Täällä keskustelevat kristyt näkyvät ottaneen yksityisomaisuudekseen ihmiselle lajityypillisiä ominaisuuksia:
1) moraali
2) kyky rakastaa
3) puhdassydämisyys (tarkoittanee vilpittömyyttä)
Ja vielä "en minä mutta jumala" -tekniikalla, jolla nähtävästi pyritään peittämään omahyväisyyttä. Peittyminen on heikkoa, jollakin tavalla joutuu tekemään johtopäätöksiä niistä tarpeista, joiden tyydyttämiseen kristinuskontoa käytetään.
Onneksi kysymyksessä on henkinen pääoma, jota ei voi ryöstää ja ottaa omiin käsiinsä.
Murheellista kuitenkin, että meidän keskuudessamme elää joukko ihmisiä, joka keskinäisellä sopimuksella voivat nähdä itsensä ylivertaisina muihin nähden.
Miten kunnioittaa ihmisiä jotka eivät kykene toimimaan moraalisesti, eivät kykene rakastamaan eivätkä olemaan vilpittömiä? Ehkä tässäkin "ei minä mutta jumala" -tekniikkaa käyttämällä voi siirtää vastuunsa..Kuvittelemalla voivansa ulkoistaa omat tunteensa, ja sitten tällä mainitulla tekniikalla "ottavat" takaisin vain parhaat ominaisuudet, nekin edelleen ulkoistettuina, leasing -tunteina.
Voiko uskovalta siis odottaakaan kunnioitusta?
1) moraali
2) kyky rakastaa
3) puhdassydämisyys (tarkoittanee vilpittömyyttä)
Ja vielä "en minä mutta jumala" -tekniikalla, jolla nähtävästi pyritään peittämään omahyväisyyttä. Peittyminen on heikkoa, jollakin tavalla joutuu tekemään johtopäätöksiä niistä tarpeista, joiden tyydyttämiseen kristinuskontoa käytetään.
Onneksi kysymyksessä on henkinen pääoma, jota ei voi ryöstää ja ottaa omiin käsiinsä.
Murheellista kuitenkin, että meidän keskuudessamme elää joukko ihmisiä, joka keskinäisellä sopimuksella voivat nähdä itsensä ylivertaisina muihin nähden.
Miten kunnioittaa ihmisiä jotka eivät kykene toimimaan moraalisesti, eivät kykene rakastamaan eivätkä olemaan vilpittömiä? Ehkä tässäkin "ei minä mutta jumala" -tekniikkaa käyttämällä voi siirtää vastuunsa..Kuvittelemalla voivansa ulkoistaa omat tunteensa, ja sitten tällä mainitulla tekniikalla "ottavat" takaisin vain parhaat ominaisuudet, nekin edelleen ulkoistettuina, leasing -tunteina.
Voiko uskovalta siis odottaakaan kunnioitusta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
3) puhdassydämisyys (tarkoittanee vilpittömyyttä)
Niinpä. Jotkut eivät suostu hyväksymään, että ateisti ei kertakaikkiaan usko. Ateisti ei ole vilpitön sanoessaan että ei usko. Todellisuudessa ateisti sielunsa sopukoissa kyllä uskoo.
"Niinpä. Jotkut eivät suostu hyväksymään, että ateisti ei kertakaikkiaan usko. Ateisti ei ole vilpitön sanoessaan että ei usko. Todellisuudessa ateisti sielunsa sopukoissa kyllä uskoo."
Niin, minä kyllä uskon että uskovainen uskoo. Miksi siis uskovaisen on usein vaikeea uskoa että ateisti ei usko? Miksi emme voisi sanoa uskovamme jos kerran uskomme? En minä ainakaan näkisi mitään syytä sitä "tunnustaa" jos uskoisin. Ei ateismi ole mitään jumalaa/jumalia vastaan haraamista, vaan mielestäni rehellisyyttä.
"ei minä mutta jumala" -tekniikkaa käyttämällä voi siirtää vastuunsa.."
Ateismi ja teismi = uskoa
Gnosismi ja agnostismi = tietoa
Onkohan sitten niin että kun uskovainen tietää jumalan olevan olemassa hän on gnostilainen?
Nyt män uskikset harhaopin puolelle. :)
Ei täällä mitään uskovaisia ole,ateisteja kaikki tyynni.
Räkänokkakakaroita huutamassa vittua.