Jos unohdetaan hetkeksi että maailmassa on
tuhansia eri uskontokuntia eri ala-lahkoineen
näemme näitten uskontokuntien ihmiset - ihmisiä
jotka toimivat oikein tai väärin.
Tätä havaitaksemme emme tarvite uskontoja.
Oikea tarkoittaa tässä tapauksessa sitä että
rakastaa itsensä lisäksi myös muita ja väärä taas
tarkoittaa että rakastaa vain ja ainoastaan
itseään eikä välitä muista. Nämä asiat eivät
liity uskontoon millään tavalla vaan ovat
uskonnosta riippumattomia.
Nämä ihmistyypit poikkeavat toisistaan tietysti
joka suhteessa.
Oikeat ihmiset pyrkivät antamaan anteeksi,
auttamaan muita, karttamaan väkivaltaa ja
uhraamaan omaa hyvinvointiaan toisten hyväksi,
olemaan avoimia ja suvaitsevaisia muutoksia
kohtaan.
Millä tavalla useimmat suuret uskontokunnat
toimivat juuri päinvastoin?
Melkeimpä joka suhteessa.
Ihmisen valinnanvapautta pyritään rajoittamaan
mahdollisuuksien mukaan. Paljon seremoinioita
joitten tarkoitus on muistuttaa ihmisen
merkityksettömyydestä. Ihmisiä pelotellaan ja
uhkaillaan toimimaan juuri tietyllä tavalla ja
kyselemättä. Hierarkian yläpäässä olevien
henkilöitten ei koskaan tarvitse muuta kuin
viitata jumalaan ja jumalan tahtoon jota näitten
ei tietenkään koskaan ole tarvis osoittaa tosin.
Kova kuri, pelko, ja rajoitettu tiedonsaanti
johtaa kulttuuriin jossa naapuria rakastetaan ei
siksi että hänestä aidosti pidetään vaan siksi,
että "jumala näin käskee". Rakkaus on poissa ja
tilalla on dikatuuri joka ei millään tavalla
kannusta ihmistä rakastamaan. Pikemminkin
ajattelemaan itseään ja tottelemaan käskykä
alistuen ryhmäkuriin.
Nämä ihmiset ovat näin ottaneet ensimmäisen
askeleen kohti suvaitsemattomuutta ja itsekkyytä.
Sanompa vain että tämä tie johtaa päinvastaiseen
suuntaan kuin minne uskovaiset väittävät
pääsevänsä.
Muistakaa: Vain rakkaudella on väliä ja tässä
teot, ei uskontokunta, puhuvat puolestaan. Joku
saattaa puhua tekevänsä jumalan tahtoa mutta teon
todelliset seuraukset ovat ne jotka kertovat
ihmisen todellisen motiivin ja paljastaa onko
ihminen pikku hiljaa menossa kohti taivasta vai
helvettiä. Uskontokunta, johon ihminen kuuluu,
ei vaikuta asiaan mitään. Ei pienintäkään tippaa.
Jokuvaan joukosta
tuhansia eri uskontokuntia eri ala-lahkoineen
näemme näitten uskontokuntien ihmiset - ihmisiä
jotka toimivat oikein tai väärin.
Tätä havaitaksemme emme tarvite uskontoja.
Oikea tarkoittaa tässä tapauksessa sitä että
rakastaa itsensä lisäksi myös muita ja väärä taas
tarkoittaa että rakastaa vain ja ainoastaan
itseään eikä välitä muista. Nämä asiat eivät
liity uskontoon millään tavalla vaan ovat
uskonnosta riippumattomia.
Nämä ihmistyypit poikkeavat toisistaan tietysti
joka suhteessa.
Oikeat ihmiset pyrkivät antamaan anteeksi,
auttamaan muita, karttamaan väkivaltaa ja
uhraamaan omaa hyvinvointiaan toisten hyväksi,
olemaan avoimia ja suvaitsevaisia muutoksia
kohtaan.
Millä tavalla useimmat suuret uskontokunnat
toimivat juuri päinvastoin?
Melkeimpä joka suhteessa.
