Nolotta ihan aikuistenoikeasti vieläkin tuo trilogian juhlanumeron kuvien epäonnistuminen. Toivottavasti teillä tussinlevitys sujui ongelmitta ja kuvat olivat korkeatasoisia ja laadukkaita.
Asiasta kimpaantuneena päätin perehtyä hieman paremmin valokuvauksen saloihin.
Vanhassa laatikkokamerassani ei ollut kuin yksi säätö: suljin kiinni tai läpi auki. Läpi auki kuva pääsi reiästä sisään ja suljin kiinni se kiinnittyi filmille. Yksinkertainen, mutta tehokas ratkaisu.
Kuvauskatastrofia tarkemmin tutkailtuani muuten huomasin, että valotuksen pilannut pimittäjä ei ollutkaan objektiivinsuojus - ei ole mitään objektiivinsuojusta , vaan kuvassa näkyy minun ikioma keskisormeni. En kuitenkaan sitä siinä vilauttele siinä kansainvälisessä merkityksessä, vaan ihan vahingossa ainoastaan.
Mutta siitä valokuvauksesta.
Nyt kun savut ovat hälvenneet ja näkymät rappusiltani etääntyneet, olen samalla saanut mahdollisuuden ja kipinän kaukokuvaukseen. Ennen niitä otettiin kiinteillä teleobjektiiveilla, mutta nykyisin pitää olla zoomi. Zoomia sitten säätelee sähkömoottori, kun napista painaa.
Näppärä värkki! Maisema ja kaukaisuudessa kujertava lehtorääppäri aivan syöksyvät silmille kun zoomia loitontaa.
Rahapulassani jouduin tyytymään tuollaiseen 10X zoomaukseen. Tämä ei kuitenkaan enää minua tyydytä ja siksipä olenkin taas turvautumassa vuorenvarmaan dieselmoottoriratkaisuun.
Jos objektiivi muutaman voltin - heti tuli nyppyjä nahkaan kun voltinkin kirjoitin (muistattehan sähköallergia), jänniteellä zoomaa 10-kertaisesti niin mitähän se mahtaakaan levittää raskaanpuoleisen jenkkipanssarivaunun dieselillä. Summittaiset laskelmat tuottivat kertoimeksi noin 10 potenssiin - no en nyt muista, mutta paljon joka tapauksessa. Jotain Huble-teleskoopin luokkaa muistelen.
Ajattelin irroittaa moottorin ylijäämäpanssarivaunustani, mutta homma jäi putkeen kun jakoavaimeni sattui olemaan millijaolla ja panssarissa oli tuumamutterit.
Koitan löytää ratkaisun.
Ropeloottori
Asiasta kimpaantuneena päätin perehtyä hieman paremmin valokuvauksen saloihin.
Vanhassa laatikkokamerassani ei ollut kuin yksi säätö: suljin kiinni tai läpi auki. Läpi auki kuva pääsi reiästä sisään ja suljin kiinni se kiinnittyi filmille. Yksinkertainen, mutta tehokas ratkaisu.
Kuvauskatastrofia tarkemmin tutkailtuani muuten huomasin, että valotuksen pilannut pimittäjä ei ollutkaan objektiivinsuojus - ei ole mitään objektiivinsuojusta , vaan kuvassa näkyy minun ikioma keskisormeni. En kuitenkaan sitä siinä vilauttele siinä kansainvälisessä merkityksessä, vaan ihan vahingossa ainoastaan.
Mutta siitä valokuvauksesta.
Nyt kun savut ovat hälvenneet ja näkymät rappusiltani etääntyneet, olen samalla saanut mahdollisuuden ja kipinän kaukokuvaukseen. Ennen niitä otettiin kiinteillä teleobjektiiveilla, mutta nykyisin pitää olla zoomi. Zoomia sitten säätelee sähkömoottori, kun napista painaa.
Näppärä värkki! Maisema ja kaukaisuudessa kujertava lehtorääppäri aivan syöksyvät silmille kun zoomia loitontaa.
Rahapulassani jouduin tyytymään tuollaiseen 10X zoomaukseen. Tämä ei kuitenkaan enää minua tyydytä ja siksipä olenkin taas turvautumassa vuorenvarmaan dieselmoottoriratkaisuun.
Jos objektiivi muutaman voltin - heti tuli nyppyjä nahkaan kun voltinkin kirjoitin (muistattehan sähköallergia), jänniteellä zoomaa 10-kertaisesti niin mitähän se mahtaakaan levittää raskaanpuoleisen jenkkipanssarivaunun dieselillä. Summittaiset laskelmat tuottivat kertoimeksi noin 10 potenssiin - no en nyt muista, mutta paljon joka tapauksessa. Jotain Huble-teleskoopin luokkaa muistelen.
Ajattelin irroittaa moottorin ylijäämäpanssarivaunustani, mutta homma jäi putkeen kun jakoavaimeni sattui olemaan millijaolla ja panssarissa oli tuumamutterit.
Koitan löytää ratkaisun.
Ropeloottori
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.