Kertokaa, mikä on parasta tekstiä mitä olette
näin uskontoaiheesta lukeneet? Jos olette
fundiksia (tai ihan tavallisia ev.luteja), niin
mikä siellä rrrrraaamatussa kolahtaa parhaiten?
Ja tietenkin minä kerron nyt myös osaltani jotain:
- Tao Te Ching kokonaisuudessan oli nautinto
- rrrraaamatusta saarnaajan synkeä ja komea teksti
näin uskontoaiheesta lukeneet? Jos olette
fundiksia (tai ihan tavallisia ev.luteja), niin
mikä siellä rrrrraaamatussa kolahtaa parhaiten?
Ja tietenkin minä kerron nyt myös osaltani jotain:
- Tao Te Ching kokonaisuudessan oli nautinto
- rrrraaamatusta saarnaajan synkeä ja komea teksti
Vastaukset 19
Vanhimmat
On maailmankirjallisuuden helmiä...
Se on aina ajankohtainen ja siitä huokuu Pyhän
Hengen osallisuus.
Intialainen Pääministeri Nehrukin (mies) piti
sitä maailmankirjalisuuden "helmenä" vaikka oli
toiseen uskontokuntaan kuuluva.
Se siitä suvaitsevaisuudesta.
Muuten... Usko ja uskonto ovat eri asioita.
Yksityishenkilö uskoo, kansanjoukot (samalla
tavalla uskon asioista ajattelevat) tekevät
uskonnon.
Että tällaista. Toivon Sinun sisäistävän
Vuorisaarnan yksityishenkilönä. MOT.
hihhulit kadotetaan maan päältä!! Kirjoitanut
Mike Camp. Lukekaa ehdottomasti parasta tekstiä!!
Raamatusta parhaimpia ovat ilmestyskirja, korkea
veisu sekä saarnaaja. Myöskin Johanneksen
evankeliumi on kovin hyvä.
(nämä tuli päällimäisinä mieleen, mu jatkoa
seuraa)
ns. ei-kristityt suosikit löytyvät filosofian
saralta, kuten esim. buddhan ja kungfutsen
opetukset ovat kohtuu mielenkiintoisia
tietynlaiselta filosofiselta merkitykseltään,
sillä ne ovatkin enempi filosofioita kuin
uskontoja. Esim. buddhan kirjoitukset ovat
pitkälti saarnaajan linjoilla.
Filosofeista suosin Schopenhaueria, pascalia sekä
platonia ja aristoteleestä.
Silti olen sitä mieltä että totuus, perimmiltään
löytyy vain sanasta.
Korkea veisu on nykyjään Laulujen laulu.Se
kuullostaa palon paremmaltakin.Korkea veisu tuo
mieleen,että pitää veisata korkealta.Siis äänelli-
sesti.Vai eivätkö lestadiolaiset hyväksy uutta
suomennosta?
sillä niin tosiaan asia oli. Mutta hetken muisti
katkos sumensi tajunnan siltä osalta.
(mutta kun katsos olen vanhakantaisen
puritaaninen ni en noista uusista perusta:)
Lespaatiolaisista en ole ihan niin perillä, että
voisin vastata tuohon.
Parhaita ovat omasta mielestäni Saarnaaja, sitten
tulee 3ikko Jeremia-Hesekiel-Daniel. Korkea Veisu
on taas mielestäni vaikeinta. Aina välillä kun
yrittää muistaa kaikki tarkoitukset ja meneeki
helposti sekasi.
Piikki
Niitä on montakin mutta tässä muutama:
T.L.Osbornin, kirjat Sairaat paranevat, Sinä olet
Jumalan paras.
F.F. Boshworth,in kirja parantakaa Sairaat.
Ulf Ekmanin, Usko joka voittaa
maailman,Taloudellinen vapaus.
Sten Nilssonin, Veriliitto, Vapauta minun kansani
Charles Capps, Miksi kristityt kokevat
vastoinkäymisiä, Kieli luova voima.
Frncis Frangipane, Ei ihmistä vastaan.
Kenneth Hagin, Jeesuksen nimi,Kuinka vaellat
Pyhän Hengen johdatuksessa.
Terry Mize, Enemmän kuin voittaja.
Vanhoja kirjoja:
Tommy Hicks, Jeesus nimen atomivoima, Jumalan
voima kuluu sinulle.
Ym. nämä ovat tosi hyviä kirjoja.
sivuilla on todella hauskoja ristiriitoja
keräilty teidän raamatustanne, ne on hauskoja.
[email protected]
Vapaa-ajattelijoiden ristiriidat ovat todella
hauskoja. Varsinkin ristiriitoja edeltävä
"metodinen tarkastelu" uskovien vastauksista.
parasta ja parasta... ehkä viimeaikoina on
kolahtanut noi ystavyydenmajatalo.fi-sivuilta
löytyvät ystäväkirjeet monine aiheineen,
Ja tietenkin tuo jo ennemmin mainostamani Eero
Ojasen Hyvyyden maailma.
