Annelin numero on 165

Ööö...kukahan selätti kenet?

anna äänesi vaikka riitta väisäselle mutta ei annelille !
ei anneli oo miksikää muuttunu

Tehkä myös samaten!!!

Kävinpä Suomalaisessa kirjakaupassa (Aleksanterinkatu 23 Helsingissä) kuuntelemassa kun Risto Väisänen haastatteli tuota Irak-gate-kirjan kirjoittanutta Pekka Ervastia. Oikein asiallinen ja valistava tilaisuus.

Oli se aika epeli se Anneli. Ei uskonut puoluetovereitaan, jotka koettivat varotella sille tielle lähtemästä. Muut kepulaiset johtavat poliitikot olivat sitä mieltä, että ulkopolitiikkaa ei saisi ottaa ollenkaan vaaliaseeksi, koska siinä ei erimielisyyksiä ole. Mutta Anneli oli löytävinään teeman, josta hän juoni mielestään sellaisen pommin, jolla uskoi tyrmäävänsä vastustajansa. Tässä hän sai Mannisen avukseen. Ja niin faxi rupesi rallattamaan; 196 lähetystä ja olikohan 1300 sivua suoltui Annelille ”pyytämättä ja yllätyksenä”.

Asiat, jotka he ”paljastivat”, olivat varsin mitättömiä, mutta heidän menettelytapansa väärä, kun nuo asiat – oikeammin siihen liittyvät asiakirjat – olivat salaisia. Molemmat tietysti tiesivät liikkuvansa lain väärällä puolella. He uskoivat, etteivät paljastuisi, ja kun pommi olisi tehnyt tehtävänsä eli tuonut vaalivoiton, se unohdettaisiin puolin ja toisin eikä ruvettaisi kaivelemaan sitäkään, että pommi olikin pelkkää pluffia.

Ervasti kertoi olevansa toimittajana sitä mieltä, kaikessa poliittisessa toiminnassa mahdollisimman suuri avoimuus on parasta. Hänen mielestään myös ulkopolitiikasta on voitava ja pitääkin keskustella, myös vaalitaistelussa. Siinä, että ulkopolitiikkaa yhä pidetään meillä jonkinlaisena tabuna, joista vain harvoilla ja valituilla on lupa saada tietoja ja keskustella, on vielä Kekkosen ajan perinteiden laahuksia.

Tämä näkyi Lipposen ja edellisen hallituksen asenteissa, kun nuo kohun nostaneet asiat oli pidetty vain sisäpiirin tiedossa. Asioiden laatu ei olisi sitä ainakaan muuten edellyttänyt, mutta ehkä ajateltiin, että niiden laajempaan julkisuuteen saattaminen rikkoisi keskustelujen toisen osapuolen – supervallan – luottamusta meihin.

Yhtälailla se näkyi Keskustan poliitikkojen asenteissa, jotka olivat sitä mieltä, että ulkopolitiikkaa ei saisi ottaa edes keskusteluun vaalien alla. Jäätteenmäki oli itsekseen toista mieltä, mutta tuskin niinkään avoimuusperiaatteen kuin oman etunsa ja puolueensa edun vuosi. Mutta hänen pyrkimyksensä tehdä "kärpäsestä härkänen" osoitti huonoa harkintaa ja kun hän oli taitamaton toimissaan, hän uskoi selviytyvänsä omista mokistaan valehtelemalla. Mutta ei onnistunut. Oli hyvä, ettei hän saanut jatkaa kauemmin pääministerinä, vaan saimme paremman pääministerin, kuten joku yleisöstä totesi.

No, ei Ervasti tuota kaikkea edellä olevaa sanonut, vaan siinä on jo omiakin ajatuksiani..

Monikymmenpäinen yleisö sai esittää lopuksi kysymyksiään ja kommenttejaan Ervastille. Esitin minäkin yhden kysymyksen. Eipä ollut kysymyksissä yhtään Annelia puoltavaa. Ihmettelen, ettei tämän saitin satraapeistakaan kukaan vaivautunut paikalle puolustamaan sankariaan! No, yksi sentään huuteli, että ”demarit ovat Suomen oikeistolaisin puolue”. Hetken jo luulin häntä Oiva Härköseksi, mutta ei kai Oiva olisi tullut tuollaiseen tilaisuuteen umpikännissä. Tuo känniläinen sitten ohjattiinkin pois häiritsemästä.

Ostin tietenkin kirjan, ja olen jo lukenut sitä 60 sivua ja silmäillyt pidemmällekin. Vaikuttaa mielenkiintoiselta!

Ps. Lue myös tuo aamun avaukseni "Irak-Gate-kirja ilmestynyt!"

Mutta teen sen juhlallisesti kotikontuni äänestyspaikalla Tikkurilassa vaalipäivänä.