Jumaluuden syvin olemus

todellakin minussa ja sinussa. Mutta mikä meissä on jumalallista?

Ruumiimme, ei, se kuuluu maahan ja maatuu.
Sielumme, tämä on se osa meitä, joka on Jumalasta lähtöisin ja on siis jumalallinen puolemme. Raamatussakin kerrotaan, että Jumala puhalsi meihin oman henkensä. Emme eläisi ilman tätä Jumalan henkeä.

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumala antoi ihmiselle järjen ja valinnan vapauden. Mutta ihmisessä itsessään ei kyllä ole mitään jumalallista ennenkuin hän syntyy uudelleen ylhäältä. Eli ennekuin ihminen "herää" hengellisesti.

Ihminen on terve ja kokonainen, kun hän on sitä ruumiillisesti, henkisesti, sosiaalisesti ja hengellisesti. Monelta puuttuu tuo hengellinen puoli, eikä se niin järin terve ole niilläkään harvoilla, jotka itse niin luulevat. Tähän voisi lisätä vielä, että eipä taida löytyä yhtäkään tervettä ihmistä maapallolta terveyden mittapuun mukaan.

Mutta kun ihminen herää hengellisesti, häneen on istutettu pieni pieni sinapinsiemen uskoa. Sen kasvu riippuu sitten siitä, ruokkiiko hän sitä vai ei. Se hengellinen puoli meistä on sitä jumalallista, mutta se on lahjaa Jumalalta. Usko on Pyhän Hengen lahja, ei mikään oma saavutus. Uskon, että Jumala on kuitenkin laittanut meihin kaipauksen, sellaisen ikävän, joka ei tyydyty mistään muusta kuin Jumalan Sanasta, Pyhän Hengen läsnäolosta ja taivaallisista.

Ihminen etsii ja etsii ja pettyy kerta toisensa jälkeen. Sitten ihminen löytää sen HELMEN, ja tuo kaipaus saa tyydytyksen. "Kuinka minä en ennen tuota tajunnut, Jeesustahan minä kaipasin!" Näin saattaa ihminen miettiä ja toiseksi vielä: "Miksi kukaan ei ole ennen minulle tuota sanonut?", kun puhutaan uskonasioista.

"Minulla on ikävä, onko sinullakin? Kyllä, yhteinen on ikävämme." Ihmisen ikävä taivaaseen, ikävä Jeesuksen luo. "Tule Jeesus, tule Pyhä Henki tähän pieneen elämääni ja kosketa, täytä sydämeni syvin kaipuu. Täytä Hengelläsi, täytä ilolla ja ole luonani. Pidä huolta myös kodistani ja kaikista omaisistani! Suo kerran päästä luoksesi oikeaan kotiin. Aamen."

Ei jumalaa ole olemassa

on sitä, kun ihminen tajuaa olevansa muutakin kuin fyysinen ruumis. Kun hän ymmärtää, että hänellä on kuolematon sielu, joka on meidän jumalallinen puolemme. Me heräämme hengellisesti kun tämän tajuamme.

JuuliaMaria tuolla aiemmin kuvasi uskoon tulemista. Jumala on kätkeytynyt jokaiseen ihmiseen syvälle sieluun.

Onhan tämä ehkä hieman ajanhukkaa, mutta jos hukkaisi hieman enemmän aikaa tähän väittelyyn, saisi ehkä jonkinlaisen realistisen ajatuksen syttymään näiden ihmisten päässä. Totuus on, että koko ihmiskunta on kasvanut kieroon, kun kukaan ei uskalla ajatella uskontoaan vastaan. Ja todellinen hengellinen herääminen on, kun tämän tajuaa (