Englannissa ollessani luin nykyisen Rooman paavin Johannes Paavali II:n, eli katolisen kirkon päämiehen, laaja kirje piispoilleen nimeltä "Fides et Ratio" (1998, englanniksi "Faith and Reason"). Tässä pohdinnassaan hän korosti kuinka hänen kirkko tulee puolustaa järjen käyttöä ja luottamusta siihen, kun modernit filosofiat ja aatteet on hyökänneet sitäkin vastaan epäluulollaan. Tässä pieni makupala: "Abandoning the investigation of being, modern philosophical research has concentrated instead upon human knowing. Rather than make use of the human capacity to know the truth, modern philosophy has preferred to accentuate the ways in which this capacity is limited and conditioned. This has given rise to different forms of agnosticism and relativism which have led philosophical research to lose its way in the shifting sands of widespread scepticism. Recent times have seen the rise to prominence of various doctrines which tend to devalue even the truths which had been judged certain. A legitimate plurality of positions has yielded to an undifferentiated pluralism, based upon the assumption that all positions are equally valid, which is one of today's most widespread symptoms of the lack of confidence in truth ... Hence we see among the men and women of our time, and not just in some philosophers, attitudes of widespread distrust of the human being's great capacity for knowledge. With a false modesty, people rest content with partial and provisional truths, no longer seeking to ask radical questions about the meaning and ultimate foundation of human, personal and social existence. In short, the hope that philosophy might be able to provide definitive answers to these questions has dwindled."
Onko asiasta mielipiteitä? Korostus on hieman ivaallinen, jos muistaa lähivuosisatojen aatteellista historiaa...
Onko asiasta mielipiteitä? Korostus on hieman ivaallinen, jos muistaa lähivuosisatojen aatteellista historiaa...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tuomas Akvinolainen ja Augustinus taitavat, edelleen, olla ainoat filosofit jotka, varsinkin katollinen, kirkko hyväksyy.
Edelleen löytyy, ihan päteviäkin, ajattelijoita, joita uskonnolliset eivät vaan voi hyväksyä. En ihan 100 ole ymmärsinkö kaiken ihan oikein, mutta eikös tuossa perään kuulutettu "perimmäisen totuuden etsijöitä"? Kyllä niitä vielä on, usko pois, heidän "löytönsä" kun eivät kirkkoa miellytä, niin sitten yleistetään ajatus ettei heitä sitten varmaan ole.
En luule, että katolinen kirkko on aivan niin kapeakatseinen valikoimassaan filosofeja. Tuomas Akvinolaisella on toki vahva ja määrävä asema katolisessa opillisessa ja filosofisessa ajattelussa. Rooman paavin kirje on luonteltaan pastoraalinen ja ymmärtävä. Piispat ja kirkonmiehet joutuvat kutsumuksessaan kohtamaan nykypäivänä ilmiön joka ilmenee kyynisyytyenä, epätoivona ja luottamuksen puutteena - jopa järkeen. Ei tietenkään kaikki ihmiset ole luopuneet "perimmäisten kysymysten" kysymisestä - Rooman paavi tahtoo käsittääkseni kannustaa muita tähän piispojensa välityksellä. Usein ihmisen elämässä tuntuu kylläkin riittävän tapahtumia (esim. kuolema, sairaus, suunnaton ilo jne.) jotka aiheuttavat kysyntää olemassaolosta ja sen tarkoituksesta - jossain vaiheessa!
Lisää poimintaa: "Driven by the desire to discover the ultimate truth of existence, human beings seek to acquire those universal elements of knowledge which enable them to understand themselves better and to advance in their own self-realization. These fundamental elements of knowledge spring from the wonder awakened in them by the contemplation of creation: human beings are astonished to discover themselves as part of the world, in a relationship with others like them, all sharing a common destiny. Here begins, then, the journey which will lead them to discover ever new frontiers of knowledge. Without wonder, men and women would lapse into deadening routine and little by little would become incapable of a life which is genuinely personal. Through philosophy's work, the ability to speculate which is proper to the human intellect produces a rigorous mode of thought; and then in turn, through the logical coherence of the affirmations made and the organic unity of their content, it produces a systematic body of knowledge. In different cultural contexts and at different times, this process has yielded results which have produced genuine systems of thought. Yet often enough in history this has brought with it the temptation to identify one single stream with the whole of philosophy. In such cases, we are clearly dealing with a “philosophical pride” which seeks to present its own partial and imperfect view as the complete reading of all reality. In effect, every philosophical system, while it should always be respected in its wholeness, without any instrumentalization, must still recognize the primacy of philosophical enquiry, from which it stems and which it ought loyally to serve."
