Ikäero, samanikäisillä on saman aikakauden kasvu- ja kouluvuodet

No meillä on ikäeroa vuosi, toisen lapsuus maalla, toisen kaupungissa, mutta totta on, että kun jutellaan menneistä kokemuksista, niin yhteiset tapahtumat ja ajat ovat aina esillä silloin
YYA toivottavasti säilyy vahvana lasten kasvaessa heidänkin tukenaan.
Vanhempien suhde on lasten varsinainen koti.

Tuossa nuoremman osapuolen iässä voi tulla lapsikuume. Ja mitä 68v mietiii, kun mies tuo kavereitaan kylään ja kaikki voisivat olla omia lapsia. Sitten muistellaan jotain asiaa, "Ai niin, ethän sinä ollut vielä syntynyt edes silloin".
Koko maailmankuva ja arvot ovat täysin eri planeetalta.

Eiköhän se ole jokaisen parin kahden välinen asia, mikä heitä yhdistää.
Jospa näillä muille käsittämättömillä ihmisillä on elämässään muutakin sisältöä kuin pelkkä muisto menneestä ja keskiluokkaisen elämän standardi.

"Kunhe muistelevat, tuttu tunne tulee niistä vuosista, tapahtumista ja kokemuksista, vaikka oltaisiin kaukanakin toisistaan kasvettu ja kouluttauduttu."

Minä ainakaan en jaksa ihmisiä, jotka harrastavat eilispäivässä tunnelmointia, vaikka kuinka olis kyse omasta vuosikerrasta. Joillakin tutuilla on sellainen piirre, että he sanovat silmät hehkuen, että muistatko sitä ja muistatko tätä. Mä yleensä kuittaan tylsän aiheen sanomalla, että en muista.

"kun rakastuneisuuden tila on ohitettu, ja siirrytään rakastamisen ja hyväksymisen, sietämisen ja YYA- (=yhteistyö-ystävyys-avunanto)-sopimuksen tilaan."

Niinhän sitä siirrytään kaikissa suhteissa. Sietämään joudutaan vain, jos on tullut valittua huonosti, ja jokin pakottaa pysymään yhdessä. Sietämisen tilassa ei kestä pelkän nykyisyyden varassa.

Ehhe hehhe! Väärin arvioitu. Edelleenkin voimassa olevassa kihlasormuksessani on vuosiluku 1989. Ystävieni ja puolisoni mukaan olen joustava, suvaitsevainen, enkä tuomitse muita ihmisiä. Mutta siitä minä en pidä, että oman elämän pohjalta aletaan tekemään turhan pitkälle meneviä päätelmiä toisten ihmisten toisenlaisesta elämästä.

Ja aivan, ihmiset ovat yksilöitä. Siksi ei kannata luulla olevansa asiantuntija muiden ihmisten parisuhteissa, ei edes Katri-Helenan tai Niinistön, vaikka julkisuutensa vuoksi saattaa tulla sellainen käsitys, että heidän yksityiselämänsäkin on kaikkien yhteinen asia.

vastaan itse toimi, sillä näin kirjoitat:

" Mutta siitä minä en pidä, että oman elämän pohjalta aletaan tekemään turhan pitkälle meneviä päätelmiä toisten ihmisten toisenlaisesta elämästä.

Ja aivan, ihmiset ovat yksilöitä. Siksi ei kannata luulla olevansa asiantuntija muiden ihmisten parisuhteissa"

Olen juuri tuota mieltä!

Tuolla toisaalla joku mies kirjoittaa:

>>Äitiä hakkattiin meilläkin. Monet kerrat menin kouluun,niin että en ollut nukkunut minuuttiakaan.

asiasta puhutaan.

Minusta on hyvä, että toisiaan kehutaan, oli mies taikka nainen, sillä avioliitto on tehtävä / työmaa - ainakin naiselle,
lasten synnyttäminen ja aivan loppumattoman paljon työtä!
Onneksi on mies, joka pystyy sen taakan jakamaan kanssani. Häntä on pakko kehua, sillä niin hyvältä se minusta tuntuu.
Kaikki on hyvin elämässämme. Luojalle kiitos!

Todella!
Luin juuri Virpi Kätkän 41v. kertomuksen 7 vuotta kestäneestä avioliitostaan, suhde oli alkanut jo yli vuosikymmen aikaisemmin, mutta kun mies oli naimisissa, Virpi oli sen katkaissut neljäksi vuodeksi välillä. Sitten mies oli ilmoittanut eronneensa, ja 'rakkaus' oli voinut ' jatkua', sitä mentiin suurten kesähäitten kautta ne 'vihkiVALAT' vannomaan oikein yli 200 hengen sukulais- ja ystäväpiirin läsnäollessa.

Heti sen jälkeen alkoikin sitten totuus miehestä selvitä.

Nyt ovat eronneet ja Virpi alkaa jo toipua.

Virpi on söde. Kun ei menisi uudestaan vipuun.

Hieno liitto, vaikka mies 35 ja minä 49. Tietenkään ei aina voi toimia jos on eri ajatelumaalima. Kävi kyllä koittamassa nuorempaakin, mutta palasi takasin, kun huomasi että ei ole veroistani! Annoin hairahduksen anteeksi, Nyt sitten vanoo uskollisuuttaaan kovastikin, pitää uskoo:)

MInä en tuohon suoritukseen yllä. Jos mies "pettää", niin ei.