Vanhentuminen on sikäli demokraattista, että se tulee kaikille, tuolle missillekin, joka juuri valittiin ja joka nauraa sairaan vanhuksem kompurointia kadulla.
Olen tehnyt vanhustyötä esimiehenäkin 28 vuotta. Täytyy sanoa, että vaikka olen saanut päättää, häpeän suomalaista vanhustyötä.
Sanon ensin, että laitoksia on hyvin monenlaisia. Kuntaraja voi paljastaa kaksi äärimmäisyyttä. Voi olla köyhä pieni kunta, jossa aivan mallikasta, suorastaan esimerkillistä vanhustyötä. Sitä ohjaa valistunut monipuolinen luova jämäkkä ammatti-ihminen.
Sitten kuntarajan takana on ajauduttu tilanteeseen, jossa ei kukaan jaksa, kukaan ei kannusta,kukaan ei usko ja vanhus kärsii.
Vanhustyössä hoitaja tarvitsee paljon kannustusta, paljon tukea, arvonantoa ja ymmärrystä. Vasta sitten hän, jos omaa terveen persoonan voi antaa vanhukselle sitä jotakin, ihmismäistä kohtaamista ja turvaa.
Jostakin syystä hoitotyöhön ajautuu paljon ihmisiä, joilla on iso vallanhalu ja vähän kykyjä.Kun työhön tullaan tyydyttämään omia häiriintyneitä, tunnistamattomia tarpeita, työpaikka ja sen asujamisto on kovilla.Esimiehen tehtävä olisi tunnistaa nämä tulevat työpaikkahäiriköt:
Heidän koko persoonansa viestittää alituista tyytymättömyyttä, kiirettä, piittaamattomuutta, epäonnistumisia, katkeruutta ja he ovat alituiseen vastarinnassa jotakin vastaan.Heidän kotiasiansa ovat solmussa ja kotiasiat tuodaan työpaikalla. Kodin epäonnistumiset kostetaan työpaikoilla, jossa makaa sairaita ihmisiä.
Mitä voimme tehdä? Virantäyttö on miljoonainvestointi veronmaksajalle. Työntekijän palkkaaminen on silloin äärettömän tärkeä toimenpide ja siihen pitäisi todella panostaa. Kokemuksesta viisastuneena en valitse yhtäkään ihmistä ennen riittävän pitkää koeaikaa. Olen havainnut, ettei puoli vuotta riitä alkuunkaan koeajaksi. Nämä häiriköt kyllä osaavat hillitä itsensä puoli vuotta, mutta vuoden verran pinnisteltyään luonteen pahat puolet alkavat näyttäytyä.Jos kuulette jonkun valittavan, ettei saa vakinaista työtä, voitte ola varmoja, että jostain häiriköinnistä on kyse. Kunnon hoitaja saa Suomessa aivan varmasti työtä. Osaavat ja tasapainoiset suorastaan revitään eripaikkoihin. Ottajia on vaikka kuinka paljon.
Paljon olisi asiaa,mutta toiste lisää.
Olen tehnyt vanhustyötä esimiehenäkin 28 vuotta. Täytyy sanoa, että vaikka olen saanut päättää, häpeän suomalaista vanhustyötä.
Sanon ensin, että laitoksia on hyvin monenlaisia. Kuntaraja voi paljastaa kaksi äärimmäisyyttä. Voi olla köyhä pieni kunta, jossa aivan mallikasta, suorastaan esimerkillistä vanhustyötä. Sitä ohjaa valistunut monipuolinen luova jämäkkä ammatti-ihminen.
Sitten kuntarajan takana on ajauduttu tilanteeseen, jossa ei kukaan jaksa, kukaan ei kannusta,kukaan ei usko ja vanhus kärsii.
Vanhustyössä hoitaja tarvitsee paljon kannustusta, paljon tukea, arvonantoa ja ymmärrystä. Vasta sitten hän, jos omaa terveen persoonan voi antaa vanhukselle sitä jotakin, ihmismäistä kohtaamista ja turvaa.
Jostakin syystä hoitotyöhön ajautuu paljon ihmisiä, joilla on iso vallanhalu ja vähän kykyjä.Kun työhön tullaan tyydyttämään omia häiriintyneitä, tunnistamattomia tarpeita, työpaikka ja sen asujamisto on kovilla.Esimiehen tehtävä olisi tunnistaa nämä tulevat työpaikkahäiriköt:
Heidän koko persoonansa viestittää alituista tyytymättömyyttä, kiirettä, piittaamattomuutta, epäonnistumisia, katkeruutta ja he ovat alituiseen vastarinnassa jotakin vastaan.Heidän kotiasiansa ovat solmussa ja kotiasiat tuodaan työpaikalla. Kodin epäonnistumiset kostetaan työpaikoilla, jossa makaa sairaita ihmisiä.