Ihmettely ja kysely on filosofian pääkutsumus - ainakin yllä olevasta sitaatista päätelleen. Erillaiset "löydöt" tietenkin katolisen kirkon ja muitten kristillisten kirkkojen täytyy suhteuttaa kokonaisvaltaiseen uskonnollisen elämän kokonaisuuteen ja iskulauseen mukaisesti: Ihmiseksitulleseen Jumalaan - Jeesukseen Kristukseen - todellinen Jumala ja todellinen ihminen ("klassinen" kristologia).
että katolilaisuuden kysyntä on alkanut laskea, sillä perinteisesti perimmäiset ratkaisut ovat olleet katolisella kirkolla. Nykyään tunnustetaan, että ratkaisuja ei ole, eikä välttämättä koskaan löydetäkään. Taviksella into filosofiaan latistuu, kun huomaakin, että siellä pyöritellään vain käsitteitä, eikä edes pyritä ratkomaan elämän ongelmaa, joka Camuksen mukaan oli tappaako vai eikä tappaa itsensä. Hyvä kysymyshän se on. Hmm...
tuossa Paavi siis ylistää menneitä filologeja, jotka kyseenalaistamalla ja ajattelemalla löysivät totuuksia? itsestään, tai paremminkin ajatuksisitaan. sitten kielletään [tieteellinen] tutkiminen, paitsi itsensä, jota taas kannustetaan. lyhyesti; Paavi on sitä mieltä, että keski-ajan ja jotkut uuden ajan filosofit ovat sitä mitä maailma nyt kaipaa?
totta on, että jotkut menneiden viisaiden kysymyksistä on edelleen avoinna, mutta miksi ei nyky aikana, kun siihen kerran on keinot, saisi vähän "oikaista", tai ainakin yrittää. esmes. kvantti fysiikka, vielä, taitaa herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, mutta ei se, mielestäni, vähennä sen arvoa yhtään, päinvastoin, opitaan kysymään parempia kysymyksiä.
tuo Pyhä Tuomas oli kärjistetty näkemys, kyllä. mutta oikeasti, eikös kirkko ollut se, jota saamme, pääasiassa, pimeästä keski ajasta kiittää? jota ei muuten kutsuttu pimeäksi huonon valaistuksen takia.
Eikö Rooman paavin esittämät mielipiteet ole juuri kutsuja luottamaan ja uskomaan, että elämä on paljon enemmänkin kuin filosofisia kielileikkejä, kyynisyyttä ja lopuksi sairasta epätoivoa? Tunnettu amerikkalainen näyttelijä ja ohjaaja Woody Allen (1935-) totesi yhdessä elokuvassa "elämän olevan iso kasa paskaa josta on joka päivä otettava lusikallinen." On hieman vaikeaa rakentaa mitään hyvää ja erityisesti pysyvää tälläisen mielialan varaan - jos se on vakavasti otettu. Ehkä on vain muodissa olla hieman alakuloinen ja alati kyyninen...? Virolainen ajattelija ja kirjailija Jan Kaplisnki (?) sanoi kerran TV:ssä lapsien olevan mukavia, sillä heissä toivo on jotenkin sisäänrakenettu!
Kyllä katolisella kirkolla riittää yhä vientiä! Onhan se suurin kristillinen kirkko - yli miljardilla jäsenellä! Mielenkiintoista on kävellä filosofian osastolla kirjakaupoissa, kun sinne on alkanut ilmestyä kirjoja otsikoilla: "Miksi se [uskonto] ei hävinnyt?" Näin luultiin ja luullaan laajalti yhä!
riittääkin, mutta miten on kotimarkkinat. Kansa maallistuu ja kirkon opit unohtuvat. Minusta tuo Allenin asenne taas on esimerkki ainoastaan huumorintajusta. Huumorista saa voimaa, siinä kuin Jumalaan uskomisestakin. Mitä uskonnon häviämiseen tulee, niin vaikkei kristinusko häviä, niin kuitenkin muuttuu pikkuhiljaa joksikin muuksi, ellei peräti muutu uudeksi.
En ole kirkkohistorian asiantuntija, vaan pikemminkin dogmatiikan tuntija sen itäisissä muodoissa, mutta on huomattavaa, että keskiajan haukkuminen "pimeäksi" on osaltaan juuret valistus ajalla, jolloin omaa "valistunutta" identiteettiä piti pönkittää haukumalla edellistä.
Katolinen kirkko käy dialogia tieteiden kanssa laajalti, kuten muut kypsät uskonnot! Kannataa lukea koko teksti, se kyllä vie koko illan, tai joitakin muita lähteitä saadakseen näppituntumaa uskontojen käsityksiin ja arvioihiin ajastamme tai esim. järjestä.
Modernilla tieteellä on osaltaan juuret "pimeällä" keskiajalla kuten myös antiikissa. Ks. muistaakseni Georg Henrik von Wright "Vetenskapen och förnuftet".
http://www.vatican.va/holy_father/john_paul_ii/encyclicals/documents/hf_jp-ii_enc_15101998_fides-et-ratio_en.html
Huumoriahan Allen haki lausellaan ja sellaisenaan minä sen olen elämäni aikana ottanut. Se on hauska, mutta osuva. On todella ihmisiä jotka heräävät aamulla ja ihmettelevät miksi elää lainkaan? Tällöin merkitykselle ja toivolle on sijaa! Joku pitää kannustaa etsimään ja jotta ei pysähdytä ja "kuolla" sisäiseti ja ehkä myös ulkoisesti!
