Minkähän takia alkukirkon toiminnan ajalta Raamatusta ei löydy yhtään sellaista kohtaa ja kertomusta, jossa vastasyntyneelle lapselle olisi järjestetty pelkkä siunaamistilaisuus lapsen kotona? Eikös lapsiluku perheissä ollut siihen aikaan suuri? Luulisi edes yhdestä tapauksesta ja sellaisesta perheestä kerrottavan Raamatussa?
Minkähän takia?
perhekunnittain
7305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lapsen siunaus pohjautuu siihen, kun Jeesus siunasi lapsia.
Kun mietimme, mitä on raamatullista ja mitä ei, on hyvä pohtia asioita vähän syvemmin.
Ote linkistä:
http://www.nic.fi/~jlindell/miksikristusko.htm
3.9 MIKÄ ON RAAMATULLISTA ?
Kristillisessä toiminnassa on erotettava kaksi päätekijää:
- Evankeliumin perussanoma, että ihminen pelastuu armosta, kun sydämessään ottaa vastaan Jumalan lahjan Jeesuksen sovitustyön kautta. Ihminen uudestisyntyy, tulee Jumalan lapseksi ja perii iankaikkisen elämän. Tämä on Jumalan työ meissä, johon ihminen ei voi mitään lisätä tai muuttaa. Evankeliumiin kuuluu vielä Jeesuksen lähetyskäsky :”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.” Tämä on annettu meille tehtäväksi.
- Toinen asia on sitten, miten tämä lyhyessä yleismuodossa esitetty lähetyskäsky käytännössä toteutetaan. Kristillisen seurakunnan tulisi olla Pyhän Hengen johdatuksessa, kun pohtii kullekin ajalle sopivia toimintamenetelmiä, jotta tavoite parhaiten saavutettaisiin. Tässä on varmasti tehty ja tehdään monista syistä virheitä, koska kristitytkin ovat vain vajavaisia ja erehtyväisiä ihmisiä. Korinttolaiskirjeestä käy ilmi, että jo alkuseurakunnissa esiintyi monenlaisia epäkohtia. Mutta SANA silti menestyi ja kristittyjen joukko lisääntyi.
Ihmiset, heidän taustansa ja kokemuksensa sekä luonteenominaisuudet ovat niin moninaiset, ettei heidän uskoon tulemiseensa voida asettaa tiukkoja ulkonaisia ihmissääntöjä, miten sen on tapahduttava. Silloin joutuisimme sellaisiin uskonnollisiin rituaaleihin ja ihmisten laatimiin sääntöviidakkoihin, joissa evankeliumin pelastussanoma ei enää voi toimia. Tästä Jeesus aikoinaan moitti fariseuksia. Sydämen pelastava usko on Jumalan lahja, jota ei voi aikaansaada ihmisteoilla ja omilla rituaaliteoilla. Raamattu ilmoittaa selkeästi tämän totuuden.
Vaikka kristittyjen tulee olla Pyhän Hengen johdatuksessa, tulee myös kristillisessä toiminnassa olla jonkinlainen järjestys, jotta toiminta ei ihmisten erilaisuudesta ja vajavaisuudesta johtuen muuttuisi täysin villiksi. Näin ollen syntyy perinteitä, jotka osittain ohjaavat tätä toimintaa. Eri seurakunnissa voivat nämä poiketa toisistaan jonkin verran. Perinteet eivät sinänsä ole pahasta niin kauan, kuin me pidämme evankeliumin pääkohdat kirkkaina mielessä ja meillä on siltä pohjalta oikeat asenteet. Jos alamme pitää perinteitämme tärkeinä vain perinteiden vuoksi, silloin joudumme helposti sivuraiteille. Näin on valitettavasti käynyt monissa kirkoissa, joissa toiminta on kangistunut kaavoihinsa. On syntynyt pelkkä uskonto aidon uskon tilalle.
Kristillisessä toiminnassa tulee seurata myös aikaamme ja sen muutoksia ja pohtia keinoja, miten me kulloinkin saavutamme ihmisiä ja voimme oikealla tavalla rakkaudessa kohdata ja käsitellä heidän ongelmiaan. Tässä on kristityillä edelleen paljon opittavaa. Tällöin emme tietenkään saa poiketa evankeliumin pääsanomasta. Sitä ei saa muokata ajan hengen mukaiseksi, koska se on Jumalan ilmoitus. Sen sijaan voidaan pohtia millä tavalla ja millä keinoin evankeliumi on esitettävä, jotta ihmiset ymmärtäisivät, mistä on kysymys. On osattava vastata ajan haasteisiin.
