Miten arjessa tämä teillä parisuhteissa ja muissa läheissuhteissa menee toisen sairastaessa kaksisuuntaista?? Mitä voi vaatia molemmilta? Missä menee itsekkyyden raja molemmilla ettei läheinen väsy ja sairastu itse ?
Omaisena "hoitajan" roolin ja sairastuneen oman vastuun raja?
Suolaa ja pippuria
5228
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Totuus taitaa olla, että se on niin raskasta läheiselle, että hän sairastuu itse vääjäämättä myös. Henkinen väsyminen toista auttaessa on itsestään selvää. Kun toisella on koko ajan isoja ongelmia, eikä omille ongelmille saa mitään huomiota ei enää itsekään muista koko olemassa oloaan, seurauksena on loppuun palaminen.
Luulen, että sitä ei monikaan itsestään huomaa, ennen kuin on siinä talanteessa, että voimat ovat totaalisen loppu. Toisen jatkuva huonosti voiminen aiheuttaa valtavaa huolta ja lisänä henkiset koetukset pettämisineen ym. vievät voimat keneltä tahansa.
Tässä sairaudessa sairas ei ymmärrä tilaansa, eikä sitä miten paljon hän vaatii kumppanilta avuja.
Näistä ei paljon hoitosuhteissa puhuta, sillä jos läheinen ei auta, hoidettavat ovat enemmän yhteiskunnan autettavana ja sitähän terveydenhoito henkilökunta ei halua. Kuka huomaa sinut, omainen? Ei kukaan. Surullista mutta totta.
Olin pitkässä suhteessa bipon kanssa, tosin sairauden diagnoosi saatiin vasta suhteemme viimeisen vuoden aikana. Monta vuotta dg oli eri asteiset masennukset, mutta epäilin lähes koko ajan myös muuta, kun hänen käytöksensä oli niin toisaikaista ja käsittämätöntä. Luulin, että olisimme "ikuinen" pari, mutta manian iskiessä hän vaihtoi minut lennossa toiseen ja kihlautui nopeasti. Uuvuin asiasta niin, että jouduin syömään masennuslääkkeitä yli vuoden ja vieläkään en ole täysin päässyt ikävistä muistoista ja niiden seurauksista eroon. Hän tahtoisi olla vieläkin tekemisissä kanssani jostain syystä, mutta oon tullut siihen tulokseen, että mun pitää nyt suojella itseäni eikä olla hänelle olkapäänä kaiken kamalan jälkeen...
Itseäni ahdistaa usein normaali arjen ja elämän ns. rajoittaminen mikä koskee myös minua. Toisin sanoen ns. varominen ettei toisella nouse esim. vauhtikierrokset. Tuntuu ettei sairastunut osapuoli näe omaa vastuutaan ottaa ja lähteä esim. ajoissa itse nukkumaan jollen minäkin tule jne. Joten jaksot käynnistyvät. Muutoinkin tuntuu tällä hetkellä, että minä taidan olla se, joka kantaa vastuuta toisen "pysymiseen" oireettomana, vaikka suurinosa vastuustahan pitäisi sairastuneen itse kantaa omasta hoitamisestaan ja minun käsittääkseni vain yrittää tukea parhaani mukaan.
Totta tuo, että kuka tsemppaa ja tukee meitä omaisia kun on vaikeaa ja väsyttää tämä kaikki. Huomaan usein myös toisen osapuolen jotenkin ajattelevan omien ongelmiensa olevan tärkeämpiä kuin minun, samoin tunnutaan ainakin meillä ohitettavan usein ne minun tarpeet ja halut, kompromisseja tunnun vain minä tekevän kun toinen ei usein niihin pysty. Myöskään apua näihin paheneviin ongelmiin ei sairastunut ole kovin halukas hakemaan..
Pohdin, onko liian itsekästä kieltäytyä jatkuvasti rajoittamaan omaa elämääni hänen oireidensa vuoksi ja odottaa, että ottaisi myös itse vastuuta itsensä hoitamisessa, vaikka riskinähän on sairauden paheneminen sekä tietenkin mahdollinen ero kun en enään tee asioita samalla tavalla..
Kirjoituksesi on kuin suoraan omasta kynästäni.
Ajattelen samoin tuosta vauhtikierrosten nousemisen varomisesta.
Hyvä esimerkki nukkumaanmenosta.
Lisäisin esimerkiksi vielä näin kesällä vastaan tulevat grillijuhlat yms. joissa ei itsekään voi oikein juhlia rennosti ettei puoliso innostu vielä enemmän juhlimaan, hän kun ei osaa lopettaa ennen kuin simahtaa ja sitä ennen töpeksii tarpeeksi.
Henkisellä puolella tuo pettämisten kanssa eläminen on varmaan raskainta.
Pohdin itse samaa, kuin sinä tuossa viimeisessä kappaleessa, toistaiseksi olen vielä päättänyt jatkaa "omaishoitajana".
Kaikesta huolimatta oikein hyvää juhannusta ja Voimia ja sinulle sekä kaikille muille bibojen puolisoille.
Biponi nappasi maniassa työkaverinsa ja minä sain vapauden hoidosta.