Rakastaminen

kyllä mää rakastin lähimmäisiäni ennen
uskoontuloanikin, mutta puhuin myös paljon paskaa
heistä. Nykyään yritän olla puhumatta paskaa ja
rakastaa myös vihamiehiäni, joka ei todellakaan
ole aina niin helppoa.

En tiedä kovinkaan montaa suurta humanismin
lippulaivaa jolla ei olisi jonkinlaista uskontoa
takanaan. Ihmisellä ei yksinkertaisesti riitä
rakkaus jos hän vain sitä yksikseen kehittelee ja
levittää, se loppuu ajan myötä. Maailma potkii
päähän ja hattu kiristää aina niitä niille jotka
rakkautta yrittävät levittää.
En tunne rakkautta kokonaan enkä tiedä oikein
mistä se tulee ja minne se menee (suurinpiirtein
tiedän), mutta kun uskoo sydämestään Jumalaan,
rakkaus muuttuu täysin erilaiseksi. Se tulee
syvemmäksi, se kasvaa enemmän ihmiseen kiinni ja
siitä saa hyvin paljon enemmän voimaa.

Olen nyt useammassakin aiheessa käsitellyt
rakkautta ihmismielen suurena voimana,jota ei
vain käytetä.Olen jopa aloittanut keskustelun
aiheena.Jmala on rakkaus.(Eräässä vastineessa
käänsin sen niinkinpäin,etä rakkaus on Jumala)
En tiedä miten ns. fundamentalistit siihen
suhtautuivat,mutta,jotkut hyväksyivät
näkemykseni,koska oli niin paljon ollut pelkkää
helvetin tulta ja tulikiveä kipunoivia
kirjoituksia.Lainasin Raamatusta Paavalin
1.Korinttolaiskirjen 13. luvun,jossa rakkautta
käsiteltiin.Sehän osin kuuluu vihkikaavan,jos
vihkiminen tapahtuu kirkkoon kuuluville.Jotkut
sanoivat,että olin ottanut Raamatustavai joka
toisen sivun,mutta vetosin Uuden testamentin
sanomaan,joka enemmänkin kuuluu
kristinuskoon.Itse olen enemmän agnostikko ja
evoluutioon "uskon".Fundikset pitävät
luomiskertomusta kirjaimellisesti
totena.Uskomatonta nykyaikana,mutta näin vain on.
On toki täällä järkeviäkin keskustelijoita,mutta
he eivät osallistu kaikkiin hömppäaiheisiin.