Ihmisen valinnanvapautta pyritään rajoittamaan
mahdollisuuksien mukaan. Paljon seremoinioita
joitten tarkoitus on muistuttaa ihmisen
merkityksettömyydestä. Ihmisiä pelotellaan ja
uhkaillaan toimimaan juuri tietyllä tavalla ja
kyselemättä. Hierarkian yläpäässä olevien
henkilöitten ei koskaan tarvitse muuta kuin
viitata jumalaan ja jumalan tahtoon jota näitten
ei tietenkään koskaan ole tarvis osoittaa tosin.
Kova kuri, pelko, ja rajoitettu tiedonsaanti
johtaa kulttuuriin jossa naapuria rakastetaan ei
siksi että hänestä aidosti pidetään vaan siksi,
että "jumala näin käskee". Rakkaus on poissa ja
tilalla on dikatuuri joka ei millään tavalla
kannusta ihmistä rakastamaan. Pikemminkin
ajattelemaan itseään ja tottelemaan käskykä
alistuen ryhmäkuriin.
Nämä ihmiset ovat näin ottaneet ensimmäisen
askeleen kohti suvaitsemattomuutta ja itsekkyytä.
Sanompa vain että tämä tie johtaa päinvastaiseen
suuntaan kuin minne uskovaiset väittävät
pääsevänsä.
Muistakaa: Vain rakkaudella on väliä ja tässä
teot, ei uskontokunta, puhuvat puolestaan. Joku
saattaa puhua tekevänsä jumalan tahtoa mutta teon
todelliset seuraukset ovat ne jotka kertovat
ihmisen todellisen motiivin ja paljastaa onko
ihminen pikku hiljaa menossa kohti taivasta vai
helvettiä. Uskontokunta, johon ihminen kuuluu,
ei vaikuta asiaan mitään. Ei pienintäkään tippaa.
Jokuvaan joukosta
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjoittelin johonkin aikaisempaan
aiheeseen,mutta turpiin tuli ja juuri
uskovaisilta.Muut pitivät naiivina.Parempaa onnea
sinulle toivoo
Siinäpä se! Uskontojen ympärille perustetut
organisaatiot toimivat ainoastaan ja vain
välittömän tai välillisen taluodellisen edun
tavoittelemista varten. Jos ne siinä ohessa
tuovat jäsenilleen inhimillistä tasapainoa, tai
muita elämän laatua parantavia elementtejä, niin
toivottavasti jokainen tällaisen organisaation
jäsen omassa mielessään punnitsee sitä onko
maksettu hinta oikeassa suhteessa saatuun
palveluun nähden. Mun mielest täs ei oo sinänsä
mitään pahaa tai moitittavaa. Maksetaanhan sitä
psykiatrisest hoidostaki melkoisii summii,
viihteest ny puhumattakaan. Moitittavax asiat
kääntyy, jos palvelut tuottaa pelkkää ahdistust
ja pahoinvointii - silloin vois kuluttaja-
asiamiehel olla sanans sanottavana. Asia erikseen
on, et Raamattu länsimais ja sit lukuisat muut
teokset muualla maailmas on jo senverran vanhoja
inhimillisen käyttäytymisen kohentamisex
tarkoitettui "käyttöjärjestelmii", et olis hyvä,
jos joku keksis kirjoittaa koko "käyttiksen"
uusix. No, varsinainen ongelma ei varmaan oo sen
uusix kirjoittamisessa, vaan ihmisten
motivoimisessa toimimaan sen käyttiksen
mukaisesti - taikatemppuihin ku tänä päivänä ei
enää niin helposti uskota....
Olet oikeassa. Emme pelastu millään laisuudella.
Uskontokunta ei meitä pelasta, tekomme eivät
meitä pelasta, uskovainen isä tai äiti ei meitä
pelasta. Sanoit myös oikein rakkaudesta. Meidän
tulee rakastaa lähimmäisiämme kuin itseämmekin.
Olemme monesta asiasta samaa mieltä. Oletko sitä
mieltä että Jumala on rakkaus. Tätä me uskovaiset
haluamme tuoda julki. Jumala rakastaa sinua,
rakastatko sinä Jumalaa? Suhde on siis
henkilökohtainen. Pitäisi kiinnittää enemmän
huomiota omaan elämään ja tarkkailla vähemmän
naapurin elämää.