Mitä voimme tehdä? Virantäyttö on miljoonainvestointi veronmaksajalle. Työntekijän palkkaaminen on silloin äärettömän tärkeä toimenpide ja siihen pitäisi todella panostaa. Kokemuksesta viisastuneena en valitse yhtäkään ihmistä ennen riittävän pitkää koeaikaa. Olen havainnut, ettei puoli vuotta riitä alkuunkaan koeajaksi. Nämä häiriköt kyllä osaavat hillitä itsensä puoli vuotta, mutta vuoden verran pinnisteltyään luonteen pahat puolet alkavat näyttäytyä.Jos kuulette jonkun valittavan, ettei saa vakinaista työtä, voitte ola varmoja, että jostain häiriköinnistä on kyse. Kunnon hoitaja saa Suomessa aivan varmasti työtä. Osaavat ja tasapainoiset suorastaan revitään eripaikkoihin. Ottajia on vaikka kuinka paljon.
Paljon olisi asiaa,mutta toiste lisää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Panee ajattelemaan. Kiitos kirjoituksesta. Lisää ajatuksia, sitten kun ehdit. Kiitos.
Unohditko, että omaisten kärsimykset ovat suunnattomat katsellessaan rakkaidensa hoitoa tuollaisten hirviöitten kynsissä!
on rakkaita...... ISÄ JA ÄITI, todella mahtavan elämän olet elänyt. HAH HAH HAA
varmaan yksi häirikköhoitaja
Ja täytyy sanoa, että yöllä pelättiin kun siellä oli aina yökkönä se sama mesoaja-hoitaja, jota me pelättiin. Lääkkeetkin piti hankkia edellisyönä.
Kaikki onneksi tunsivat sen ja osasivat neuvoa uusia.
Sairaalassa on piittaamattomia, tosi kolkkoja lääkäreitä ja elämäänsä kyllästyneitä hoitajia-lääkäreitä. Potilaat ovat herkillä ja kärsivät. Nämä työntekijät unohtavat kokonaan ,kuka heidän palkkansa maksaa. Se on veronmaksaja eli me kaikki. Vielä tähän tulee muutos.
Kyllä sitä rakkailleen suo paremman loppuajan kuin tuollaisen kuvaamasi kauhuskenaarion.
Kauan jouduin vuoroani odottamaan minä vanha. Oli esilääke annettu jo kello 9.00, mutta ei leikkausta vielä kello 13.00. Hoitajat vaan juorusivat toistensa elämästä ja kertoivat kotiasioitaan niinkuin minä olisin ollut kuuro tai kuollut.
Sitten tuli siivooja ja luutusi ensin lattiaa ja sitten samalla luutulla sitä sänkyä,jossa makasin. Kuolleeksi sekin luuli kun lopuksi heitti rättinsä sängylle ja meni pois.
Tuli siinä mieleen ne sairaalabakteerit,mutta eihän niitä tietty ollut tässä sairaalssa, tässä oli vain hoitajilla tautinen kieli ja kävi siinä jokunen lääkärikin lärppäämässä. Lidlin tavaratkin siinä kehuttiin ja inhottiin. Kun minua kello 14.00 leikkuriin viimein vietiin, sanoin sille hoiturille, että tuleeko tuo lattialuutu mukaan, ja se sen sitten otti mukaansa ennenkuin minua vietiin.Hyvästi lattialuutu, ainoa joka minua hellästi siellä pitelit.
Kun minut kärrättiin terveyskeskuksen vuodeoastolle ja luultiin kuolleeksi, alkoivat ensinpolilla arvostella minun ulkonäköäni ja panivat kuoleman sen syyksi.
Minua ei alettu hoitaa ja jätettiin sivuun, mutta aloin siinä rytmihäiriöstä pikku hiljaa virvova ja aloin kuunnella: Ei ole painokelpoista se teksti. Lääkäri kuitenkin kertoi lisäksi kuinka kovassa krapulassa oli aamulla ja vieläkin kuulemma hikoili. Olivat juoneet lääkekonjakkia päivystyksen jälkeen jonkun asuntovaunulla. Lisäksi hoitajat tirskuivat niinkuin olisi kertonut tärkeää ja ihastuttavaa asiaa. Ei ollut sekään äijä häävin näköinen, jos en minäkään. Toinen niistä hoitajista oli kuulemma pudottanut sairaalapirtupullon rappusiin ja jättänyt korjaamatta.
Että jos tunnistatte minut, kerron, etten ole kuollut vieläkään, eikä sääreni ole sen paksummat. Olisittepa kurkistaneet perseeseen. Siellä vasta rumat on maisemat:Teidän sairaalan kirurgit leikkasivat peräpukamat hirttämällä.
Jonain päivänä minä olen taas edessänne, jos Herra suo.