Maallistuminen on vakava ongelma uskontojen kannalta. Osaltaan syy siihen löytyy uskonnoista itse, jotka ovat todistuksissaan joskus "hieman" ontuneet! Muodonmuutoksesta on havaintoja - ihmiset sanovat en usko kristilliseen Jumalaan, vaan tälläaiseen, tai olen ateisti ja uskon sielunvaellukseen... Nälkkä ja jano olemassaolon kysymyksiä kohtaan tulee luultavammin pysyä samana - vaelluksen suunta on epäselvä. Tiedän esim. Suomen ortodoksisen kirkon kasvattavan jäsenistöään alati, kuten monet muut uskonnot! Ihmiset ehkä maistelevat...
pitikin kysymäni, että löytyykö kyseistä tekstiä jostain, ja bang.
niinhän aina "haukutaan" edellistä aika kautta. 1800luku piti itseään "fiksumpana" kuin 1700luku. 1700luku piti taas 1600lukua "sivistymättömämpänä", jne, ad infinitum.
ainoa poikkeus lienee antiikki jota on pidetty kaiken älyllisyyden, intellektuellisuuden, sisvistyksen kehtona. siitäkin tosin varmasti löytyy poikkeus, aika kausi joka heitä piti moukkina.
mutta nyt rupean lukemaan..
Oli taas ilo käydä tällä sivustolla hieman keskustelemassa. Pitää tulla taas uudestaan! Pitää taas palata kirjojen ja elokuvien ääreen ja tankata raakamateriaalia pohdinnalle. Puheeni kielipelistä ei ollut kielitieteilijöitä kohtaan suunnattu, vaan kriittinen arvostelu itseriittoisesta loogisesta pelistä, joka on hyödyllistä kriittisenä välineenä, mutta itsessään mielestäni hieman kuiva - mutta erittäin hyödyllinen väline johdonmukaisuuksien ja loogisuuden etsimisessä.
Osuva on yhden professorin toteamus: Kirkon usko on järjen ylittävä, mutta ei järjetön!
Maallistumisen myötä ja järkiperäisen ajattelun ja uskonnosta riippumattoman humanismin levitessä katolinen kirkko on joutunut ottamaan puolustusaseman pelätessään antiikinaikaisen maailmankatsomuksensa joutuvan ansaitsemansa naurun alaiseksi. Mitä tämä nykyinen seniili paavi tekee ja ajattelee on muinaisen mahtavan instituution kuolinkouristuksia, ja sinänsä tuo paimenkirje implisiittisesti myöntää sen. Tottakai aina on oleva korkeampiin voimiin vetoavia, mutta pelko ei ole ennenkään estänyt ihmisiä elämästä luonnon mukaisesti.
Olisin luullut monien olevan tyytyväisiä , että joku uskonto puolustaa järkeä ja sen kykyjä! Joku päivää se joutuu ehkä korostamaan taas kaiken todellisuuden arvoa joka ei ole järjen suoranaisessa alaisuudessa (taide, musiikki, rakkaus, jne.). Se riippu tietenkin miten historian heiluri heiluu.
Kyseenalaistaisin maallistumisen samaistamista humanismiin ja ateismiin. Uskontotiede on jo havainnut kuinka uskonnollisuus tai edes tuntemattoman nälkä muuttuu, mutta ei häviä. Esimerkiksi pyhäksi ymmäretyn asian siirtyminen toiseen (risti --> luonto), mutta pyhän kategoria säilyy!
Kyllä katolinen kirkko ja monet muut kirkot, ja miksi ei monet uskonnot, jakaa käsityksen maailman kehityksestä ja modernin tieteen tuloksista - ainakin varauksella! Protestia esintyy usein kun tutkiessa maailmaa kysymys miksi unohtuu, se jopa ehkä hylätään mahdottomana, ja keskitytään ainoastaan kysymykseen miten.
Jos tutustuu todella esimerkiksi kristillisen opin kehitykseen, niin huomaa kuinka eri aikakauden kirjoittajat huomioivat oman aikansa tieteet. Esimerkiksi Basileios Kaesarealaisen (300-luku) kommentaari Raamatun luomiskertomukseen sisältää seemiläisen maailman käsityksiä maailmankaikkeudesta, muuta myös hänen oman aikansa käsityksiä. Ei ne kirkonmiehet nyt tyhmiä ole! Taustalla on vakaumus maailankaikkeuden alusta Luojassa, mutta miten joka sukupolvi oppii lisää! Eihän Raamattu ole biologian kirja, vaan luonteltaan uskonnollinen - aiheiltaan metafyysinen ja eksistenttiaalinen!
Paavi Johannes Paavalin kiertokije tai paimenkirje löytyy myös suomeksi. Pyydän anteeksi, että en sitä ole aikaisemmin ilmoittanut.
Paavi Johannes Paavali
Usko ja järki (Fides et ratio). Paavi Johannes Paavali II:n kiertokirje katolisen kirkon piispoille uskon ja järjen suhteesta 14. syyskuuta 1998 / [suomennos: Matti Aaltonen]
(Helsinki. Katolinen tiedotuskeskus, 1999)