harmittaa ja masentaa

Kettu et ketuttaa. Ihan vaan kaikki. Onneks sain nyt talon itselleni, mies ja lapsi lähtivät juhannuksen viettoon ja saan viettää yksin aikaa kerrankin. Aiemmin olin paljonkin yksin, sitten tuli mies ja sitten tuli lapsi. Molemmat maailman rakkaimpia, mutta mies on hirveän sosiaalinen ja aina kutsumassa meille kavereitaan tai menossa jonnekin kylään enkä mä jaksaisi. Haluaisin vain olla yksin, ihan rauhassa. Onneksi nyt viettävät kahdestaan aikaa, tuntuu että mies viettää lapsenkin kanssa hirveän vähän aikaa kun on töitä ja kaikkea.
Nyt olen kotona yksin ja vain itkettää, tuntuu että koko päivä meni pilalle kun riideltiin miehen kanssa. Olin jo odottanut juhannusta monta viikkoa kun tiesin että saan olla yksin, saan nukkua jos nukuttaa, lukea tai katsoa telkkaria, vain olla. Aluksi mies vähän väänsi vastaan. Kysyinkin että onko niin paha olla yksi juhlapyhä selvinpäin. Kai sitten tajusi että tarvitsen omaa aikaa eikä se kaljoittelu ole niin tärkeää.
Pidempään on jo masentanut kaikki, siksikin on tärkeää saada olla yksin. Tai siis mulla on jo vuosia ollut lääkitys, pari vuotta sitten vaihdettiin tujumpaan, Efexor depot 150mg 1x1 ja nyt tuntuu ettei sekään riitä. Lapsen hoidan kunnolla, on vasta puolivuotias, mutta itseäni en jaksa hoitaa. Onneksi mies on pikkuhiljaa alkanut tajuta, että mä olen oikeasti sairas enkä pelkkää ilkeyttäni jätä täällä esim siivoamatta tai olen koko päivän yöpuvussa. Olen siis äitiyslomalla. Senkin takia varmaan masennus on taas pahentunut kun kotona seinät kaatuu päälle ja tunnen olevani vain äiti, ennen olin minä itse. Onneksi lapsi saa mieltä vähän paremmaksi. Hänen eteensä haluan tehdä kaikkeni. Ja itse olen oppinut tarkkailemaan itseäni, olen jo varannut ajan lääkäriin, tarvitsen vahvemmat lääkkeet, ei tästä muuten mitään tule. Masennustesteissä (DEPS ja BID) tuli taas aika korkeat pisteet...
Eipä mulla oikeastaan mitään pointtia tässä, piti vaan saada purkautua kun on huono mieli.