kouristuskohtaus

no kai tätä palstaa lukevilla 9/10 on kokemuksia.. mitä pitäisi sanoa. Elämä on. vai retkahdin taas rölliin

Hei,
Jos miehelläsi ei ole aiemmin ollut kouristus-tai poissaolokohtauksia, on hyvin mahdollista että tämä oli hänen ensimmäinen ja ainoa kohtauksensa. Niitä voi tulla kenelle tahansa, vaikka olisi muuten terveessä kunnossa. Syitä tällaiseen on monia, kuten liika alkoholi tai valvominen, tai paha stressi. Tai sivuoire toisesta sairaudesta tai onnettomuudesta. Syytä ei välttämättä keksitä lainkaan. Älä turhaan ole huolissasi. Vaikka hänelle aloitettaisiin joksikin aikaa lääkitys, voi hyvin olla, ettei hän tule koskaan saamaan kohtauksia ja lääkkeet voidaan jättää pois.
Sitä en tiedä liittyykö sydämen sivuääni tuohon mitenkään.

Hei!
minulle sattui ihan vastaavanlainen kohtaus pari päivää sitten. Olin koko päivän valitellut pahaa oloa ja päänsärkyä ja sitten yhtäkkiä olinkin tajuttomana ja yläruumiini oli kouristellut. Ennen kohtausta äänet kuuluivat huminana ja näkö alkoi sumentua ja aavistin että kohta lähtee jalat alta.. sairaalassa tehtiin kaikki testit ja ne oli myös ok, mulla oli myös sydämen sivuääniä, en tiedä mistä johtuu. Ensiviikolla menen vielä pään kuvauksiin.
Kuulemma mulla on 3-4 vuoden vanhana ollut vastaavanlainen kohtaus mutta sitä ei tutkittu tarkemmin mitenkään.
Oli pelottava kokemus kyllä, toivottavasti ei ole mitään vakavaa..

Siitä sivuäänestä ei sanottu enää sairaalassa mitään, eikä monitoreissa näkynyt mitään poikkeavaa joten en usko että sitä tutkitään enää.
onko ajokielto tosiaan 3kk? Minulle lääkäri sanoi että tutkimusten jälkeen vielä kahteen viikkoon en saa ajaa autolla, mutta mistään kolmesta kuukaudesta ei ollut puhetta..

Minullekin tuli taas kohtaus, edellinen 2008 vuoden alussa. Ei ollut alkoholilla tai stressillä mitään tekemistä. Siinä vain sunnuntai-iltana katsoin sohvalla telkkaria, sitten tuli tunne että nyt heittää ja tajuihini tulin istumasta sängyllä ja siihen olin laskenut pissan alle. En tiedä minkälainen kohtaus on ollut kun kukaan ei ollut näkemässä, mutta soitin ambulanssin varmuuden vuoksi. Hei kohtauksen jälkeen oli vain käsivarsi kipeä, mutta nyt vajaa pari päivää kohtauksesta on joka paikan lihakset kipeät ja kireät. En ole suostunut lääkkeiden orjaksi, ja tuskin ne tätä yhtä kohtausta olisi estänyt jos olisin käyttänyt. Lisäksi tiedä kuinka paljon jo pelkkä lääkkeiden otosta huolehtiminen tuo ajatuksiin epilepsian ja laukaisee kenties kohtauksen. Parempi antaa mennä täysillä ajattelematta koko tautia, jos yhden kohtauksen 4 vuoteen tarjoaa niin ei niitä kovin montaa tarvitse ihmiselämän aikana kestää.

Ymmärrän teidän viestinne että lääkkeitä pitäisi käyttää, mutta kerron vielä taustaa lisää...minulla oli lapsena epilepsia jota ei saatu lääkkeillä kuriin, kohtaukset olivat poissaolokohtauksia, eli ei kouristelua, vaan vaahtoa suusta ja pienien torkkujen jälkeen tilanne palautui. Esim. ajalla 23.12-2.1 kohtauskirjanpidon mukaan tuli 13 kohtausta vaikka söin kourakaupalla lääkkeitä. Lääkkeet vain lihotti minut ja jokainenhan tietää mitä se tarkoitti koulussa. Minut sitten 15 vuotiaana leikattiin vuonna 1993, sen jälkeen seuraava kohtaukset tuli 2000 ja 2002 joissa molemmissa oli alkoholi altistavana tekijänä. Suunnilleen vuodesta 1998 olen käyttänyt alkoholia välillä enemmän ja välillä vähemmän, kovassa kännissä(yli2promillea) olen ollut useaan kertaan että jos kohtausalttius olisi todellinen niin olisin saanut kymmeniä ellei jopa satoja kohtauksia. Nyttenkin edellisen kohtauksen 2008 ja tämän kohtauksen välissä olen elänyt ihan täysillä, eikä kohtauksia ole ollut.

Miten siis lääkkeiden käyttö parantaisi tilannettani, harvoin ne kohtaukset tyystin lopettaa, sivuvaikutuksia on useita. Onhan se totta että jos kohtaus on tarpeeksi kova niin "leikki" voi olla sitten siinä, kun ei minullakaan kukaan ole apua soittamassa mutta sitä en murehdi. Parempi että vie sitten pois nuorena, en todellakaan haluaisi olla vanhuksena enää epilepsian vallassa ja jatkuvasti ambulanssissa vanhustentalon ja sairaalan välillä.

Luoja sen vain tietää miten minun osaltani käy, lääkäri tosiaan vaatii että minun pitäisi aloittaa lääkitys, niin vaati myös 2000,2002 ja 2008, vaikka silloin oli selkeä altistava tekijä eli alkoholi syyllinen, nyt ainoana altistavana tekijänä oli mahdollisesti liiallinen valvominen, epäsäännöllinen elämänrytmi viikon ajan. Ilman muuta jos uusia kohtauksia ilman altistavia tekijöitä tulee niin silloin aloitan lääkityksen. Mutta miksi ihmeessä yksittäisistä kohtauksista aletaan vaahtoamaan lääkityksen välttämättömyyttä, huumaavien lääkkeiden joita "huonon päivän" sattuessa sitten napsii kuolettavan määrän?

Autoakaan en ole hankkinut, jos auto olisi niin en takuulla olisi ilmoittanut kohtauksistani lääkärille, jos yksittäisestä kohtauksesta olisi tullut vuoden ajokielto.

Olen siitä varma että tulen saamaan vielä kohtauksia tulevaisuudessa, siitä ei ole epäilystäkään, ainakin krapulassa jos ei ilman altistavaa tekijää.

Mulla on ollut epilepsia vuodesta 1993 enkä todellakaan uskaltaisi olla ilman lääkkeitä. Epilepsiahan on etenevä tauti, jota vaan lääkkeet voi hidastaa, koska ne (tutkitusti) vähentää kohtauksia. Ei mullakaan ole ikinä ollut kohtauksia kun kovan bilettämisen, valvomisen jne jälkeen, mutta kun se on kerran aivosähkökäyrässä nähty, niin ei se ikinä häviä. Toivottavasti puhut asiasta samalla tavoin kuin kirjoitit lääkärille jotta pääset jatkohoitoon.