WICCA

mä itse olen kiinnostunut tästä aiheesta aika
paljon (kutsun itseäni wicca uusnoidaksi)

uusnoituudesta käytetty nimi on wicca, joka on
alunperin noitaa tarkoittanut vanhan englannin
nimitys. Wicca-nimeä käytetään kuitenkin usein
myös puhuttaessa tietystä uuspakanauskontojen
ryhmästä, jossa seremoniallisella noituudella on
alun perin ollut keskeinen merkitys. Nykyään
niissä ei kuitenkaan harjoiteta noituutta
välttämättä enää lainkaan. Wicca-uskonnot ovat
luonteeltaan polyteistisiä eli monijumalaisia ja
panteistisia. Panteismi on näkemys, jossa
jumaluudella tarkoitetaan yksinkertaisesti samaa
kuin luonto eli maailmankaikkeus. Wiccassa
nähdään usein kaksi pääjumaluutta, Jumala ja
Jumalatar, jotka yhdessä kuvaavat luonnon
kokonaisuutta panteistisessa, vertauskuvallisessa
merkityksessä. ''Sukupuoleltaan'' kaksinaisen
jumaluuden roolijako on hieman samankaltainen
kuin itämaisessa yin-yang -ajattelussaieman
wiccalaisuudesta

Uusnoituuden suhde uskontoon on moninainen, sillä
se ei ole suoranaisesti uskonto, vaikka siinä
onkin selviä uskonnollisuuden piirteitä.
Kuitenkin on monia uuspakanauskontoja, joissa
uusnoituudella on niin keskeinen merkitys
(ainakin historiallisesti), että harjoittajat
usein pitävät ''wiccaa'' tai uusnoituutta
itseäänkin uskontona.
Uusnoituudessa ei ole ''uskoa'' yliluonnollisiin
jumaliin tai maagisiin voimiin, ainakaan siinä
mielessä kuin perinteisissä uskonnoissa tai
noituuden vanhoissa muodoissa. ''Usko johonkin''
ei vielä määrittele jotain harjoitusta
uskonnoksi, vaikka se onkin useimmissa
uskonnoissa keskeistä. Kuitenkin ''usko'' on
uusnoituudessa keskeistä - kyky hallita uskomista
ja siihen liittyviä tunteita ja kokemuksia
kuitenkaan antamatta niiden vaikuttaa omaan
ymmärrykseensä.

Uskonnossa on usein keskeistä käsitys pyhästä,
mutta uusnoituudessa pyhän käsite on varsin
vaihteleva ja melko erilainen kuin perinteisissä
uskonnoissa. Pyhällä ei uusnoituudessa niinkään
viitata tiettyjen asioiden erilliseen
yliluonnolliseen ominaisuuteen, vaan lähinnä
niiden henkilökohtaiseen tunne- ja
arvomerkitykseen. Pyhyys on siten luonteeltaan
subjektiivista ja välineellistä. Pyhyyden
kokeminen on tärkeä osa sitä uskonnollista
kokemusta, joka on uusnoituuden keskeisin väline.

Pyhyys liitetään uusnoituudessa usein luontoon ja
kaikkeuteen, mutta se voidaan liittää myös
erityisiin paikkoihin ja esineisiin; erityisesti
sellaisiin esineisiin, joita käytetään
seremonioissa apuvälineinä. Pyhyys voidaan
lisäksi liittää ''henkiolentoihin'', jotka
avustavat noituuden harjoittajaa seremonioissa
tai jokapäiväisessä elämässä

Noitaryhmällä eli noitapiirillä (engl. coven tai
grove) on suuri merkitys erityisesti Gardnerin
perinteessä, jossa seremoniaa johtaa kaksi ryhmän
jäsentä, ylipapitar ja ylipappi. Myös muilla
ryhmän jäsenillä on usein erityistehtäviä, kuten
musiikki, laulu ja niin edelleen. Toisinaan nämä
roolit ovat pysyviä samoilla henkilöillä, mutta
usein ne kiertävät ryhmässä vähitellen. Suomessa
harjoittajat toimivat useimmiten itsenäisesti
ilman ryhmää ja satunnaiset pienet ryhmät ovat
hyvin epähierarkisia. Vastaava suuntaus on
havaittavissa myös muualla.

