Katsotaanpa , miten Raamatussa käytetään sanaa ”henki”.
Jotkut ajattelevat, että ”henki” merkitsee samaa kuin ”sielu”.
Näin ei kuitenkaan ole. Raamattu osoittaa selvästi, että ”henki” ja ”sielu” tarkoittavat kahta eri asiaa. Mitä eroa niillä on?
Puhuessaan ”hengestä” raamatunkirjoittajat käyttivät heprean sanaa
ru′aḥ tai kreikan sanaa pneu′ma
. Raamattu itse selittää näiden sanojen merkityksen.
Esimerkiksi psalmissa 104:29 sanotaan:
”Jos [sinä Jehova] otat pois niiden hengen [ru′aḥ],
ne kuolevat ja palaavat tomuunsa.”
Jaakobin kirjeen 2:26:ssa huomautetaan, että ”ruumis ilman henkeä [pneu′ma] on kuollut”.
Näissä jakeissa ”henki” viittaa siihen, mikä tekee ruumiista elävän.
Ilman sitä ruumis on kuollut.
Tämän johdosta sanan ru′aḥ vastineena on Raamatussa ”hengen” lisäksi myös ”voima”, toisin sanoen elämänvoima.
Jumala sanoi esimerkiksi Nooan ajan vedenpaisumuksesta:
”Tuotan vedenpaisumuksen maan päälle hävittääkseni taivaiden alta kaiken lihan, jossa elämän voima [ru′aḥ] vaikuttaa.”
(1. Mooseksen kirja 6:17; 7:15, 22.)
”Henki” viittaa siis näkymättömään voimaan, joka tekee kaikista elollisista eläviä.
http://www.watchtower.org/fi/bh/appendix_07.htm
Sielu ja henki eivät ole sama asia. Ruumis tarvitsee henkeä pitkälti samalla tavoin kuin radio tarvitsee sähköä voidakseen toimia. Valaistaanpa asiaa matkaradiolla. Kun se avataan, sen paristoissa oleva virta ikään kuin herättää sen eloon. Ilman paristoja radio on ”kuollut” – se ei toimi. Yhtä eloton on radio, jonka sähköjohto irrotetaan pistorasiasta. Vastaavasti henki on se voima, joka tekee ruumiista elävän. Se on sähkön kaltainen silläkin tavalla, että sillä ei ole tunteita eikä se pysty ajattelemaan. Se on persoonaton voima. Ilman henkeä eli elämänvoimaa ruumis ’kuolee ja palaa tomuun’, kuten psalmista sanoi.
Saarnaajan 12:7:ssä sanotaan ihmisen kuolemasta: ”Tomu [ruumis] palaa maahan, niin kuin se on ollutkin, ja henki palaa tosi Jumalan luo, joka sen antoi.” Kun henki eli elämänvoima lähtee ruumiista, ruumis kuolee ja palaa maahan, josta se on lähtöisin. Elämänvoima palaa vastaavasti sinne, mistä se on lähtöisin: Jumalan luo. (Job 34:14, 15; Psalmit 36:9.) Tämä ei tarkoita sitä, että elämänvoima siirtyisi kirjaimellisesti taivaaseen, vaan ajatuksena on, että kun ihminen kuolee, kaikki toivo tulevasta elämästä riippuu Jehova Jumalasta. Hänen elämänsä on ikään kuin Jumalan käsissä. Henki eli elämänvoima voidaan palauttaa ainoastaan Jumalan voimalla, niin että ihminen alkaa taas elää.
Jotkut ajattelevat, että ”henki” merkitsee samaa kuin ”sielu”.
Näin ei kuitenkaan ole. Raamattu osoittaa selvästi, että ”henki” ja ”sielu” tarkoittavat kahta eri asiaa. Mitä eroa niillä on?
Puhuessaan ”hengestä” raamatunkirjoittajat käyttivät heprean sanaa
ru′aḥ tai kreikan sanaa pneu′ma
. Raamattu itse selittää näiden sanojen merkityksen.
Esimerkiksi psalmissa 104:29 sanotaan:
”Jos [sinä Jehova] otat pois niiden hengen [ru′aḥ],
ne kuolevat ja palaavat tomuunsa.”
Jaakobin kirjeen 2:26:ssa huomautetaan, että ”ruumis ilman henkeä [pneu′ma] on kuollut”.
Näissä jakeissa ”henki” viittaa siihen, mikä tekee ruumiista elävän.
Ilman sitä ruumis on kuollut.
Tämän johdosta sanan ru′aḥ vastineena on Raamatussa ”hengen” lisäksi myös ”voima”, toisin sanoen elämänvoima.