Perinteet luovat uskovaisillekin usein tiettyä turvallisuuden tunnetta. Ei haluta muutoksia, koska ”aina on tehty näin”. (Tuttu fraasi monilta elämän alueilta.) Useimmiten nuoret ovat enemmän muutoshaluisia, mikä joskus rakentaa kuilun eri ikäryhmien välillä. Kaikkien tulisi kuitenkin hyväksyä se tosiasia, että muutoksia ulkoisissa puitteissa on tapahduttava, kuitenkin harkiten ja hätäilemättä, jotta kaikki ”ehtivät mukaan”.
Toisin sanoen ulkoiset kristillisen toiminnan perinteet eivät koskaan saisi olla niin ”pyhiä”, ettei niihin voi puuttua. Sen sijaan Jumalan ilmoittama evankeliumin ydinsanoma on pyhä ja muuttumaton.
Kyllä jli oli ulkona kuin lumiukko,jos luulee ettei Jumala toimisi kaavoihin kankistuneessa kirkossa. Mitä tulee kirkkoon siellä kyllä tuntee Jumalan pyhyyden läsnä olon ja ne toimitukset Jumalanpalveluksessa on pyhää sakramenttiä myöten.Voisin entisenä helarina sanoa,että en koskaan tuntenut sellaista pyhyttä helarin tilaisuuksissa siellä huudetaan nielurisat ulkona ja puidaan nyrkkiä,että teidän täytyy tehdä näin tai noin. kyllä sieltä Jumala pysyy ulkona kun ei Herralla ole tilaa siellä toimia.Mitä kasteeseen tulee niin kyllä lapsi on otollisempi kastettvaksi kuin joku joka on käsittänyt kasteen ymmärtäväiseen iän mukaan.Kyllä kehoittaisin sinua syvempää tutkimista teologiaa mitä todella siihen aikaan tapahtui!!!!!:)Herran oma.
Harmittaa kotisivut, joissa ei avoimesti kerrota, kuka on sivujen takana. Siis kirjoittajat, heidän taustansa, yhteisönsä, jne. Nykymaailmassa ei kenenkään, ainakaan netissä, pitäisi olla niin sinisilmäinen, että luottaa pelkkään tekstiin ilman tietoja taustoista. Kaikilla ei ole aikaa perehtyä koko materiaaliin, kaikilla ei ole myöskään pätevyyttä arvioida tekstiä omin voimin. Siis esittely mukaan: Kuka olen, minkä suuntauksen mukaan opetan (ei riitä, että Raamatun mukaan!), ketkä rahoittavat toimintaani jne. Vai onko näissä taustatiedoissa jotain, joka halutaan salata??
ja puheetkin ovat joko hedelmällisiä tai hedelmättömiä. "Hedelmistä Puu tunnetaan" eikä pappien lipereistä. Jumala ei katso henkilöön, eikä meidänkään pitäisi katsoa.
CIA on kaiken takana. ootteks te muuten kaikki ihan pimeitä jotka täällä niin sanotusti keskustelee???!!!!!
Hellareille on vaikea paikka juuri tuo perhekunnittain kastaminen.
Totuushan lienee se, että alkuseurakunnassa asia käsitettiin niin, että vanhempien tullessa uskoon koko perhe pyhittyi. Luulenpa, että heidät kaikki myös kastettiin.
Lapsen siunaamisrituaali ei ole huono, mutta sen lähtökohta ei perustu mihinkään alkuseurakunnan toimintamalliin vaan on hellareiden oma vastine lapsikasteelle.
Ongelma syntyy siitä, että kasteoppi raamatussa on aika selkeästi sen kannalla, että " ensin usko, sitten kaste". Lapsikasteessa järjestys muuttuu ja ajaudutaan ristiriitaiseen oppiin.
Tosin hellareidenkinopissa on ristiriitaisuuksia.
Hellarioppi ei edellytä lapsilta ollenkaan uudestisyntymistä, vaikka Jeesus edellyttää uudestisyntymistä poikkeuksetta kaikilta ihmisiltä, sillä sellaisenaan ihmisen on Raamatun mukaan vain lihaa, joka sellaisenaan ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan ilman uudestisyntymistä vedestä ja Hengestä. On Jeesuksen sanojen aliarvioimista jättää lapset kastamatta.
Joh.3
5. Jeesus vastasi: Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
6. Mikä lihasta on syntynyt on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt on henki.
7. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle; teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.