Keskeisimpänä tekijänä seremoniassa on maaginen
tila jossa seremonia suoritetaan. Yleensä rajana
toimii maahan piirretty tai kynttilöiden
muodostama kehä. Seremonian alussa
kehä ''nostetaan'' kanavoimalla siihen voimaa.
Siihen saatetaan kutsua erilaisia elementtivoimia
tai henkiä, jotka vahvistavat sitä ja toimivat
osallistujien apuna. Henget voivat toimia oppaina
tai suojelijoina matkalla toiseen todellisuuteen
tai paikkaan. Ne liitetään usein viiteen
elementtivoimaan: tuleen, veteen, ilmaan, maahan
ja henkeen (tai muuhun vastaavaan). Itämaisista
opeista ja kristinuskosta lainattu viides
elementti nähdään usein muita elementtejä
yhdistävänä tekijänä.
Seremonialla on aina jokin tarkoitus, joka voi
olla neuvon kysyminen hengiltä tai jumalilta, tai
avun saaminen käytännön elämän asioissa. Usein
kerätään maagista voimaa, jonka avulla saatetaan
puhdistaa itsensä tai käyttää johonkin muuhun
tarkoitukseen. Tämän kerättävän voiman tärkein
tehtävä on auttaa hyväksymään todellisuus
sellaisena kuin se on, ilman että sitä vastaan
tarvitsee taistella tai paeta.

Uusnoituus ei sanele mitään erityisiä yleisiä
moraalisääntöjä, sen enempää kuin
jalkapalloilukaan. Kuitenkin monet, varsinkin
uskontoihin perustuvat noituuden harjoittajat,
pyrkivät usein perustelemaan uusnoituuden
moraalia omalla uskonnollaan. Uusnoituuteen
liitettävät moraalisäännöt ovat kuitenkin vain
henkilökohtaisten käsitysten julkituomista,
eivätkä perustu mihinkään uusnoituuden yleiseen
eettiseen perustaan, jollaista ei ole.
Vaikka uusnoituus ei itsessään olekaan uskonto,
ei uskonnollakaan ole mitään velvoitetta tarjota
moraalisäännöstöä. Kuitenkin monet uskonnot
tarjoavat moraalin, koska se antaa ihmisille syyn
omaksua uskonnon oppeihin vain saadakseen
edistettyä ja erityisesti julkistettua omaa
moraaliaan ja sitoutumistaan sen noudattamiseen.
Tämä epäjohdonmukainen syy-seuraussuhteiden
sekoittaminen on varsin yleistä kaikissa
uskonnoissa, myös uuspakanauskonnoissa.


Rede ja kolminkertaisuuden laki
Uusnoituuden tavallisin henkilökohtainen
moraalisääntö on nk. ''Wiccan Rede'' eli: ''Toimi
tahtosi mukaan, kunhan et vahingoita ketään.''
Tällekään säännölle ei ole mitään uskonnollista
perustetta tai lähdettä, vaan se perustuu vain
oman henkilökohtaisen eettisen näkemyksen
kiteyttämiseen yksikertaiseksi ''kultaiseksi
säännöksi.''
Reden perusteluna esitetään joskus nk.
kolminkertaisuuden lakia: ''Kaikki tekosi, hyvät
ja pahat, palaavat takaisin kolminkertaisena.''
Laki viittaa itämaiseen karman lakiin
yhdistettynä mystiseen lukuun kolme. Karma-
käsityksissä on keskeistä vetoaminen ihmisten
oikeudenmukaisuuden tarpeeseen - pahat teot
kostautuvat jonkin selittämättömän luonnonlain
kautta. Tämä uskomus sisältää kuitenkin melkoisia
maailmankuvallisia vaatimuksia, joka tekee laista
uusnoituuden kannalta perusteettoman.

Kolminkertaisuuden laki onkin lähinnä runollinen
varoitus tekojen mahdollisista seurauksista ja
siten kehoitus varovaisuuteen. Varomattomuus
missä hyvänsä asiassa kostautuu helposti ja
itsekäs asenne johtaa usein vaikeuksiin, kun taas
ystävällisyys on usein antoisaa. Kyse ei ole vain
muiden reaktioista omiin tekoihin, vaan myös oman
asenteen kehittymisestä. Moraalin tehtävänä on
rajoittaa tekojamme. Se perustuu arvoihin, jotka
perustuvat maailmankuvaan. Kuitenkin usein, jos
tekomme ovat ristiriidassa moraalimme kanssa,
saatamme toimintamme rajoittamisen sijaan
harkitsemattomasti erehtyä sovittamaan
moraaliamme tekoihin, joka pysyäkseen
johdonmukaisena vaatii myös arvojen ja
maailmankuvan sovittamista. Tällöin oma
maailmankuva vähitellen sovittuu omiin
tarpeisiin. Jos antaa elämässään suuren arvon
todellisuuden ymmärtämiselle, on tämä seuraus
varsin ikävä. Siksi varovaisuus myös eettisissä
kysymyksissä on hyvä.

