jonkinlainen väkivaltainen
ja pelottavakin säteily - tai sitten vain
kuvittelen.
Tämä riittäköön tällä kertaa. Jatkan
maailmanmatkakertomustani paremalla ajalla.
Kaikkea hyvää ja suopeutta jokaiselle toivottaa
Harald Kettunen (esq.)
Vastaukset 6
Vanhimmat
no niin.
täällä kyllä tarvitaan vähän laajempaa näkökulmaa.
täällä nimittäin kuvitellaan että on olemassa
vain yksi lukemisenarvoinen kirja ja että muuta
ei tässä maailmassa tarvitse tietää.
kiitoksia vaan!
sanoin otsikossani tervetuloa nuori, koska
epäilen että täällä pyörii vanhoja kääkkyjä,
joilta on mielikuvituksen vienyt raamatun
itsepäinen jankkaaminen ja järjenstäkään ei aina
ole paljon jälkiä.
Musta taas tuntuu, että uskonkiihkoilijat on
nuoria kuten topman jne. joskin mukana vähän
vanhempia ei kiihkoilijoita, kuten Karpalo.
Sitten vastaanpuhujat vähän vanhempia. vaikka
joukossa vanhuksia kuten sosiologi.
jauhat paskaa
Koskahan näitä esineitä voisi käydä
tiirailemassa? Kerro luettelo kokonaisuudessaan
niistä esineistä, jotka löysit ja asetetaanko ne
esitteille.
..raikastaa ilmaa täällä, toivottavasti!
Ikäasioihi viitaten (toinen vastaaja): minun
mielestäni nuoret ja vanhat saavat olla täällä
ihan 'sekaisin'! Eikös maailmallakin ollut niin?
Vai oliko se jo siinä Kongo-joen seikkailussa.
Lisää olisi mukavaa lukea.Jos vain jaksat tällä
palstalla kahlailla.Vai oletko uudella matkalla?