Aikaisempia mieleen jääneitä ovat Juokse poika
juokse,
ja erittäin hyvä "asiakirja" on myös Pasi Turusen
Vartiotorni, valtakunta uudessa valossa.
Raamatussa eniten koskettaa Jeesuksen rukous
meidän puolestamme Joh 17, sekä Vanhantestamentin
järkähtämättömät lupaukset Jumalan
uskollisuudesta.
"Aikaisempia mieleen jääneitä ovat Juokse poika
juokse"
Olin unohtanut autuaallisesti koko teoksen.
Tämä taitaa olla minun kohdalla "paras"
uskonnollinen kirja, johtuen siitä syystä, että
se taitanee olla ainokainen tämän "alan"
kirjallisuutta, jonka olen katsonut aiheelliseksi
ja tarpeelliseksi lukea. Luin kirjan muistaakseni
ollessani n. 10 -vuotias. Ellen aivan väärin
muista kirja kertoi Nicky Cruzin itsestään
kirjoittaman tositapahtumiin perustuvan
elämäntarinan.
Sisällöstä muistan sen verran, että tarina oli
puoleenväliin asti hyvinkin mukaansatempaava ja
kiehtova ainakin sen ikäiselle. Loppuosan
kiehtovuuden ja mukaansatempaavuuden jätän
jokaisen lukijan omalle vastuulle.
Näillä muistoilla uskallan kuitenkin omalta
osaltani suositella kirjaa lukutottumuksiinne
arvon toukat.
Jeesuksen Kristuksen Evankeliumi.(Ei missään nimes
ä uskiksille.Se kiellettiin aikanaan Portugalissa)
Miksei kyseistä kirja muka voisi suositella
uskiksille?
Eräs ystäväni lainasi sen minulle tässä vähän
aikaa sitten, suositteli sitä ja sanoi että oli
parasta mitä oli lukenut pitkiin aikoihin, ja hän
on aivan vuorenvarmasti uskis (toisin kuin minä).
No, fundareille en suosittelisi, mutta eiväthän
he edusta kun murto-osaa uskovaisista, vaikka
tätä palstaa lukiessa saattaisi tulla toisiin
johtopäätöksiin.
Mika Waltarin Johannes Angelos (ja sitä
edeltävä Nuori Johannes) ovat mietityttäneet
minua ja etsiytyneet viikonloppulukemisiksi
useamman kerran vuosien mittaan.
Muutkin Waltarin suurromaanit ovat lukemisen
arvoisia, mutta "Johanneksessa" uskonnollisen
saivartelun ja poliittisen kyynisyyden kritiikki
sekä mystisen kohtalon vähittäinen paljastuminen
koskettavat juuri minua.
himskatti, minä kun mietin etten ole lukenut
mitään uskonnollista kirjallisuutta, ja sitten
Hertta mainitsi lempparikirjailijani. Hänen
kirjoistaan omat suosikkini taas ovat Valtakunnan
salaisuus ja Ihmiskunnan viholliset.
Mika Suuri oli muuten itse uskovainen.
Komea oli se mystisen kokemuksen kuvaus, miten
vastaan tulevat tekivät Waltarin heitä vastaan
tullessa ristinmerkkejä.. Waltarista jäänyt
mieleen: 'Ihminen on ihmisen ainoa veli' ei
ainakaan kovasti riitaa kannatanut. Oon lukenut
kaikenlaista, en kyllä osaa erotella, mikä paras.
Raamattu kuitenkin on mun mielestä omassa
luokassaan, vaikea verrata mihinkään.. Tätä
mieltä olen.
Mika oli opiskellut (muistelen näin) teologiaa
yliopistossa, jonkin verran, ja sitten
lopettanut.
Lopetti juuri sopivasti: tiedonhalu ei ehtinyt
sammua, ajattelukyky ei jysähtänyt
kirkkobyrokraattisiin maailmallisuuksiin;
elämänkysymykset vain lisääntyivät ja
taiteelliset taipumukset käyttivät hyväkseen
tieteellisiä totuuksia.
"Ihmiskunnan viholliset" taisi olla
ensimmäisten kristittyjen ajalta Roomasta, mutta
mihin sijoitetaan "Valtakunnan salaisuus"? Olen
senkin joskus lukenut, mutta muisti pettää.
on Ihmiskunnan viholliset edeltävä kirja, joka
kertoo jälkimmäisen päähenkilön isästä. Siinä
mennään kristinuskon syntymän aikoihin, osa siitä
sijoittuu Jeesuksen ajan Palestiinaan.
Luin sen joskus nuorena samaan aikaan kuin kaikki
Waltarin historialliset romaanit. Kaikki muut
olen monesti lukenut uudestaan, mutta en sitä, ja
syystä tai toisesta se silloin kolahti kaiken
eniten. En tiedä miksi, sillä noihin aikoihin
olin lähempää ateistista maailmankuvaa kuin
nykyään (jos edes ajattelin koko asiaa). Iän
myöten maailma muuttuu vain yhä vähemmän
mustavalkoiseksi, mutta onneksi ei kuitenkaan
harmaaksi.