Vaikka noidilla aiemmin ajateltiin olevan suuria
yliluonnollisia voimia, ovat monet noituuden
harjoittajan kuitenkin jo luopuneet näistä
uskomuksista perusteettomina ja tarpeettomina.
Vanhojen uskontojen väitteet ovat usein
tarpeettoman monimutkaisia ja kaukaa haettuja
selityksiä todellisuudesta ja ristiriidassa
toistensa ja selvien havaintojen kanssa. Ne
perustuvatkin uskottavimmin vain omiin toiveisiin
ja tarpeisiin saavuttaa turvallisuutta ja
mielihyvää. Kuitenkin, jos rakastaa todellisuuden
ymmärtämistä enemmän kuin turvallisuuden tunnetta
tai muuta itselleen merkityksettömämpää
mielihyvää, on mahdottomat tai perusteettomat
väitteet hylättävä.
Wicca tai uusnoituus eivät ole yksiselitteisiä ja
selkeitä käsitteitä. Kyseessä on synteettistä
uskonnollisuutta, jonka pyritään tarkastelemaan
maailmaa erilaisella tavalla.


Pentagrammi on viime vuosikymmenten aikana
vähitellen vakiintunut wiccan eli eurooppalaisen
uusnoituuden tietynlaiseksi symboliksi. Maagisena
symbolina se on ikivanha ja lähes
yleismaailmallinen, ja sitä ovat käyttäneen monet
uskonnot ja mystiset suuntaukset, muun muassa
filosofi Pythagoras, juutalaiset, ja niin
edelleen.




Pentagrammi maagisena symbolina
Pentagrammin kärkien katsotaan usein kuvaavan
neljää elementtiä: maata (alavasen*), vettä
(alaoikea), ilmaa (yläoikea), tulta (ylävasen),
sekä mieltä ja tietoisuutta (ylin), niiden
yhdistelmää. Tähteä ympyröivän kehän katsotaan
kuvaavan ykseyttä ja kokonaisuutta,
maailmankaikkeutta ja maata. Pentagrammi on
myös "kokonaisen ihmisen" symboli. Muita
merkityksiä ja tulkintoja on jotakuinkin
lukemattomia.
Ylösalaisin olevaa pentagrammia käytetään
joissain wiccan ja seremoniamagian koulukunnissa
kuvaamaan tiettyjä oppiasteita, yms. Sitä
käyttävät kuitenkin myös esimerkiksi satanistit,
joilla alaspäin osoittava kärki kuvaa
maallisuuden voittoa henkimaailmasta, sekä jotkin
kristilliset lahkot: onhan pentagrammi Raamatun
Salomoninkin käyttämä maaginen symboli.

* Merkitykset vaihtelevat eri tulkinnoissa, tämä
on yksi järjestys.

Tsekkaa Harri Heinon kirja, 'Mihin Suomi tänään
uskoo' Lötyy myös hyvin varustetuista
kirjastoista. Asiallista tietoa...

ihanaa että joku muukin on kiinnostunut
uusnoituudesta! tiesin kyllä etten ole ainoa
suomessa mutta kaipaisin kovasti kaltaisestani
wiccasta mailikaveri... joten kaikki wicca
ihmiset mailakkaa [email protected]


ne jotka ottavat yhteyttä.... voisimme joskus
ehkä tavata ja suorittaa jotain wicca
rituaaleja.....

mutta jos kiinnostaaa niin mailatkaa ihmeessä!!!!

onko wiccalaisuudella ja saatananpalvonnalla
jotain yhteystä??
kuunteleeko wiccalaiset sellasta saatananpalvonta
musiikkia??
ovatko wiccalaiset mustahiuksisia ja mustiin
pukeutuneita nahkatakki jengiä????