Mietteitä mielien

Jos ette suvaitsisi huomioida miestä jokapäiväistä ihmistä enempää. On täysin älytöntä keskittyä jonkun ihmisen elämään täysin innoin. Tottakai mies liittyy jotenkin teidän kaikkien elämään, jotka jaksatte vahvoin tuntein tästä puhua. Mielummin olkaa ylpeitä, älkääkä antako tietoisuuteen tulleen ihmisen olla korvaajanne, tai muutoin vain kohtalonne.

Osasi mies tehdä sitä mitä tekee, tai ei, unohtakaa hänet ja keskittykää itseenne. Jos itse teette sitä mitä tämäkin, ettekä ole vielä käsittäneet omaa identiteettiänne, olkaa hänessä, mutta tällöin on vaarana liian voimakas kiinnittymä kyseiseen henkilöön.

Vaikka ylpeys on suureksi osin yksilölle pahasta, on se ihmisarvossa olennaista. Henkilöihannointi ei ole ylpeälle ihmiselle itsensä mukaista. Ihannoinnissa on kyse toisen ihmisen jonkin olomuodon asettamisesta oman itsensä samaisen olomuodon yläpuolelle. Ylpeys ei tällaista suvaitse. Ylpeä osaa todeta toisen olevan itseään jossakin parempi, mutta ei koskaan ihannoi ketään sellaisen tähden.

Voitte siis olla ylpeitä, taikka tältä osin heikkoja.

Jos olette omauskoisuudessa vahvoja, varokaa ylpeytenne ylhäyttä. Jos olette ylpeydessä heikkoja, on teillä vielä paljon etsittävää, mutta varmasti sitäkin enemmän puhtia.

Vain hallittu ylpeys on ihmiselle hyvästä. Tällöinkin se on aina itsekästä. Vaikka ihminen tuntisi ylpeyttä jostakusta toisesta, liittyy kyseinen syy aina jollakin lailla häneen itseensä. Älkää ajatelko vailla toisin selvänä, että ylpeys olisi kylläs hyvästä.

On hyväksi olla tarpeeksi ylpeä, ja varoa ylpeytensä kasvamista liiaksi.

Kateus on ihmiselle häpeäksi. Sitä halveksutaan innolla, suvaitsematta koskaan. Kadehtiva tuhlaa elämänsä turhalle vihalle ja on liiaksi epätietoinen itsestään. Älkää kadehtiko. Kuolemakin on parempi kuin kateus.
Ei vahvinkaan häpeää kestä.