FILOSOFIA ON VIISAAN LOHTU, TAVALLINEN IHMINEN
TURVAA USKONTOON.
Piileekö vanhassa Kreikkalaisessa (antiikki)
sanonnassa suurempikin viisaus. Heillä oli laajaa
kokemusta sekä uskonnossa, joka hallitsi
tavallisten ihmisten elämää, että suuresta
tieteestä ja filosofiasta? Jälleen pääsemme
vanhaan kysymykseen uskonnosta ja uskosta -
vainko tapa heikon ihmisen turvata itsensä ja
tulevaisuutensa, hallita elämää?
TURVAA USKONTOON.
Piileekö vanhassa Kreikkalaisessa (antiikki)
sanonnassa suurempikin viisaus. Heillä oli laajaa
kokemusta sekä uskonnossa, joka hallitsi
tavallisten ihmisten elämää, että suuresta
tieteestä ja filosofiasta? Jälleen pääsemme
vanhaan kysymykseen uskonnosta ja uskosta -
vainko tapa heikon ihmisen turvata itsensä ja
tulevaisuutensa, hallita elämää?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Paitsi käyttäisin "tavalliset" ihmiset sijasta
jotain muuta sanaa, esim. uskontohakuiset tms.
Mieheni muisteli Karl Marxin kirjoittaneen
että "uskonto on ooppiumia kansalle". Jaana
tavallisilla tarkoitettiin varmaan niitä, jotka
eivät viitsi ajatella. Kun he eivät ajattele, he
vain hakevat turvaa uskosta.
eli:
vähäinen ajattelu ja vastuu ---> tavallinen
ihminen ---> uskontohakuisuus
Ihmisten ajattelemattomuus on juuri uskontojen
ase. Ihmisten ei tarvitse enää ajatella kun he
luottavat (uskovat) "sokeasti" omaan uskontoonsa.
Mietitään yleisesti ottaen uskontoja. Meidän
lutherilainen uskontomme on vielä suvaitsevainen
ei mitään tiettyjä vaatimuksia ole. Jo mentäessä
katolilaisuuteen, tiettyjä kaavoja, tabuja on
huomattavissa. Esim. se miten Paavi määrää jonkin
asian ja se sitten on niin ja miljoonat ja taas
miljoonat ihmiset tottelevat häntä sokeasti.
Kuten ehkäisyn ja abortin kanssa kävi.
Kun taas menemme vielä pidemmälle uskonnoissa
ensimmäisenä tulee mieleen muslimit. Ne vasta
hullua porukkaa onkin. Tarkoitan näitä ääri-
muslimeja. Niistä ei tarvitse edes paljoa kertoa
muutakuin, että heidän uskonsa on vakaa ja HE
TIEVÄT tekevänsä oikein. Eikö?
Mitä enemmän muistelemme eri uskontoja vastaan
tulee toinen toistaan oudompia uskontoja ja
lahjoka. Itämaiset uskonnot ovat eräät sellaiset,
jotka ovat suvaitsevaisia, eivät turvaudu
erilaisiin sääntöihin. On ainoastaan elämän
ohjeita, mutta ihmisen yksilöllisyys säilyy.
Ehkä näiden itämaisilla uskonnoilla on enemmän
tekemistä juuri filosian kanssa. Länsimaalaisista
uskonnoista (kristinuskosta) on valtaa pitävät
tehneet 2000 vuoden aikana huomaamattomalla mutta
julmalla tavalla POLITIIKKAA. Mikä olisi ollut
keskiajallakaan pahemmin "saastunut" ja
korruptoitunut laitos kuin kirkko. Nykyään sen
valta on ehkä vähentynyt, mutta kuitenkin.
Uskonnot ja kirkot ovat vanhoillisia käsityksiä
sielun terveydestä ja elämisestä. Siitä on tullut
ihmisiä sitova ja pakottava tapa manipuloida
näitä tiettyihin suuntiin. Yhteiskunnan älymystö,
filosofit, näkevät asiat yksityiskohtaisemmin ja
tekevät omia johtopäätöksia asioista. He eivät
tarvitse uskontoja nähdäkseen oikean "tien".
En tiedä ihmisistä jotka tarvitsevat uskontoja.
En kiistä, etteikö niistä näille ihmisille
saattaisi olla apua. Nämä todella uskoon tulleet
ihmiset ovat usein jotenkin apua tarvitsevia. Ei
tavallisen, onnellisen pulliaisen tarvitse
kääntyä jumalan puoleen jos ei ole mitään mitä
pyytää.
Maailmassa on kuitenkin niin monta näkökantaa
kuin on ihmisiäkin. Ei ketään voi kiistää täysin.
Mutta pitäisi kuitenkin pystyä ajattelemaan
itsenäisesti eikä ainakaan tyrkyttää omaa uskoaan
(näkemystään) muille. Siksi minäkin jätän
kertomatta omani (ellei se ole jo tullut esille).
Olen paljolti samaa mieltä kanssasi ja kirjoitin
asiaan viittaavasti otsikolla rukouksen voima -
mielen illuusio.
Muodostavatko ihmiset uskontoja vain omista
tarpeistaan, kuten pelosta tai halusta kuulua
ryhmään...? Jotkut näistä ihmisten luomuksista
ovat vain onnistuneet nousemaan valtauskonnoiksi.
Vai onko kristinusko todellinen ilmaisu Jumalasta?
Näkökantoja jumaluuksissa eli uskontoja on
todella yhtä monta kuin ihmisiä. Mitä se kertoo
totuudesta?
Oli asia miten vain, on tärkeää, että kaikki
miettivät laajasti ja monelta kantilta mikä hänen
uskonsa todella on synnyttänyt? Onko apu tullut
uskosta, vai onko se omasta itsestä tai
yhteisöstä lähtevää? Jos huomaa turvallisuuden,
voiman ja rauhan tulevan yhteisön sekä omien
ajatusten vaikutuksesta, kannattaa luottaa omaan
itseen enemmän ja jättää vähemmän Jumalan huomaan.
Kertoo paljon ihmisten ajatusmaailmasta,joka ei
paljon poikenne(?) ajattelevan ihmisen
käsityksistä.Nykyinen teknologiaa ja etenkin
rahaa palvova (nykyajan jumalat todellisuudessa!)
kulttuurimme kaipaisi todellisia ajattelijoita ja
viisaita ihmisiä.Vaikea ratkaistava.
kertaanpa taas tämän viisaan sanonnan, että:
maailma näyttää siltä kun se näyttää siksi että
viisaat ovat niin hiljaa ja tyhmät ovat niin
kovaäänisiä ja varmoja asiastaan.
Filosofia on uskonnon keppihevonen..
Anyways, minusta filosofia on tärkeä, mutta kuin
myös uskontojen suhteen, on myös filosofioissa se
ns. väärä puoli jota pitää karttaa.
Filosofia on keskeisellä paikalla myös uskontoa
(lue saarnaajan kirjaa esim.)Mutta Kristinusko on
hyvä isäntä, filosofia ohella hyvä renki.
Se lienee noin, jos uskonnot pyrkivät
perustelemaan olemassaoloaan filosofisesti.
Vastakohtaisesti voimme todeta, että pyrimme
todistamaan uskoa ja uskontoja vain välineiksi
ihmisen tarpeille filosofian keinoin.