Jumala sanoi esimerkiksi Nooan ajan vedenpaisumuksesta:
”Tuotan vedenpaisumuksen maan päälle hävittääkseni taivaiden alta kaiken lihan, jossa elämän voima [ru′aḥ] vaikuttaa.”
(1. Mooseksen kirja 6:17; 7:15, 22.)
”Henki” viittaa siis näkymättömään voimaan, joka tekee kaikista elollisista eläviä.
http://www.watchtower.org/fi/bh/appendix_07.htm
Sielu ja henki eivät ole sama asia. Ruumis tarvitsee henkeä pitkälti samalla tavoin kuin radio tarvitsee sähköä voidakseen toimia. Valaistaanpa asiaa matkaradiolla. Kun se avataan, sen paristoissa oleva virta ikään kuin herättää sen eloon. Ilman paristoja radio on ”kuollut” – se ei toimi. Yhtä eloton on radio, jonka sähköjohto irrotetaan pistorasiasta. Vastaavasti henki on se voima, joka tekee ruumiista elävän. Se on sähkön kaltainen silläkin tavalla, että sillä ei ole tunteita eikä se pysty ajattelemaan. Se on persoonaton voima. Ilman henkeä eli elämänvoimaa ruumis ’kuolee ja palaa tomuun’, kuten psalmista sanoi.
Saarnaajan 12:7:ssä sanotaan ihmisen kuolemasta: ”Tomu [ruumis] palaa maahan, niin kuin se on ollutkin, ja henki palaa tosi Jumalan luo, joka sen antoi.” Kun henki eli elämänvoima lähtee ruumiista, ruumis kuolee ja palaa maahan, josta se on lähtöisin. Elämänvoima palaa vastaavasti sinne, mistä se on lähtöisin: Jumalan luo. (Job 34:14, 15; Psalmit 36:9.) Tämä ei tarkoita sitä, että elämänvoima siirtyisi kirjaimellisesti taivaaseen, vaan ajatuksena on, että kun ihminen kuolee, kaikki toivo tulevasta elämästä riippuu Jehova Jumalasta. Hänen elämänsä on ikään kuin Jumalan käsissä. Henki eli elämänvoima voidaan palauttaa ainoastaan Jumalan voimalla, niin että ihminen alkaa taas elää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Henki tarkoittaa Raamatussa oikeasti liikkumista, hyppelyä. Esimerkiksi jos hyppii narua, niin henkitys kiihtyy. Silloin voidaan sanoa ko.henkilön olevan henkistynyt. Tunnetuin esimerkki Raamatusta on kun Pontiac Pilaus oli hyppimässä nuoralla palatsissaan Jeršalaimissa juuri kun jessuli-satuolento tuotiin kuulustelun. PP vihastui keskeytyksestä niin, että vahvisti Kaiffarille kuolemantuomion.
Raamatussa on muitakin epätarkkuuksia, mutta niistä ensi kerralla.
Hypellessä täytyy olla tarkkana, jos sattuu olemaan kovin pitkät pukamat. Joku voi luulla monijalkaiseksi alieniksi tai jotain muuta kamalaa.
on psalmi135:15–18:
1) Kansakuntien epäjumalat ovat hopeaa ja kultaa,
2) ihmiskätten työtä.
3) Suu niillä on, mutta mitään ne eivät voi puhua,
4) silmät niillä on, mutta mitään ne eivät voi nähdä.
5) Korvat niillä on, mutta ne eivät voi kääntää korvaansa minkään puoleen.
6) Sitä paitsi niiden suussa ei ole henkeä.
7) Niiden tekijöistä tulee niiden kaltaisia,
8) jokaisesta, joka luottaa niihin.
Hekäseppäs tännepäin..sano vaikka---
"Kokoo koko kokko kokoon."...
" Koko kokkoko kokoon? "
"Koko kokko kokoon.!"
Sun henki haisee pahalle!
Paavali puhuu ”maailman hengestä” Jumalan hengen vastakohtana
-1Ko 2:12.
Jumalan Vastustajan hallinnassa oleva maailma (1Jo 5:19) osoittaa langenneen lihan haluja tyydyttävää,
itsekästä henkeä,
mikä tekee siihen kuuluvista Jumalan vihollisia (Ef 2:1–3; Ja 4:5).
Maailman epäpuhdas henki edistää uskottoman Israelin tavoin ruumiillista
tai hengellistä haureutta epäjumalanpalveluksen ohella
(Ho 4:12, 13; 5:4; Sak 13:2; vrt. 2Ko 7:1).
Maailman henki haisee pahalle !